 |
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
|
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
Su 8.1.2012 Gunnarin päivä Gunnar on muinaisskandinaavinen nimi, jonka merkitys on 'rohkea taistelija'. Suomessa nimi on tunnettu 1400-luvulta lähtien. Nimi oli Suomen almanakassa vuosina 1791-1796 päivällä 29. joulukuuta sekä .1908-1928 8. tammikuuta. Väestörekisterikeskuksen mukaan on Suomessa ollut kirjoilla vuoden 2009 loppuun mennessä 12 825 Gunnar-nimistä miestä sekä muutama samanniminen nainen. |  |  |  |
Pe 6.1.2012 
Ihanan keväinen säätyyppi jatkuu.
Joulun koristelut puretaan pois. Onneksi Daniela oli eilen mummolassa ja jakoi huomiotaan kiertäen, katsellen ja ihastellen näkemäänsä. Oliko 3-tuntinen mummolassa liian lyhyt aika, kun kotiinlähtöä edelsi lohduton itku ja kiukunpuuska. Kuvaa katsellessa tuli mieleen omien tyttöjeni matka kielikylpyyn Isle of Wightlle. Muistaakseni toinen itki lähtiessä ja molemmat tullessa.
Lohduttomuuteen moni hakee ruuasta apua. Näin on tainnut käydä minullekin. 
To 5.1.2012 Onpa jälleen ihanan raikas ja kevättä enteilevä ilma. Joskus kuulee sanottavan HANKI ELÄMÄ. Välillä mietin miten elämän voi hankkia ja mitä se omalla kohdallani tarkoittaa. Toivon, että alitajuntani tekisi töitä edukseni ja kokoaisi jäljellä olevat palaset ehjäksi ja elettäväksi elämäksi - elämäksi, jossa olisi elävää virtausta ja punainen lanka.
Eläimet liikkuvat pihalla leivänhaussa ja hyvä, että liikkuvat, sillä leivän tarjonta on kysyntää suurempi.
Siirryn vähitellen arkirytmiin ja sen myötä haen tänään Danielan päiväkodista ja samalla matkalla pari säkillistä leipää eilen tuomani parin säkillisen lisäksi, jotka tekevät seuraa uudenvuoden aattona hakemilleni säkeille. Nykyleipä, muutamia lajikkeita lukuun ottamatta, on hyvin säilyvää, ja siksi harvemmin joutuu heittämään leipää kompostoriin.
Hoitokodin suhteen pidän tuumaustauon, mutta yhteisvastuukeräykseen ei tätä taukoa voi soveltaa. Päinvastoin. Jostakin aivojen sopukoista on löydettävä pikaisesti vanhat konseptit ja päivitettävä ne uuteen käyttöön, sillä keräys aktivoituu 5.2. ja valmistelutyöt ovat jo meneillään.
Ke 4.1.2011 Eilisen puolituntinen metsälenkki aluillaan. Emma on rinkassa toista kertaa ja ihan tottuneen retkeilijän oloisesti. |  |  |  |  |
Ti 3.1.2012
Aivan upea ilma innoittaa iloitsemaan olemassaolosta! Kevät, täältä tullaan! Vai olisikohan se niin, että kevät huudahtaa täältä tullaan. Niin tai näin, lopputulos on yhtä ihana!
No, juuri nyt klo 14 uutiset yrittävät pilata tunnelmaa - hirmumyrsky on pyyhäissyt Skotlannin yli ja lähestyy Tanskaa ja Norjaa ja tietysti tulee kohti Suomea. Seuraava uutinen onkin se, että tapaninpäivän jälkeen on vielä tuhansia talouksia ilman sähköä. Lämpimiä ajatuksia edelleen heille ja kaikille maailman kärsimyksen kurimuksessa eläville!
Kuvissa tienvarsikuva perjantailta, tämän päivän vieraileva kettu ja kirkkaan sään puhdistuskohteet: Jukka-palmu ja valaisin, jonka puhdistamisesta Gunnar aina huolehti.
Su 1.1.2012 
Jotta en leijuisi vallan irrallaan atmosfäärissä yritän näin vuoden alkaessa muistutaa itselleni minkälaisesta maailmasta ja maailmankuvasta olen lähtöisin.
Immi Hellènin runo Uusi vuosi v. 1898.
Immi Hellènin s. 18.1.1861
runot ja laulut
Tammikuun syntymäpäiväsankareita
Irma Heikkilä 3.1.1918-? | Aino Pääläinen o.s. Heikkilä 6.1.1890-4.1.1971 | Tuija-serkku 15.1. | Eva 29.1. | Ramses 10.1.2007 |
|
|
|
|
|
Pe 30.12.2011
Sähkötöntä aikaa kesti ma 9:37-pe 7:15 eli melkein 4x24 h. Alkuvuoden 11 tunnin katkos kalpeni tämän rinnalla. Onneksi oli suotuisa sää ja sadevettäkin sai erilaisiin tarpeisiin. Mutta päivän lyhyys oli masentavaa, kun sen jotenkin arvasi, että jos sähköä ei saada aamupäivän kuluessa sitä ei tule sen vuorokauden aikana lainkaan, ja näinhän siinä lopulta kävi.
Oli loukkaavaa eilen kuulla radiosta Päivi Räsäsen käyttävän ajoittain mennyttä aikamuotoa tilanteesta, joka suinkaan ei ollut kaikilla ohi eikä ole vieläkään. Toivoisin, että "kaveria ei jätetä", vaikka enemmistö jo onkin päässyt piinasta pois.
Ensimmäisen neljästä yöstä vietin kotona ja aika ajoin avasin silmät odottaen toiveikkaana keittiössä olevan joulutähden syttyvän. Kaksi seuraavaa yötä olimme Bonon kanssa Realla. Päivien kulku oli seuraava: aamulla hoitamaan Danielaa vailla sähköä olevaan kotiin, päivän päättyessä muutama aika kotona nostamassa huoneen lämpötilaa takan ja kynttilöiden avulla, Realle yökylään koiran kanssa, herätys 06, kotia lämmittämään, lasta hoitamaan ja kotia lämmittämään. Viime yön vietimme kotona ja lämmittelin omaa "nukkumahuonetta" emalikattilassa olevilla tuikuilla. Niiden sammuttua ja kolean tultua tuuheakarvainen ja ulkokylmää rakastava Bonokin alkoi kaivaa poteroa sängyn alla. 03 vaihdoin palaneet tuikut uusiin ja annoin lisäpehmikettä sängyn alle.
Kokonaisuudessaan koettelemus oli sitä luokkaa etteivät sen toivottomuuden muistot (eivätkä ylimääräiset kulut) Fortumin korvauksilla paikkaannu - ja osa ihmisistä on vielä tässä helvetissä, josta kaikki eivät ikänsä puolesta ennätä koskaan toipua.
Jollekin tällainen seikkailu voisi sopia elämyskokemuksena, mutta ulkoa tulleena yllätyksenä tilanne oli kaikkea muuta kuin haluttu. Ei lämpöä, ei vettä, ei lämmintä juomaa/ruokaa (kiitos Realle, joka toimitti kahvia minulle ja kaakaota Danielalle!), jouluisten astioiden pinot ja niiden mätänevä löyhkä… Onni oli leuto sää ja riittävästi sadevettä erilaisiin tarkoituksiin sekä meidän kohdalla välttyminen kotia kohdanneilta tuhoilta.
Ma 26.12.2011 
Tavanomaisesta poikkeavassa säässä etenee tämä tapaninpäivä. Yöllä alkanut myrsky yltyi aamun kuluessa ja pitää yhä pintansa. Sähköttömäksi jäimme 9:37. Yritin selvittää Evan kautta mikä on meidän kohtalomme, mutta Fortumin sivuille ei päässyt eikä 24 h numero vastaa, joten se siitä asiakaspalvelusta. Iltalehdessä lukee jotenkin näin - tilanne on haasteellinen ja paikoin hengenvaarallinen (varmaankin tarkoitettiin korjaajia), taajamiin pyritään saamaan sähkö tämän päivän kuluessa; eli ulkoapäin tullutta rattoisuutta ei ole tiedossa, on tultava omilla toimeen. Ennätin varotoimenpiteinä pesemään koneellisen pyykkiä ja keittämään kahvit. Nyt olen mapittanut laskuja ja kirjoittanut talteen tunnelmia, jotka pääsen julkaisemaan sähkön palauduttua.
Aurinko kuitenkin värittää ihanilla keltaisilla toivoa antavilla säteillään tuulisen maiseman, jossa eläimiä ei liiku ja jonne koiratkaan eivät halua, vaan ovat aralla mielellä sisätiloissa. Miten mahtaa olla säätilanne ensi lauantaina? Jos kohta sää on arvoitus, niin koirien käyttäytyminen ei, sillä ainakin Bono hakeutuu sängyn alle paukkeelta piiloon.
- - -
Nyt ollaan oltu 11 tuntia ilman sähköä ja huoneilma alkaa tuntua viileältä, Jääkaappista tulvii ulos lämmeiden ruokien tuoksua, jota Bono aina välillä toiveikkaasti käy vetäisemässä sieraimiinsa. Vessaa ei voi vetää. Onneksi ei ole pakkasta ja on kynttilöitä ja peittoja ja vielä monenlaista mukavuutta. Voin vain kuvitella minkälaista on lapsiperheissä viettää sähkötöntä elämää ja vielä toisena joulupäivänä, jolloin odotus todennäköisesti on asetettu mukavuuteen ja viihtyvyyteen. Nyt on pakostakin joutunut keksimään niitä perinteisiä yhdessäolon muotoja, kuten mekin, kun naisissa kävelimme pitkän lenkin mikä entisestään piteni tulvivan meriveden vuoksi, kun jouduimme palaamaan takaisin tulosuuntaan ollessamme jo lähellä kotejamme.
Su 25.12.2011
Vain joulu on satujen ja unelmian aikaa
vain jouluna ilmassa on taikaa.
Jouluna on lupa unelmoida
paremmasta elämästä - kuin tästä.
Lasten ja lastenlasten kanssa vietetyn aaton jälkeen tuntuu siltä kuin olisin vedenjakajalla; olen tärkeä omalla paikallani, mutta -
vain omasta mielestäni.
Onhan se murheellista, että emme sukupolvien ketjussa ylipäätään ole oppineet haluamaan ja arvostamaan yhdessäoloa
ja toistemme seuraa niin, että pakotetun yhdessä olemisen asemesta pyrkisimme tuottamaan toisillemme yhdessäolon iloa.
Omat kiireet, omat tarpeet, omat suunnitelmat ja elämäntilanne tahtovat aina ajaa lyhyidenkin yhteisten hetkien ohi. 
To 22.12.2011 Näinkö pian saavutimme talvipäivän seisauksen ajoilla 9:24 15:14, ja huomenna on jo minuutin verran enemmän aamuvaloa!
Kuvat lukusuunnassa: työhuoneeni ikkunanäkymää tänään aamupäivällä, sumuista paluureittiä eilen iltapäivällä, Levi ratsastamassa eilen keskipäivällä, Bono eilisen leikkauksen jälkeen eläinlääkärin lattialla, Emman ja Emmaa n. 2 viikkoa vanhemman Isabellan ensimmäinen itsenäinen tapaaminen tiistaina, Bono kotona eilen klo 17.
| Ke 21.12. |  |  | Eläinlääkärille lähtö oli klo 7:15 ja niinpä aamulenkki ja -pala saivat jäädä toteutumatta. Matkalla yllätti sankka lumisade. Perillä oli sisäänkirjautuminen. Bono pani merkille taluttimen vaihtumisen minulta eläinlääkärille, mutta jäi rauhallisena odottamaan klo 11 alkavaa hammasleikkausten purkua (paikalla oli muitakin tyhjävatsaisia hammaspotilaita). Suunnitelmissa on mennä klo 13 maissa hoitamaan turkkia eli kampaamaan takut pois. Ostin mukaani pussillisen laihduttavaa muonaa. Kotona hain Ramseksen meille, nautin aamukahvin ja totesin, että saunakamarin pakastearkku oli ollut pitkähkön aikaa sulana, koska sisällöstä oli tullut kompostitavaraa. Todennäköisesti virta ei kytkeytynyt kuun vaihteessa olleen sähkökatkoksen jälkeen uudelleen. Tämän toteaminen sattui sopivasti samaan konkurssiin eläinlääkärikustannusten kanssa, joten ei se oikein tunnu missään. Se tuntui enemmänkin, kun tulin tyhjään kotiin ilman koiraa. |
| Ti 20.12. | | Meidän perheen ruuhkaisimmat vuodet elettiin Suomenojalla 1968-1988, sieltä viereiset kuvat. Jossakin vaiheessa innoistuimme diakuviin, joita ei voikaan siirtää skannaamalla nettiin. |    |
| Ma 19.12. | |  | Viime vuoden lumitöiden vuoksi jättäydyin pois aamuiselta metsälenkiltä, mutta nyt taas ollaan mukana, jotta Bonolta saataisiin painoa alas. Niinpä tänäänkin kuljimme peräkanaa fikkareiden valokiilassa sysi-pimeässä metsässä. Viimeinen pitää puhetta. Puhujan vaihtuessa paikkakin vaihtuu. Tapa helpottaa kulkua, kun ei tarvitse kääntyillä kuullakseen, ja matka saa koko ajan edetä takkuilematta - mitä nyt välillä tarkistetaan, että molemmat mopet ovat matkassa. Vielä Bonon paino ei ole lask |
| Su 18.12. |  |  | Kuinka ollakaan, aamu on sateinen ja lämpöasteita 4,8. |
| La 17.12. | |  | Aamumietteitä: Herään ilman herätyskelloa ja siksi on noustava aina klo 6 ettei mieli ennen aikojaan totu muuhun aikaan. Yritän työstää ajatteluani valoisammille urille, jotta alitajuntani voisi auttaa minua pois umpikujasta, jossa nyt koen olevani. Haluaisin vielä kokea eläväni, tuntevani, iloitsevani...
Eilisessä sateisessa säässä suunnistimme Barona areenalle kuuntelemaan Hevisauruksia. Olimme paikalla hyvissä ajoin. Tapasimme joulupukin ja tietysti myös itse saurukset tuli tavattua ja nimmarit saatua. konserttinäyte http://www.youtube.com/watch?v=RIxpDHbp3OM |
| Pe 16.12. |
|
| Bono avasi tänään koirakolmikon 6-vuotiskauden. Seuraava täyttäjä on Ramses tammikuussa ja sitten Smurf lokakuussa. |
| To 15.12. |
|
| Tiistaina pyrähti muutama punatulkku sireenipensaaseen. Silloin sää oli vielä verraten kuiva. Nyt on niin vetistä, että osa mansikkamaasta on veden alla ja nurmikolla jalka painuu paikoin ruohon läpi multaan. Tänään on jatkuvaa sadetta ja 4,2 plusastetta. Takana uneton yö, johon ainakin osittain vaikutti edessä oleva eläinlääkärimatka Bonon katkenneen hampaan vuoksi. Ei matka sinänsä ole ongelma. Ongelma on ennakkoasenteeni, joka muodostuu asiakkaan pyylevyydestä ja yhteistyöhaluttomuudesta.
|
Ke 14.12.2011
Olin eilen päivittämässä sivua ja ohjelma meni jumiin. Tarkoitus oli laittaa muutama kuva uteliaasta kauriista, joka pysähtyi ihmettelemään minua. On se niin kaunis eläin!
Tänään voisi vaikkapa kuunnella hetken Frank Sinatraa, joka juhlisi tänään 96-v. päiväänsä, s. 12.12.1915 |  | Alamaissa, mutta liikkeessä. Neuloin luonnonvaaleat miesten sukat +päivässä ja siitä nostan hattua itselleni. Neljät pikkusukat lähtevät rapakon taa, miesten sukat vähän lähemmäksi, Keravalle. Tänään olin Rean mukana viemässä Leviä ja kaveria sulkapalloilemaan. Kävimme odottaessamme Kierrätyskeskuksessa. Tein ostoksia kolmella eurolla, joista kaksi oli kirjaa, toinen 0 euroa ja toinen euron. Euron kirjasta löytyi tutulta tuntuva ajatus - ei ajalla sinänsä, vaan ajan pelolla on valitettava vanhentava vaikutus mieleen ja kehoon..." |
To 8.12.2011 
Tänään liputetaan ensi kertaa Jean Sibeliukselle ja suomalaiselle musiikille.
Oman mieleni salossa ei lippu liehu.
Olen usein viime viikkoina ja kuukausina törmännyt ajatukseen - toinen tekee toisen näkyväksi. Viikolla kuulin saman radiosta yhdistettynä Bertolt Brechtin sanoihin ”Yhteiskunnan pienin yksikkö ei ole yksi ihminen, vaan kaksi ihmistä.”
Tämäkö on minun kipupisteeni? Olenko suvannossa nostetta odottamassa, vai pyörrekö vie mennessään?
Su 4.12.2011
Gunnarin syntymästä on tänään kulunut 70 vuotta ja kuolemasta 201 päivää.
Viikolla tuli postia sukuseuralta http://orbinskinsukuseurary.com/etusivu.html Kirjeessä mm. kuva 25.10.2011 rekisteröidystä vaakunasta. Vaakuna omassa huoneessa olisi varmaan ollut Gunnarillekin mieluinen asia.
Ke 30.11.2011
Kirjoitin melko seikkaperäisen selostuksen viikon ajan kokemistani kivuista ja säryistä - sitten ohjelma tilttasi ja jouduin sulkemaan sen. Ja minä en yleensä tee välitallennuksia, joten se kirjoitelma oli mennyttä. Kehoni on siis ollut monella tavalla kurimuksen kourissa ja luulinkin jo, että tämä kurjuus jatkuu loppuelämän ajan, kunnes nappasin Ibusalin ja löysin tien kipujen hallintaan - tulehdusoireet jatkuvat, mutta sietämätön kipu on poissa.
Miten puhumattoman kivut kartoitetaan?
|
Äidin tekstitys kuviin: 35 viikkoa -ja nämä kaksi ihanaista ovat TODELLA LÖYTÄNEET TOISENSA! Mikä ilo. Mikä riemu. Heillä on niin hauskaa, ja minulla on niin hauskaa, että sitä katsoessakin tulee kyynel silmään, sillä Levin suurin haave on tässä saanut täyttymyksensä - sisarus!! Suurinta huvia näillä sisaruksilla on tällä hetkellä pyöriä lattialla peiton kanssa, jonka alle välillä katoaa yksi - välillä toinen - ja välillä molemmat... Ja sinne katoavat lelutkin... Parasta on, että kaikki myös löytyvät. Keiju-Mimmi on neuvolan tuoreiden käyrien mukaan pitkä ja siro: 70 cm ja 7 730 g. Pituuskäyrä kiitää ylöspäin, mutta painokäyrä roikkuu alaspäin. Pituuskasvun on kyllä viime viikkoina huomannut, kun vaate toisensa jälkeen jää vauhdilla pieneksi. Paino selittyy runsaalla liikunnalla. Allergiatestit jätin suosiolla sinne 1n vuoden paremmalle puolelle, vaikka oireita onkin ruoka-aineista tullut. Epäilyni atopiasta osuivat oikeaan. Nyt vain hoitoa ja rasvausta lääkärin ohjeiden mukaan. |
Su 27.11.2011
Tähän aikaan viime vuonna oli pakkasta +/- 10 ja lunta n. 16 senttiä, nyt asteita on +6 ja vettä kaikkialla.
Anne, marraskuun 3. synttärisankari, viettää syntymäpäiväänsä tänään työn merkeissä, siis oikea työmyyrä. 
Eilen "työstä" palatessani elämä yht'äkkiä tuntuikin kovin tyhjältä ja tarpeettomalta. Oli kuin minulla ei olisi lainkaan menneisyyttä. Ja voiko ilman menneisyyttä olla tulevaisuutta? Jostain on löydyttävä usko ja luottamus siihen, että jotain, johon tarttua ja jonka varassa jatkaa elämää, tulee jonain päivänä vastaan ja puhkaisee tämän kuplan.
  |  | Joulukuun sankareita ovat Gunnar 4.12.1941-18.5.2011 |
To 24.11.2011
Surullisia ja yllättäviä vastoinkäymisiä on tullut tietooni. Osanottoa ei voi ilmaista, koska asioita kuljetetaan vielä pinnan alla, mutta aina voi kuitenkin kulkea rinnalla ajatuksin. Kuinka paljon mahtaneekaan olla ajatuksia liikkeellä, kun ihmiset tulevat kosketetuiksi toistensa kohtaloista ja haluavat olla jakamassa toistensa taakkaa. Oma lukunsa ovat pienet lapset, jotka ajattelevat vanhempiaan suurella lämmöllä ja rakkaudella ja haluavat heille kaikkea hyvää. Lasten rakkauden piiriin mahtuvat myös muut rakkaat lemmikeitä myöten.
Olin tänään hoitokodissa. Ristiriitaista on, että sinne lähteminen tuntuu aina yhtä vaikealta nyt, kun siellä ei ole enää omaa rakasta ihmistä odottamassa ja antamassa olemassaolollaan elämälle merkitystä, mutta samalla lähteminen on omalla tavallaan vapauttavaa juuri siksi, että kukaan ei odota ja meneminen on oma valinta. Tutut ihmiset, tutut tehtävät, ikävää ja kaipuuta. Minun paikkani.
Taivaskanavilla pyörii dokumentti jatkoajan saaneista henkilöistä. Eräs heistä, saksalainen kirjailija, sanoi: " Onnistuneen elämän kello näyttää kahta eri aikaa: väistämättömän biologisen rappeutumisen aikaa ja vastapäivään oman identiteetin löytymisen aikaa."
Samanlaisia ajatuksia on ollut mielessäni äitini kuolemasta lähtien, mutta nyt niille löytyi sanoitus.
Rakas Isä taivaassasi, kuule lapsen rukous.
Anna meille armossasi, jokaiselle siunaus.
Siunaa meidän perhettä, naapurinkin väkeä,
ihmisiä kaikkialla, jotka ovat ruokaa vailla.
Amen.
Ma 21.11.2011
Kuva on kopioitu Katrin fb:stä tuon UPEAN kissan vuoksi, vaikka ymmärsin, että koristeltuja kuusia oli neljä ja vaivaa on nähty |
|
|
La 19.11.2011
"Sit ku mä en oo sellainen parku"
Hain Danielan eilen päiväkodista klo 16. Seuraava kohde oli oma koti, josta haimme yötarvikkeet: pyjaman, unisukat ja hampaanhoitovälineet. Mukaan pääsi myös selkärepullinen lapsen valitsemia tärkeitä juttuja ja uninalle omine juttuineen.
Telkkarin ja iltapalan jälkeen alkoivat univalmistelut ja mummolan sänkyrituaalit, joihin kuuluivat monenlaiset vuoroittain lukemiset. Yksi perinteinen on sienikirja ja sen salaisuudet. Jokainen sienikirjan sivu käytiin läpi ja tutustuttiin itse kunkin sienen kohdalla olevaan merkkiin ja sen merkitykseen (kolmio, neliö. tähtien ja ristien määrä).
Viimein oli vuorossa valojen sammutus, mutta laulamatta jääneet iltalaulut lauloin valotta muistin varassa. Aika ajoin valot jouduttiin sytyttämään milloin mistäkin syystä: uniasun poistaminen, nallen hoivaus, veden juonti, vessassa käynti jne.
Danielalle on ominaista, että paras uni alkaa n. klo 03, ja sitä edeltävä aika on unen esteiden poistamista. Tällä kertaa ensimmäinen vartti kului istumassa itkien ja kaivaten äitiä, seuraava vartti kului maaten samaa äiti-sanaa toistaen. Välillä oli vieritystä omasta sängystä mummon sänkyyn ja takaisin, kunnes lopulta löytyi paras paikka omasta sängystä. Sitten käsi ojentui minua kohti pyynnöllä KÄSI, otin sen omien käsieni väliin ja niin uni pääsi alkamaan. Noin tunnin kuluttua vielä minuutin äiti-itku, välillä unta ja taas uudelleen tunnin kuluttua pientä ääntelyä. Jossakin vaiheessa n. kolmen maissa hengitys tasaantui ja uni jatkui aamuun asti.
Monenlaista ennätin pyöritellä mielessäni ennen tilanteen rauhoittumista. Bono oli kaiken aikaa hiljaa sängyn alla eikä edes pyrkinyt lohduttamaan. Itselläni ajatus karkasi myös katastrofialueiden yhteismajoituksen tuskaan, tilanteisiin, joissa lapset ovat menettäneet vanhempansa ja ovat täynnä lohduttomuutta mikä ei ole autettavissa silittelyin eikä selittelyin. Samanlaista oli alkuyö Danielan kanssa, mutta aamulla hän oli aurinkoinen, kuin ei yöllistä ikävää ja itkua olisi lainkaan ollut. Kysyessäni tuleeko hän vielä yökylään hän vastasi: sit ku mä en oo sellainen parku, eli tietoisuus yön tapahtumista oli selkeänä mielessä.
To 17.11.2011
Tästä ne alkavat talven liukkaat. Kuva lauantailta.
Toisenlainen liikenneturma. Kuva tämän päivän
hoitokotimatkalta, jonka tein koirien kanssa.
Eilisellä leipäkeikalla. Vaikka oli kiire Danielaa hoitamaan,
ennätin ottaa kuvan oravasta kirkon pihapuussa.
Joka ilta yölliset ruokailijat saavat 3-4 pesuvadillista kuutioitua leipää,
josta joskus on aamulla muutama pala jäljellä.
"Puhtaat hampaat, raikas suu,
Dents, eikä mikään muu." Kuva eiliseltä.
Lenkkeily käy voimien päälle. Emma tänään.
Ti 15.11.2011
Tulevaisuus on utukuva ja menetetty mahdollisuus
HS 14.11.2011 "Suomessa kuolee joka päivä keskimäärin 140 ihmistä." Jokaisen kuoleman kohdalla tavallisimmin moni elämä särkyy, alkaa uusi ajanlasku ja todellisuus, jonka olemassa olosta kuultu tieto alkaa muuttua kokemukseksi. 18.5. Gunnar oli yksi paikkansa jättäneistä. On kulunut puoli vuotta tapahtuneesta ja yksinolon saldo on, että pinnalta katsoen elämä jatkuu ennallaan. Pinnan alla todellisuus on toisenlainen. Päivät ja viikot voivat olla tapahtumia täynnä, mutta sisältö on köyhää ja hengetöntä. Mentori ja kasvinkumppani, jakaja, puuttuu. Me olimme toisillemme elämämme ja olemassaolomme todistajia, kasvumme ja etsimisemme todistajia. Yhdessä elettyjen vuosikymmenten aikana elämästämme tuli varteenotettavan tosi, jota viimeiset kuukaudet ja viikot vahvistivat ennen kokemattomalla ja ainutlaatuisella tavalla.
Kaikessa surumielisyydessään kuoleman tie voi olla kaunis kokemus.
Elämä avautuu elämällä ja sen mukanaan tuomalla viisaudella.
"Viisaus on sen tietämistä, että elämän sisältö ei rakennu nopeasti ohi kiitävistä fiiliksistä tai yltäkylläisyydestä, vaan usein se rakentuu vaivannäöstä, hitaudesta ja kohtuullisuudesta."
Su 13.11.2011
Yllätyin huomatessani, että torstaina klo 19 ottamani kuutamokuva oli onnistunut.
Kuva vaatii ehdottomasti paljon tilaa, jotta sen "pelottava" kauneus tulisi esille.
Eilen ylitin itseni valmistaessani arkiruokaa kokonaisen perheaterian verran; perunamuhennosta, lihapyörykät kastikkeessa ja porkkanaraastetta.
Valmistamisen esteenä oli monia kynnyksiä. Ensin piti ylittää annetun lupauksen kynnys, seuraavaksi oli osattava ostaa juuri oikea määrä tarvittavia raaka-aineita ja sitten vielä piti osata valmistaa ruoka ja kaiken lisäksi ajallaan.
Tarkoitus oli nauttia ateria yhdessä kolmen naapuruksen kesken, mutta Annen ja Danielan ollessa sairaina heille ruoka toimitettiin valmistusastioissa suoraan kotiin.
Jälkiruoan puuttuminen jäi kaihertamaan mieltä, mutta kolme peliä Maijaa sai toimia korvikkeena. Kolmesta pelistä hävisin kaksi, joten olin varmaankin siltäkin osin hyvä emäntä.
Tänään, Isänpäivänä, työt kirkolla odottavat. Tarjolla on isänpäivälounas Yhteisvastuukeräyksen hyväksi ja vapaaehtoisia tarvitaan moninaisiin tehtäviin.
Sukkien neulomisessa en ole ollut niin ahkera kuin olisin toivonut olevani. 
Kymmen paria on valmiina toimitettavaksi eteenpäin. Taidan välillä ladata akkujani tekemällä jotain muuta ja sitten rykäistä seuraavat kymmenen. Tarvitsen aina kunnon potkun, jotta asiat tulisivat tehdyiksi. Tässä tehtävässä hyvänä vauhdittajana olisi ollut pirtsakka pakkanen, mutta sen puuttuessa ote alkoi lipsua.
Ke 9.11.2011
Tänään oli aamulla asteita +2. Vuoden takainen lukema oli -2,6. Talvi tulee ja valmisteluja on tehty. Autoon on vaihdettu talvirenkaat ja lämmitysöljyä on säiliö täynnä.
Eläinten ruokinta on joksikin aikaa turvattu ja hiiriä on loukutettu tähän mennessä 19.
Sinä ensiksi saavutit määränpään, minä hetkeksi vielä tänne jään.
Ma 7.11.2011
Olipa vilkas viikonloppu. Perjantaina olin AnPeDan kanssa Jumbossa kuuntelemassa Aarne Alligaattoria, lauantaina heidän kanssaan koko päivän Keravalla ja sunnuntaina ReEm kanssa kohmettavan koleat parituntiset haudoilla, josta menimme suoraan kanakeittolounaalle naapuriin.
Hautausmaat ovat olleet yksi suosikkikohde viime viikonloppuna. Eva kävi haudalla lauantaina ja ylätti kertomalla, että hautakivi oli tullut, mutta yllätys ei ole ettei kuvaajaa näy.
 |  |  |  |
|
|
|
|
La 5.11.2011 Pyhäinpäivä, kalenterin mukaan ei aihetta liputukseen, mutta muistella voi. Huomenna, Ruotsalaisuuden päivänä, liputetaan.
Isovanhempani ovat Aleksanteri Pääläinen ja Aino o.s. Heikkilä. Heidän perheensä koossa ollessa elämää elettiin mm. Miehikkälässä ja Viipurissa.
Evert Tanelinpoika Pääläinen, menehtynyt 19 vuoden iässä kansalaissodassa, on minulle tuntematon henkillö, mutta muistamisen arvoinen näin "vainajien muistopäivänä". Hänkin oli Miehikkälästä kotoisin, joten todennäköisesti on ollut sukua tavalla tai toisella.
Miksi näin yht'äkkisesti tulee taas näitä sukujuttuja johtuu siitä, että marraskuun 1. päivänä sain sähköpostia tuntemattomalta pikkuserkulta (Heikkilä), joka on kiinnostunut suvustaan ja maaliskuun 1. päivänä sain sähköpostia henkilöltä, joka on naimisissa Pääläisen kanssa ja on sen myötä kiinnostunut suvusta, ja mitä ilmeisemmin alkaa selvittämään suvun historiaa.
Nuorempana haikailin tekeväni sukuselvitystä joskus elämässäni, mutta nyt tiedän etttei minulla ole siihen vaadittavia ominaisuuksia eli aikaa ja keskittymiskykyä. Minulle riittää kuvien käsittely ja julkaisu.
|
|
|
|
|
|
Ke 2.11.2011
Silppua sieltä täältä
Tasan vuosi sitten klo 06 aamulla oli 4,4 astetta ja tänään10,6 - leudossa säässä siis mennään tätä syksyä. Ja syksyn lehtien määrässäkin on eroja, niitä kun tuntuu riittävän niin, että ei hyödytä enää pitää kirjaa siitä monesko kerta mitäkin aluetta on tullut haravoitua, olen vaan haravoinut ja iloinnut liikunnan riemusta. Liikunnan riemuihin on kuulunut myös lisääntynyt Smurffin kanssa ulkoilu ja kävelyn lomaan sijoittuneet juoksuosuudet. Se vaan tässä eräänä päivänä putkahti mieleen, että Gunnar alkoi sairastuttuaan lisätä päivittäisten lenkkien määrää ja melkein uuvutti Doba-dobermannin, joka meillä oli vielä kevättalvella 2007. Samanlainen yli-innokas kävelijä tuli viime talvena eräästä muistisairauteen sairastuneesta saaristolaisesta, joka keväällä muutti hoitokotiin jossa loppukesästä kuoli. Ajoittain olen vähän huolestunut omalla kohdallani siitä, mikä panee minut liikkumaan tällä hetkellä tavallisuudesta poikkeavasti. Saattaa toki olla syynä sekin, että kaikessa hiljaisuudessa on hoidettu sairautta, olen lääkekuurilla ja ensi viikolla on tilanteen tarkistus.
- - -
Viime perjantaina näin Espoon vapaaehtoisverkoston sivulta ilmoituksen, että Jorvin sairaalan Kliinisen neurofysiologian osasto tekee tutkimusta aivosähkötoiminnasta sekä sen vasteista lievässä muistihäiriössä ja Alzheimerissa, ja hakee vapaaehtoisia 45-75-vuotiaita. Ilmoittauduin mukaan ja kertaluonteiseen tehtäväni on joulukuussa.
- - -
Naapurin polkupyörävarkaus pani uusimaan pihavalaistusta ja porttivaloksi on vaihdettu liiketunnistinvalo.
- - -
Huojentuneen ja riemullisen mielen antaa se, että kauriille ja hämärässä meluaville muillekin metsän eläimille on nyt taas ruokaa tarjolla. Se taas, että eilen vein viidennentoista hiiren pois, ei riemastuta, mutta on välttämättömyys, mikäli haluaa pitää hiiret pois rakennuksesta.
- - -
Kävin eilen hierojalla lunastamassa osan äitienpäivänä saamastani lahjakortista. Oikein hyvä kokemus ja niinpä tilasinkin jo heti ensi viikolle uuden hieronta-ajan.
- - -
Lauantaina Levin Mr. Pyhkylä sai rinnalleen rouva Pyhkylän, joka on kuvan kilpikonnista isompi. Tosin pariskunta ei vielä elä vakituiseen yhdessä, koska uusi tulokas on vähän aristeleva ja vanha asukas liian päällekäyvä. Kilpikonnienkin kohdalla on todettava, että elo kaksin on kaunihimpi tai ainakin omalla tavallaan antoisampi.
Ma 31.10.2011
KUOLEMA KULKEE RINNALLA
Kumpi tahansa, kuolemasta kuitenkin on kysymys. Kaikki muu katoaa, mutta kuolema ei – se tulee vääjäämättä. Jokaisella on sen kanssa sovittu tapaaminen jota ei voi väistää ja jonka ajankohtaa ei voi tietää.
Se kulkee elämän rinnalla, kuin varjoissa. Välillä se on vahvasti esillä ja välillä näkymättömissä, mutta kaiken aikaa tavalla tai toisella läsnä. Vakavan sairauden tai sairauden uhan sattuessa kohdalle saatan säikähtää, tulla varovaiseksi, tarkistaa elämäni suuntaa ja muistaa hetken aikaa, kuinka ohut on elämän lanka. Kuoleman kulkiessa ohi rauhoitun ja jatkaa elämääni.
Näin kävi äidin kuollessa. Silloin suojamuurina oli hyvä ja aktiivinen +40 ikä ja kotona oleva perhe. Muutaman murheen ja murtuneen vuoden jälkeen elämä asettui taas elettävään muotoon, mutta ei toki koskaan enää samanlaisena. Näkökulman muuttuessa lopusta nykyhetkeen muuttui koko ajatteluni ja olemisen tulkintani. Olin silti turvassa aktiivisessa ja minua tarvitsevassa elämässäni.
Tämä toinen kuolema tuli erilaiseen elämäntilanteeseen. Suojaa eivät ole antamassa ikä eikä perhe, ei itse aikaansaatu aktiivinen toimintakaan. Kuolema tuli liian liki ottaessaan puolet minusta mukaansa. Näin lähelle tullutta kuolemaa on tutkittava ja yritettävä selvittää millä se pitää otteessaan ja mitä osaa minusta.
Su 30.10.2011
Aamulla olin Smurffin kanssa reippaalla lenkillä, jonka lomassa otin silloin tällöin 50/100 juoksuaskelta. Lenkin jälkeen jäin haravoimaan pihan sitä osaa, joka sai vasta ensi kosketuksen haravaan. Siinä pihatöitä tehdessäni Rea tuli portille ja kertoi, että Levin molemmat polkupyörät on varastettu; vielä sisäänajovaiheessa ollut uusi pyörä ja sitä edeltävä vanha pyörä. Vaikuttaisi siltä, että joku on ollut auton kanssa keräilykierroksella, koska Rean mieleen palautui havahtuminen n. klo 03 portilta kuuluvaan auton moottorin ääneen. Tällainen ikävä asia jättää aina totaalisesti taakseen iloiset asiat, kuten riemun Mr. Pöhkylän kaveriksi eilen hankitusta naaraspuolisesta kilpikonnasta ja illalla olleista halloween juhlista. Tämän tapauksen jälkeen aktivoidaan taas suojautumisen selvittely. Näin tehtiin myös silloin, kun romanialaiset kiertelivät tyhjentämässä asuntoja edellisenä kesänä.
|
|
| Marraskuun syntymäpäiväsankarit ovat serkkuni Osmo Latvakangas, 3.11. |
Pe 28.10.2011
Taas on tullut todistettua, että tyhjällä päälläkin voi toimia ja toimittaa.
Eilen oli asioiden hoitoa, hoitokoti, kauppakierros, Danielan nouto ja yhdessäoloa, tänään oli leipäkeikka ja vaatevarastoa, vapaata, Yhteisvastuun asioita puhelimessa ja Afrikan tähteä naapurissa. Peruskiirettä kaiken aikaa, mutta en koe olevani läsnä. Ajan kanssa varmaankin selviää miksi on nyt ihan tyhjä olo.
Kun suuria ei tapahdu, niin pienestäkin tulee hyvä mieli. Hoitokodissa hoitaja, joka ei näyden vuosien aikana ole lähestynyt minua, puhutteli luontevan tuttavallisesti etunimeltä ja tunsin kuuluvani joukkoon. Harvinainen tunne, joka ei tätä nykyä useinkaan tavoita minua.
Kiitos Raili-serkun, että saatiin tällekin jutulle kuva. Kuvassa Railin Katri-tyttären Timo-poika Virginiasta.
Ke 26.10.2011
Aamupäivällä on ollut peruskiireitä vapaaehtoishommissa. Iltapäivällä Levi tuli läksyjä tekemään. Oli vain matikantehtäviä, jotka tuntuivat alussa vaikeilta, ei kuulemma koulussa valjennut lainkaan mistä oli kysymys. Kun löydettiin tekemisen tekniikka, niin tehtävät olivatkin jo niin helppoja, että huolimattomuusvirheitä tuli lähes joka laskuun. Pääasia, että ennakkoasenne saatiin murrettua ja onnistumisen ja ymmärtämisen ilo löydettiin.
Syksyn pakollisia juttuja ovat lehtien haravointi ja hiirien loukuttaminen. Hiirien määrä on 13 ja lehtien määrä tuntuu olevan loputon. Lehtiä sataa pihalle epätasaisesti. Toisin paikoin on kolmas haravointikierros meneillään ja toisin paikoin ei tarvitse ensimmäistäkään kertaa kiirehtiä.
Kaupoista on tullut viime viikkoina niin vähän leipää, että sitä ei ole meille riittänyt lainkaan. Onneksi on tullut varauduttua ja laitettua leipää pakastimeen. Nyt säännöstellen jaettuna sitä riittää vähäksi aikaa eteenpäin, nimellisannos kaksi kertaa päivässä; iltahämärissä toinen ja toinen aamuhämärissä. Varisten ja harakoiden vuoksi ruokinta tapahtuu vain pimeän aikana. On suorastaan jännittävää, kun aamulla taskulampun valokiilassa näkyy kaksi kiiltävää silmää, jotka hievahtamatta odottavat tuloni ja poistumiseni ajan, samoin iltahämärissä tänäänkin ensimmäinen odottaja seisoi melkein vieressä varmistamassa omaa osuuttaan.
Hieman outo tilanne, kun jouduin varaamaan lääkärille ajan. On se vaan niin helppoa nykyisin, kun varaus hoituu netin kautta ihan kuin itsekseen!
Ma 24.10.2011 
Lauantaina klo 15.30 pyrimme kokoontumaan Espoon keskustan ravintola Amasraan juhlimaan kaksia syntymäpäiviä neljän talouden ja kymmenen henkilön voimin. Pienenkin joukon yhteen saattaminen on lähes mahdotonta ja niinpä meilläkin sovittuna aikana paikalla oli puolet, toisesta puolikkaasta kaksi tuli omasta suunnastaan varttia myöhemmin ja siitä taas n. varttia myöhemmin tulivat seuraavat kaksi, ja yksi jäi kokonaan puuttumaan. Yhteinen aloitus ja lasin kohotus ei toteutunut ja lopulta tapahtumakin oli liki pitäen pakotettua ruokailua oman perheen kesken. Paikan päällä esitetylle kutsulle teetä ja kakkua nauttimaan päädyin vain minä. Koska ei ole mitään uutta auringon alla, niin palautui mieleen Raamatun kertomus kuninkaan pojan häistä, jossa "kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen..."
Sanotaan, että hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Jo työyhteisön juttuja järjestellessä tulin, uskoakseni monien muiden järjestelijöiden tavoin, huomaamaan, että yhteisten juttujen järjestäminen on kuin kivirekeä vetäisi, lisäksi osallistujamäärä putoaa matkan varrella, koska tulee muita tärkeämpiä menoja, ja lopputuloksena on kiitoksen asemesta moitteita ja muunlaisia mielenilmaisuja. Lopputulema pakotti puntaroimaan omia toimintatapoja ja tarpeita. Kaikkein helpointa olisi vetäytyä erikseen, erakoitua, mutta kenen etu se olisi?
Sunnuntaina oli epäonnistunut ja tyhjä olo. Kaikesta huolimatta lähdin Rean ja Emman kanssa klo 16 alkaneeseen Vauvakirkkoon Espoonlahdessa. Paikalla oli ihan hyvänlaisesti pikkuväkeä vanhempineen ja muine tukijoukkoinen. Järjestelyjen eteen oli tehty töitä, mutta ei niin hyvää, ettei olisi varaa paranteluun. Ei antanut kovinkaan hyvää kuvaa emännyydestä, kun kolmesta puheosuudesta vastaavasta seurakunnan edustajasta kahdesta sai väsähtäneen ja hämmentyneen vaikutelman. Toivon, että järjestäjät arvioivat tilannetta ja huomaavat siinä korjaamisen varaa, mutta helpompaa on korjata yksityistä tilaisuutta ja miettiä tyydyttikö tunnelma ja olisiko voinut tehdä jotain sen eteen.
La 22.10.2011 
Se pyörii sittenkin.
Mielen liikkeet ovat viime päivinä pyrkineet aktiivisesti surun ja ikävän maisemiin eikä tätä liikehdintää ole edes perustoiminnot pystyneet pysäyttämään. On etsittävä ratkaisua tähänkin pulmaan, sillä ikävän kanssa on raskasta elää.
Torstaina hoitokodissa käynnin jälkeen kiertelin kaupoilla, hain Danielan hoidosta ja vietimme muutaman yhteisen tunnin.
Perjantaina aamupäivällä oli leipäkeikka ja vaatevarastoa. Vaatevarastolta pari asiaa jäi puhuttelemaan: lahjoituksena tulleet lasten vaatteet, jotka olivat surullisen loppuun käytettyjä ja joita käsitellessä hakematta tuli mieleen kysymys minkälaista on olla lapsi, jonka vaatteet ovat virttyneitä ja pesussa värjäytyneet niin, että kaikissa vaatteissa on samanlainen harmaa pohjaväri. Vähän vastaavanlainen juttu oli naisen kohdalla, joka kävi hakemassa itselleen talveksi takkia; kehoon oli tullut uudenlaista uhkeutta eikä sopivaa naisten takkia löytynyt, oli tyydyttävä miesten takkiin. Kerroin, että tänään, lauantaina, kirkolla lähetyksen kirpputori. Toivon, että sieltä löytyy naiselle naisten talvitakki. On surullista joutua pukeutumaan vaatteisiin, joissa korostuu köyhyys ja eriarvoisuus.
Olen ennenkin todennut tämän: tässä maailmassa on kaikille kaikkea, mutta miten nämä kaksi asiaa kohtaisivat toisensa.
Ke 19.10.2011 klo 22 
raekuuroja 
Ma 17.10.2011 Tavallisuudesta poikkeava viikonvaihde vaatii jonkin verran palautumista ja siksi ihmettelenkin nyt vain uutisantia.
Satavuotias Fauja Singh pääsi maaliin Toronton maratonilla. Uutinen on kannustava.
Iltalehden uutiset tässä järjestyksessä tänään kello 10:
- nainen putosi...
- 17-v. taklattiin...
- näin Breivik yritti huijata...
- veturi paloi...
- kuljettaja kuoli...
- Soini väläytti...
- mies pelasti toisen...
- rikosilmoitus kisakumppanista...
- jopa 200 opettajalle potkut...
Positiivisten uutisten määrä oli peräti vähäinen. Onko tämä jonkinlainen otos myös yhteisistä ja yleisistä puheenaiheista?
Nostaako mielialaa toiselle tapahtunut vahinko, auttaako se unohtamaan oman ahdingon, lisääkö se empatiaa...
Mikä on uutisoinnin tarkoitus ja tavoite?
Pe 14.10.2011 Kaunista, mutta viileää. Luulin voivani kulkea sandaaleissa niin kauan kuin ruoho on vihreätä, mutta ei se niin mennytkään. Eilisen viileys opetti panemaan jalat kenkiin seuraavaksi seitsemäksi kuukaudeksi.
Tänään haravoin lehtiä 2,5 tuntia eikä aikaansaannos ollut kovinkaan kummoinen, mutta olihan se alku syksyn urakalle ja työtä tehdessä ajatus sai kulkea omia ratojaan. Mieli askaroi elämän kummallisissa kuvioissa.
Kirkon pihalla elintarvikekasseja kantaessani antoi minulle tietä rollaattorilla liikkuva ikämies (ehkä ikäiseni mies).
Jo vuosia sitten, kirkossa käydessäni, olin kiinnittänyt huomiota kahteen juron oloiseen mieheen, jotka istuivat aina kirkon viimeisellä penkkirivillä ja olivat "kuin kaksi marjaa" erotuksella, että toinen katseli ikään kuin varovaisen kiinnostuneena ympärilleen ja toinen vain eteenpäin. Tänään en jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Olin utelias ja kysyin missä veli on. Oli kuollut tammikuussa. Oli ollut kaksoisveli, ei identtinen. Elämä sujuu ja asuntokin on kunnostettu.
Tässä nyt kulki veljeksistä hän, joka oli, minun tulkintani mukaan, uteliaan kiinnostuneena katsellut maailmaa ikään kuin veljensä olan takaa. Ja hän vaikutti onnelliselta. Mikä mahtaakaan olla heidän tarinansa?
Ehkäpä tuo kohtaaminen pani minut ajattelemaan, että olisi surullista, jos loppupeleissä huomaisi, että tuli valittua väärä käsikirjoitus tai väärä rooli, tai tulkittua tilanteita tai ihmisiä väärin, tai rohkeus muutokseen puuttui. On onnellista, jos silmät avautuvat oman toiminnan ja valintojen tutkimiselle ja voimavaroja riittää suunnan muutokseen tai, että elämä vie asioita omalla painollaan antaen tilaa uudelle alulle, vaikka vain lyhyellekin. Tarjoutuva mahdollisuus on puoli asiaa, toinen puoli on mahdollisuuden havaitseminen ja vastaanottaminen.
To 13.10.2011 Ihana päivä tänäänkin!
Aamulla, valmistautuessani alkavaan päivään jonka ohjelmassa oli mm. hoitokotikäynti, palautui mieleen ikäviä muistoja Gunnarin hoidosta. On surullista muistaa, että henkilö, jonka oli todettu hoitosuunnitelmassa olevan kylmälle aran, pestiin ympäri vuoden pääsääntöisesti oman huoneen hyvin ilmastoidussa suihkutilassa, vaikka hoitokodissa oli saunaosasto, jonka sai lämmittää pesua varten. Vasta elämän viimeisinä kuukausina, helmikuusta toukokuuhun, pesu tapahtui lämpimissä tiloissa. Olen surullinen ja häpeissäni.
Toinen juttu on tietysti nuo vaipat, joita vaihdetaan 2-3 kertaa vuorokaudessa.
Miten olisi elämysmatka "vanhuuteen", jossa kokovartalopesu tapahtuu kerran viikossa mahdollisesti muutaman päivän viiveellä ja "vessassa" saa käydä 2-3 kertaa vuorokaudessa. Tässä todellisuudessa monen vanhemmat ja/tai isovanhemmat elävät!
Päätin viikko sitten, että osallistun Espoon vapaaehtoisverkoston Operaatio Villasukkaan, mutta tänään otin villasukat puheeksi hoitokodissa ja NYT ON KÄDET TÄYNNÄ TYÖTÄ, KUN SAAN NEULOA SUKKIA N. 30 HOITOKODIN ASUKKAALLE. Poikkesin heti Tarjoustaloon ostamaan Seitsemän veljestä-lankaa, jota sai 2 kerää 7 eurolla (olin viikolla ostanut sitä 4,50 €/kerä).
Levillä on to-pe syysloma koulusta ja vapaapäivän kunniaksi hän kävi perheensä kanssa Kirkkonummella katsomassa erään naapurin hevosta. Daniela puolestaan kävi katsomassa mummolassa telkkaria, ja vasta kotona selvisi, että hänellä oli syystä tai toisesta katselukielto.
Ke 12.10.2011
Aamulla leipäkeikalle ja sieltä kirpputorille ja niin päivä vierähtikin jo iltapäivän puolelle. Levin kanssa tehtiin läksyjä klo 15-17. Se on aikamoinen rupeama istua koulun jälkeen vielä parituntinen mummon kanssa äidinkielen parissa, mutta urheasti Levi sen jaksoi ja selvisi voittajan mielellä koitoksesta. Pieni paussi pidettiin ja katsottiin, kun kettu juosta jolkotti alapihalla. Loppuviikko onkin syyslomaa, ja kun maanantaikin oli vapaata opettajien koulutuspäivän vuoksi, oli tämä melko helppo kouluviikko!
Ti 11.10.2011 Lasse Mårtensson: Syksyn lehti maahan ehti eli Kaikessa soi blues
Olin eilen koko päivän tietokoneella ja sain valmiiksi isänpäivän lounasmainoksen, Yhteisvastuun yleisesitteen ja kolmet erilaiset ruokapiletit. Mielenkiintoista tehtävää riitti koko päiväksi ja tänään olenkin sitten ihan kuin tyhjän päällä, kun pitää taas itse ohjelmoida itsensä. Olen tehnyt niitä näitä sisällä ja ulkona. Vaikka on ollut kaunis ja sateeton päivä, niin nurmikko on silti hukkua sadeveteen eikä alavilla paikoilla juurikaan ole kuivaa jalansijaa. Tämän totesin joutuessani toistamiseen hakemaan koirille heittämäni pallon. Kaunis ilma houkutteli pihapiiriä kauemmaksi, mutta metsään en halunnut mennä. Rea pakkasi Emman peräkärryyn ja lähdimme naapurikylään Soukkaan. |
Ma 10.10.2011
| Takana on tavallista vilkkaampi viikonloppu. Perjantaina hain Danielan päiväkodista ja yhdessäolo jatkui yli yön. Lapsi halusi sänkyyn jo klo 20, mutta ei nukkumaan, vaan peuhaamaan ja hommailemaan omia juttujaan. Luin kolme satua, lauloin ehkä 10 laulua, hieroin jalkoja ja selkää, kirjoitin selkään. Hän luki nukeille, tutki kirjoja ja hieroi minua. Oli tietysti myös tavanomaiset eli pyjaman riisuminen, juomista, vessakäyntejä, kaksosvauvojen hoitoa, Bonon tilanteen tarkistamista... Näiden liikunnallisten osioiden jälkeen hän alkoi raueta. Tuli tunnelmoinnin vuoro. Vahvasti eläytyen hän kertoi miten rakkaita hänelle ovat Aune-mummo ja Riitta-mummi, miten hän ikävöi omaa rakasta Aune-mummoaan, ja miten ihanan kaunis on Riitta-mummi. Näin vierähti muutama aika kunnes 22:30 sanoin, että nyt on käytävä nukkumaan. Siihen hän ehdotti, että olisin apumamma. Kysyin mitä apumamman tehtäviin kuuluu. Apumamma menee pois ja tekee niitä tehtäviä mitä äitikin tekee, omia töitään. En voinut suostua apumammaksi, koska aamulla oli oltava Mahdollisuuksien markkinoilla klo 9:30, joten ehdotin valojen sammuttamista. Näin tehtiin, mutta tilanne jatkui vielä hyvin eläväisenä. Jossakin vaiheessa Daniela kysyi: mummo, saanko tulla sinun viereen, ja siirtyi sänkyyni. Unta haettiin jonkin aikaa ja vasta klo 24 lapsi oli syvässä unessa. Herääminen tapahtui 8:30 maissa. Yhteiselle aamuoleskelulle ei jäänyt aikaa. Eilen napsautin lämmön päälle, ja sehän tarkoittaa sitä, että ovea ei pidetä turhaan auki ettei lämpö karkaa harakoille, joita onkin yllättäen ollut pihalla ja ruokailemassa eläinkatoksessa useita. Ja hiirissäkin löytyy, sillä 9. hiiri oli eilen jäänyt loukkoon. |
Su 9.10.2011
Tässä tämä lokakuussa syntyneiden sukulaisten päivitetty versio.
 Elämä on opettanut, että monien asioiden kohdalla tulee harmitus, kun ei ole lähtenyt ajoissa liikkeelle. Niinpä soitin pikku Mailalle Turkuun ja tarkistin syntymäaikoja ja muita tietoja näin, kun se vielä on mahdollista. Kaunis oli sää Turussakin. Mailan puoliso Simo, 79 v., oli ulkona istumassa. Hänellä oli viime joulun aikoihin sydäninfarkti ja hänen kohdallaan elämää eletään tasaisen leppoisasti. Mailan elämä tuntui olevan toisenlaista, vauhdikasta osallistumista monenlaiseen yhdistys ym. toimintaan. Hän terve ja pirteä, eikä tarvitse lääkkeitä, Tekemätöntä päivää ei viikossa juurikaan ole ja monesti osuu useampia juttuja samalle päivälle. Eilen oli ollut taloyhtiön oma Oktoberfest, josta he olivat kotiutuneet vasta puoliltaöin. Maila oli vielä laittanut paikat kuntoon ja meni nukkumaan 01.30 ja noussut kukonlaulun aikaan. Hänellä on myös ilmeisen hyvä jauhopeukalo, koska hän leipoo ihmisten iloksi ja myös tilauksesta tekee kakkuja ja muita tuotteita. Jotenkin tällaisena Mailan muistinkin, siis sellaisena, että hengästyn jo pelkästä kuuntelemisesta.Melko pitkän puhelun aikana ennättää puhua monenlaista. Lähinnä asiat olivat tarkistusta ja kertausta. Olin itse selvittänyt Mainin tyttären olemassaolon facebookin kautta.
|
+ Miikka = Mika Vesa Aleksi Pääläinen, Aleksanteri ja Maila Pääläisen 1. lapsi | + Olga Amanda Lindgren, Gunnarin äiti s. 10.10.1902 | Maila Kalsi, isoisäni | Olavi Lindgren, Gunnarin keskimmäinen veli s. 16.10.1936 | Kea | Peter | Marjatta-serkku, | + Inkeri Latvakangas, tätini, s. 30.10.1914 |
 |  |  |  |  |  |  |  |
To 6.10.2011
Jälleen oli valitettavan kiireinen päivä. Jossakin vaiheessa tajusin, että suunnitelmani ottaa yhteyttä Turkuun joutuu väistymään toistaiseksi, sillä soittamiselle on varattava riittävästi rauhallista aikaa, eikä sitä juuri nyt ole näköpiirissä.
Vuoden 2012 Yhteisvastuukeräys teettää töitä ja menee nyt monen asian edelle.
Samasta syystä siirtyi Danielan mummola ilta huomiselle. Aamupäivän vakituisten menojen jälkeen jää muutama tunti väliin, kunnes klo 16 haen Danielan päiväkodista. Yhteinen iltamme jatkuu aina seuraavaan aamuun saakka mikäli suunnitelma pysyy voimassa.
Aamu jää kuitenkin lyhyeksi, sillä klo 9:30 alkavat YV hommat.
Syksy on aina myös tätä: hiiriä ja talitiaisia. Molemmat piirittävät taloa omalla tahollaan; tiaiset hakevat villaa laudoitusten raoista ja hiiret suojaa. Tänään 8. hiiri oli loukussa.
Ke 5.10.2011 
Aika suorastaan ryöstäytyy käsistä. Tarkoitukseni on ollut jo monen päivän ajan soittaa Turkuun pikku-Mailalle ja tarkentaa hänen perheensä kohdalta tietoja lokakuun synttärisankareista, mutta aina löydän itseni jossakin vaiheessa iltaa toteamasta, että soitto jäi soittamatta.
Tänään klo 8 alkoi peruskuvio, jossa leipäkeikka, kirpputorijärjestelyjä, 1,5 tunnin tauko, Levin kanssa läksyt, niiden jälkeen toinen koira hoitoon, toisen kanssa sienimetsään ja kotiin tultua metsän eläinten tarjoulupuoli kuntoon. Siinä se. Vetäytyessäni sisätiloihin ja omien puuhieni pariin oli klo 19.30.
"Kuinka puolisosi voi", kysyi tänään Pekka-pappi. Molemmat saimme yllättyä, hän Gunnarin kuolemasta ja minä hänen kysymyksestään. Välittömästi Gunnarin kuoleman jälkeen saattoi joku kysyä hänen vointiaan, mutta nyt kuukausien jälkeen tämä oli yllättävä kysymys. Vastaamisen ohessa huomasin tekeväni havaintoja suhtautumisestani kysymykseen ja sen vaikutuksesta minuun. Vastasin, kuin olisi ollut mikä tahansa arkipäiväinen asia puheena, ja siirsin sitten asian johonkin lokeroon itsessäni, samaan lokeroon, jossa on hyvässä tallessa kaikki koettu, mutta ahkerassa käytössä unimaailmassa, vaikka en unien yksityiskohtia aamuisin muistakaan.
Mieli on outo juttu. Gunnarin pankkitilin sulkeuduttua melko nopeasti kuoleman jälkeen sen olemassaolo pyyhkiytyi minunkin mielestäni. Pankkitilin avauduttua käyttööni mieli aktivoitui niin, että kuun vaihtuessa ajattelin katsoa Gunnarin eläkkeen tulon tilille. Toki välittömästi tajusin, että yhteinen aika on päättynyt tälläkin rintamalla. Näitä juttuja tapahtui äidin kuoleman jälkeen. Usein tuli mieleeni "Nyt soitan äidille..."
Omia ajatuksia ja lainattuja vuorosanoja
- Näen, mitä haluan nähdä.
- Pitäisikö opetella kysymään itseltä miksi?
- Kumpi on tärkeämpää, olla pidetty vai olla luotettava?
- Kiinnostuksen piiri supistuu ja vähitellen ympyrä sulkeutuu.
"Katso minua, näytänkö hyvältä isältä?"
"Pian olet taas tolpillasi ja herjaat ihmisiä entiseen malliin."
"Olemme aviopari ja meidän kuuluu jakaa ilo ja suru, sekä tämä viini."
Humala
"Aluksi, kun aletaan juoda, tulee hiprakka. Hiprakka on yleensä hilpeä ja energinen olotila, jolloin hymyilyttää ja puhe alkaa luistaa. Hiprakan jälkeen tulee humala. Kun humalassa sitten ollaan oltu jo kauan, sekä juomatkin alkaa loppua, niin alkaa yleensä laskuhumala. Laskuhumalassa mieliala menee huonommaksi, alkaa väsyttää, ehkä tulee paha olo."
Elämä kuluu odottaessa
Kuinka odotinkaan yhteyttä sinuun, äiti.
Kuinka odotinkaan näkeväni sinut, isä.
Kuinka odotinkaan tapaavani teidät, isäni lapset.
Kuinka odotinkaan yhteisiä hetkiä, neitoset.
Kuinka odotinkaan teitä, lapset.
Kuinka odotankaan sinua, kuolema.
Eilen kävin kaksi kertaa katsastusasemalla päivittämässä auton omistussuhdetta. Päivityksessä tarvittiin jokaiselta pesän osakkaalta todistajien allekirjoituksilla oleva luovutustodistus, perukirja, sekä rekisteriotteen kakkososa, se, mikä minulta ensin puuttui ja toisella kerralla otin mukaan huolimattomuudessa väärän paperin. Lisäksi tietysti tarvitsi todistaa henkilöllisyys, joka täällä, kuten pankeissa, hoitui kuvallisella kelakortilla (S-pankissa se ei käy). Koko homma maksoi 17,40 €. Homma ei olisi pysähtynyt, vaikka rekisteriotteen kakkososaa ei olisikaan löytynyt (koneelta näkyi, että olimme saaneet sen v. 2004), mutta silloin olisi ollut kahden päivän karenssiaika ja lisämaksua 11,70 €. Ma 3.10.2011
Tänään olen auton omistaja. Katsastusasemalta lähtiessäni mieli oli muutaman sata metriä iloinen. Kelasin autoilijana oloani vuosien saatossa ja olen muistini mukaan ensi kertaa auton omistaja, vaikka olenkin ajanut "omalla autolla" v. 1978 lähtien. Mielialan notkahdus tuli koht sillään. Tuli haikeus ja ymmärrys siitä, että jokainen päivitetty kuolinpesän asia etäännyttää minua Gunnarista. Seuraavaksi ymmärsin, että nyt olen vastuussa autosta, kun tähän asti olen ollut vain huolettomasti kuljettaja.
Sitten kuvia kotimatkalta, jonka loppupään muutamat kilometrit kestivät melkein puoli tuntia ymmärrettävästä syystä. Kuljetus oli monin paikoin täysin pysähdyksissä esim. kun kaksi isoa kohtasivat toisensa kapealla tiellä, tai kun takana kulkevan saattoauton kuljettaja kävi varmistamassa mahtuuko kuljetus linjojen alta. Kyseessä oli 1. neljästä talonosasta. Tämä tapahtui aamupäivällä, iltapäivällä alkoi kuulua kipakkaa vasarointia jostain meiltä eteenpäin.
Kuolinpesän asioista yritin tänään hoitaa autoon liittyvän asian, mutta ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Yritän huomenna uudelleen.
Enkä ole unohtanut, että lokakuun sankareitten luettelo odottaa edelleenkin tarkennusta ja jonkinlaista viimeistelyä.
su 11 Kuvia eiliseltä hautausmaamatkalta. Tyypillistä, että kuvaaja on näkyvillä vain linssin toisella puolella eli otoksissaan. la 19:30 Kaunis sää innoitti luonnollisesti pihatöihin, joista ruohonleikkuu oli tärkeimmästä päästä. Märkää ja pitkäksi venähtänyttä ruohoa oli turhaa yrittää käsikäyttöisellä taltuttaa ja niinpä surisuttelin oikein viimeisen päälle bensakoneella. Koneen puhdistusvaiheessa sain sangollisen ihanan märkää ruohomassaa kompostoitavaksi. Ongelmana oli vain se, että kompostori oli ääriään myöten täynnä. Sattuipa siihen naapuri paikalle sanomaan muutaman sattuvan sanan (oli ihan isänsä poika)ja avaamaan kompostorin alaluukun todeten, että valmista multaa on. Niinpä seuraava vaihe olikin siirtää multa pois, möyhentää perusteellisesti jäljelle jäänyt hajumassa, levittää heräte ja mättää se ihana vihreä mönjä kaiken päälle. Kompostori oli saatettu talvikuntoon ja ihan vain ruohonleikkuun ohessa. Tunnin tauon jälkeen lähdimme Rean perheen kanssa Plantagenin kautta haudoille viemään kanervia. Taimin ja Gunnarin yhteinen leposija oli vielä ilman kiveä. Hautojen kunnostuksen jälkeen menimme aterioimaan Lippulaivan McDonaldsille. Kaiken kaikkiaan olimme matkalla 3 tuntia ja koko matkan ajan Emma oli hiljainen tyttö. pe 12:30 to 9:30 21 Onnistuin löytämään lokakuussa syntyneistä kuvia, vaikka tehtävä ei ollut ihan helppo. Aikaa kului melkoinen tovi ja niinpä olen ihmemaan kanin lailla myöhässämyöhässämyöhässä... Tarkoitukseni oli mennä hoitokotiin lounasaikaan, mutta aikataulu petti ja päätin antaa asioiden edetä omalla painollaan. Sehän kannatti, sillä sain liikautettua pankin ja vakuutusyhtiön verran kuolinpesän asioita. Ennen liikkeelle lähtöä sain kuulla, että pankki oli saanut omat selvityksensä valmiiksi, siis todennut virkatodistusketjun olevan kunnossa, ja nyt pankkiasiat on päivitetty. Vakuutusasioista osa on kunnossa, ja ensi viikolla jatkuu autoon liittyvien asioiden hoito. Teatteria koko ilme. ke 21:45 Tämän päivän ohjelmaa: 6-8 aamuaskareita, josta tietokoneella olo otti melko pitkän tovin, ei aamukahvia; 8-13 auton keula kohti Soukkaa, jossa leipäkeikka ja kirpputorin järjestelytöitä; 13-15 "aamupala" ja oleilua; 15 läksyjen tekoa Levin kanssa. Tänään meni 76 minuuttia, jonka jälkeen koirien kanssa saattelimme Levin kotiin. Jäin hetkeksi seurustelemaan syöttötuolissa istumista harjoittelevan Emman ja muun perheen kanssa. Kotiin tultuani vaihdoin sienestysvaatteet, vein Bonon hoitoon ja lähdin Ramseksen kanssa metsään. Ihanaa vaellusta 1,5 tuntia ja aika riensi kuin siivillä, mutta saalista tuli eilistä vähemmän. Olisin saattanut jäädä turhan pitkäksi aikaa hämärtyvään iltaan, ellei Ramses olisi hakeutunut tutulle lenkkipolulle ja määrätietoisesti alkanut vetämään kotiinpäin. ti 10 21:30 ma 22:30 Tämän päivän kuvan on Ina laittanut FB sivulle. Kuvassa Ina, Tua ja Kea poseeraavat hääjuhlissa, joissa olivat isänsä suvun keskellä viime lauantaina. 
Ihana päivä jälleen! Olen hyvillä mielin, että olen selvinnyt tähän asti kaikista eteen tulleista haasteista, myös viime yön 02 tilanteesta, jossa huono olo yllätti ja hikeä pukkasi kaikkialta. Aamulla oli kuumeinen olo, mutta ei muuta.
On meissä ihmisissä sitkoa. Kaikki tarinat eivät tule näkyville, mutta niitähän on yhtä monta kuin on ihmisiä.
Anne palautui yrityksen tupareista klo 04, ja ei kun aamulenkille koiran kanssa 06. Ovemme takana he olivat 06:30, mutta päivähoito ei sopinutkaan Rapsulle, jonka sisäinen kello kertoi mattetuntien vajeesta ja se halusi takaisin kotiin. Perhe lähti kuitenkin aikataulujen mukaisesti kukin tehtäväänsä ja Rapsu jäi yksin. Ei se ole koirankaan elämä aina niin auvoista!
Mielenkiintoista on se, että pankkiin ei tarvitse varata aikaa, mutta vakuutusyhtiöön ilman ajanvarausta mennessäni viime ja tällä viikolla sain todeta olevani väärällä tavalla liikkeellä, vaikka netistä en löytänyt tietoa ajanvarauksesta. Olin paikalla klo 12 ja sain seuraavan vapaan ajan klo 13. Sanoin hoitavani pankkiasiat tässä välissä, ja näin kävikin; pankissa asiointi kesti n. 15 minuuttia, jonka jälkeen menin neuletyön kanssa odottamaan vakuutusyhtiön tilaan ja säästin tällä menetelmällä ½ tuntia, koska virkailija vapautuikin hetimiten. Hoitokodissa klo 13.30 ja Danielan luona klo 16.
Tiettyä ilmettä varten otin monta kuvaa, joista vain tämä onnistui. 
Voi miten hienoksi avautui syksyisen tumma ja sateen synkentämä aamu!
Aamuvarhaisella jostakin kodin kätköistä ilmaantui mustanpuhuva perhonen lentelemään ikkunalle ja mieleeni palautui v. 2006 lennelleet Suruvaipat, joita oli kaiken kesää ikkunalaudan kukkasissa ja joiden läsnäoloa Gunnar tuntui pelkäävän. Hänelle oli saattanut jostakin iskostua uskomus, että Suruvaippa ennustaa nimensä mukaisesti onnettomuutta ja surua, ja sitähän se meidän kohdallamme tiesi. Taitaa vanha kansa kyllä tietää.
Olen jo parina päivänä ollut Rean ja koirien kanssa lenkillä "vanhaan malliin" iltapäivän puolivälissä. Bonon vastentahtoisuuden vuoksi lenkkeilystä on tullut tervanjuontia kaikille, koska koiraa ei saa kytkettynä liikkumaan etanankaan vauhdilla. Päivän kääntyessä illaksi vein Bonon naapuriin hoitoon ja otin Rapsun mukaan sienestämään. Rapsu on palkitseva sienestyskumppani, tottelee, kulkee kytkettynäkin kuin unelma ja hämärässä opastaa minut kotiin.
Tämän ihanan kesäisen päivän häiriköitä olivat äkäiset ja isot hyttyset, joita pääskyset tavoittelivat lennellessään taivaalla. Pihalla on tullut tehtyä kaikenlaista pientä ja talveen valmistelevaa, mutta myös kevät oli mielessä, kun istutin minikiivin, jonka viime viikolla tilasin Kauppilan puutarhasta ja hain eilen postista. .jpg)
Viikko 38 
su 7:30 |
| Yritän parhaani mukaan selvitä ilman kellonsoittoa ylösnousupirteyteen ja aina samaan aikaan eli klo 6. Auringosta on saanut mukavasti ulkopuolista apua, mutta ne ajat ovat tältä erää takana ja omillaan on tultava toimeen. Tänäänkin oli kuudelta ihan säkkipimeää, vaikka päivä muuten avautui melko sukkelasti mukavan näköiseksi syysaamuksi. Ja pimeys syvenee entisestään vielä kolmen kuukauden. Tänään auringon nousuaika oli 7:10, mutta 26.-28.12. se on 9:25 ja sen jälkeen alkavatkin ne kuuluisat kukonaskeleet. |
|
lauantai 9
19 | | Aloin tämän kuivan ja kauniin aamun 6:50 tekemällä joitakin pikku valmisteluja talven varalle. Siinä sitten juoksi peura pihan metsikössä. Bono malttoi mielensä ja vain katsoi. Jossakin vaiheessa oli ruokailija ilmaantunut katokseen. Hetki sitten kävin laittamassa kahvin päälle ja totesin, että katoksessa on peura, sama tai eri, kuka tietää. Haikealla mielellä nyt näitä eläimiä katselee, kun niiden elämä on vaakalaudalla seuraavat kuukaudet aina 31.1. asti. Jossakin vaiheessa ehkä kysyn tutulta metsästäjältä joko on riista pulkassa saadakseni vapautuksen ikävistä ajatuksista. Ihanassa syksyisessä metsässä tuli vaellettua runsaat kaksi tuntia sieniä etsien ja löytäen. Puolen tunnin ruokailutauon jälkeen menimme koirien kanssa kolmen vartin metsälenkille. Pyöräily alkoi vartin valmistelun jälkeen ja sitä kesti 1,5 tuntia. Nyt onkin oleilun aika. Metsässä olin Rean, Emman ja Ramseksen kanssa, koiralenkille mukaan tulivat Smurf ja Bono ja pyörälenkiltä puuttuivat koirat. |
|
pe | | Opettelemistahan tämä on kaikki, koko elämä. Maltillisuutta, pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, toisen ihmisen huomioon ottamista... kaikkea pitäisi oppia ja oppiikin matkan varrella. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus itselle ja toiselle. Tänään olen ennakoinut leppoisaa olemista ilman sen kummempia aikatauluja aamua lukuun ottamatta, jolloin olin leipäkeikalla ja vaatevarastolla. Postilaatikossa, jolla näyttääkin olevan merkittävä osa päivittäistä elämää, löytyi kaksi kirjettä verottajalta. Onneksi oli vain viime vuoden verojen päättötieto: Gunnar saa takaisin 57€ ja minä maksan 3€, joita ei peritä. Voin siis rauhassa jatkaa tätä päivää. Huomenna alkaa metsästyskausi. Lähistöllä liikkuu pari hirveä, joita en ole onnistunut näkemään, mutta naapurit ovat. Omalla pihalla olen nähnyt 3 peuraa, joista 2 naaraita ja 1 uros. Ei siis kovinkaan runsasta saalista ole tiedossa jos se tässä on kaikki, mutta varmasti alueella liikkuu enemmänkin riistaa. Peurojen ruokailutavat eivät vastaa omia ajatuksiani. Olen ajatellut niiden seisovan käytäväosiolla ja ruokailevan ympärillä olevista "laareista", mutta nehän seisovat siinä paikassa, josta syövät. Siitä olen iloinen, että ne ovat rohjenneet mennä rakennelmaan ruokailemaan, ja, jos ruoka onkin kosteata vaakana tulevan sateen vuoksi, niin ruokailijat ovat sateelta suojassa. | Tämän kauden viimeiset punaposket
|
torstai 12 | | Edellisen päivän onnistuminen tuli kerralla kuitattua eilen, kun söin liikaa. Arvasin ennen aamun punnitusta "ettei tästä hyvä seuraa". Työpöytäni yläpuolella on piirros kehon muutoksista eri ikävaiheissaan ja aina välillä tarkistan missä kohtaa jonossa on minun paikkani. Aamurituaalien jälkeen lähdin kirkolle palaveriin ja siinä vierähti 1,5 tuntia. Kotiin tultua postilaatikosta löytyi monenlaista "virkapostia", myös virkatodistus Espoon maistraatilta hintaan 5 €. Vastaavanlainen asiakirja, sivua lyhyempänä, maksoi Helsingin maistraatin lähettämänä 25 €. Viimeistään tässä vaiheessa on valjennut, että perunkirjoituskulut tuli mitoitettua alakanttiin. Tässä vaiheessa oletan päivän jatkuvan leppoisan kotonaolon merkeissä mahdollisesti palaverin päätöksiä toteuttaen eli jonkinlaista esitettä ideoiden ja rustaten tai sieniä peraten tai metsässä kiertäen, kunnes haen Danielan päiväkodista klo 16. Yhteistä aikaa vietämme n. 3,5 tuntia. |
|
ke | | Aamupäivä meni kirkon hommissa klo 8-12:30; ensin leipäkeikalla ja sitten kirpputorin järjestelyissä. Vapaata ja palautumista 13-15 ja sitten tuli Levi läksyjä tekemään. Tällä kertaa läksyjen parissa meni 59 minuuttia. Saatoin Levin kotiin ja jäin sille tielle syöttämään Emmaa ja seurustelemaan hänen ja Rean kanssa. Palasin kotiin klo 18. Tänään ei tullut harrastettua liikuntaa eikä ulkoilua, sillä Levin kotimatkan alkaessa alkoi sade, jota jatkuu edelleen. Tässä hiljalleen valmistaudun TV:n katseluun. Ohessa viimeistelen sukat, jotka neuloin Annen väritoiveen mukaan, mutta pumpulilangasta. |
|
tiistai
11
|
| Muutamia viikkoja sitten, perunkirjoituksen jäätyä taakse, aloin tiedostaa omaa fyysistä tilaani. Pelästyin havaitsemaani, sitä, että polvien nivelet eivät tunnu toimivan eikä hengitys kulkevan, miten verenpaine nousee yhdessä painon kanssa, miten mieli ei yllä innostuksen tilaan. Yllätykseksi jatkuva liikkeelläolo ei automaattisesti pidäkään mieltä pirteänä ja kuntoa hyvänä. Olotila on tiedostettava ja muutoksen eteen on tehtävä töitä! On kulunut 126 päivää Gunnarin kuolemasta. Hänen eläessään oli päivissä toisenlainen sisältö ja merkitys, ei ollut tarvetta pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoa ja sen lähettämiä merkkejä, jos niitä edes olikaan. Rakkaan ihmisen rinnalla eläminen saattoi hyvinkin pitää vaivat poissa. Nyt, hiljaisuuden laskeutuessa keho puhuu. |
|
| ma n. klo 13 |
| Mä uskon huomispäivään, unohdan huolet, muistan vain puolet, näin päivän kerrallaan... lauloi Juha "Wat" Vainio Lauantain toivotuissa viime lauantaina, aikaan, jolloin olin pelaamassa Levin ja Rean kanssa Afrikantähteä. Koska ohjelma jäi kuulematta, niin kuuntelin sen tänään toistona YLE Areenalta. Tuota uskoa olisi hyvä jokaisen vähän saada tähän syksyyn ja tähän elämään! Yhdyn niihin ihmisiin, jotka ovat aamuyöstä hereillä ja pohtivat asioita. Tänäänkin valikoima oli monenkirjava. Kevyt ja mukava asia oli ajatus tehdä tämän viikon kotisivumerkinnät taulukkona. Kun jokin kiinnostava ajatus tulee mieleen, niin viimeisetkin unenrippeet katoavat. Nyt tuli mieleen tällainen simppeli, mutta silti innostava asia. | Emman uudet ulottuvuudet |
La 17.9.2011 Ihana aurinkopäivä!
Raskasta laukkua kantaen kulkukauppias näin taivaltaa, tie on pitkä ja kuoppainen ...
Ehkä siitä on pari viikkoa, kun runsaiden sateiden vuoksi päätin siirtään eläinten ruokinnan käyttämättömänä olevaan kasvihuoneeseen, jossa on vielä kehikko pystyssä. Laitoin rakennelmaan pressukatoksen ja sisällä oleviin kasvilaareihin katteet, joiden päälle levittelin tarjoilun. Meni muutamia päiviä eikä muona vähentynyt nimeksikään, mutta nyt paikka on tullut tutuksi ja ruokaa saa lisätä päivittäin. Päiväsaikaankin saattaa joku peura poiketa paikalle. Metsässä on ruokaa ja myös pihatarjoilut toimivat. Joidenkin naapureiden olen kuullut valittaneen miten kasvit ja sato katoaa parempiin suihin. Valikoima on siis monipuolista ja runsasta vielä tähän aikaan vuodesta. Varhain aamulla haravoin suojan ympäristön ja levitin ympärille haketta. Jossakin vaiheessa paremmalla ajalla teen vielä joitakin parannuksia.
Torstaina oli Danielan mummola päivä. En voinut olla kuvaamatta vaihtovaatteita, joita oli monipuolisesti kassissa; joka päivä on oltava ulkovaatteita säiden varalle ja sisävaatteita sotkemisen/vahinkojen varalle. Miten tällainen vaaterumba toimisi aikuisen elämässä?
Hoitovuosien jälkeen alkavat kouluvuodet. Lapsi alkaa itse kantaa omia tavaroitaan. Reppu on täynnä ja usein on vielä urheiluvälineitä käsissä.
Keskiviikkona oli Levin mummola päivä. Häntä kotiin saattaessani jäi mieleeni kuva lapsesta ja raskaasta repusta. Reppu ikään kuin peitti lapsen, otti pääosan mieleeni jääneestä kuvasta. Jokainen kauppakasseja kantanut tietää kantamisen raskauden. Miten ja mihin vaikuttaa raskaan repun kantaminen 5 päivää viikossa 9 kuukautta vuodessa esim. 9 vuoden ajan? Tätä nopeatakin ajattelua vastaan peilaten ymmärtää miksi koululaiset haluavat istumapaikan siinä missä vanhukset.
Olen muutamana päivänä käynyt sauvailemassa ja jonkin kerran ottanut mukaan Smurfin. Eilisellä lenkillä tapasimme "naapurinpojan", johon on välit iän myötä viilentyneet ja tapaaminen oli molemmille ulkoiluttajille voimienkoitos, kun piti kapealla tiellä pitää toisiaan kohti pyrkivät ja haukkuvat koirat erillään toisistaan. Seuraavat haasteet, mutta eivät samalla volyymilla, olivat kallionporaaja ja nojapyöräilijä. Illalla olin mukana helpommissa ympyröissä, nimittäin Sellon Zembaloissa.
Pe 16.9.2011 
Taidanpa joutua lopun elämäni hoitelemaan kuolinpesän asioita, kun en pääse ensi metrejä edemmäs.
Tänään oli tarkoitus saada vakuutusasiat päivitettyä. Menin kaikki asiakirjat sekä avoin valtakirja mukanani vakuutusyhtiön konttoriin, jota
a) minun oli vaikeata löytää, koska olin juuttunut vanhaan mielikuvaan väristä ja logosta
b) en ollut varannut aikaa. Nettisivulla kerrotaan toimiston olevan avoinna perjantaisin klo 10-16.30 (olin paikalla klo 10.30)
c) avoin valtakirja kuolinpesän asioiden hoitoa varten ei ollut käypä, tarvittiin valtakirja mikä oikeuttaa irtisanomaan vakuutukset.
Laitoin kyselyn vakuutusyhtiölle asioiden hoitoon oikeuttavasta sanamuodosta ja konttorista, jonne voi mennä ilman ajanvarausta.
Kesällä syntyi ajatus rakentaa saunakamariin hyllyt pistokkaille joita juurrutan ja vien kirkolle vuoden ympäri. Eilen rupesin toimeen. Tällä kertaa paneuduin siihen mitä tein, mittasin ja merkkasin kuten olen nähnyt Gunnarin aina tekevän, ja nyt hyllyt ovat paikallaan. Saattaa olla, että innostun vielä nikkaroimaan kenkätelineen apukeittiöön mikä kertonee siitä, että olen tyytyväinen aikaansaannokseeni.
Ma 12.9.2011
Takkuaa, ei takkua, takkuaa...
Kävimme eilen Rean kanssa haudoilla ja sillä matkalla tuli mieleen haluta pieni muutos hautakiveen. Näissä merkeissä soitin kiviliikkeeseen ja yllätyin, kun kuulin, että odottavat yhä tilauksen vahvistamista. Runsas kuukausi sitten varmistin kiviliikkeestä hautakiven hinnan eikä heille tuolloin tullut mieleen sanoa, että tilaus on vahvistamatta.
Tänään on ollut virallisen postin päivä, kun sain postia maistraateilta Kokkolasta ja Helsingistä sekä verotoimistosta.
Kokkolasta tuli ilmoitus perukirjan osakastietojen vahvistamatta jättämisestä, koska perukirjasta puuttuu uskottujen miesten todistus allekirjoituksineen ja perinnönjättäjän sukuselvityksestä puuttuu todistus ajanjaksolta 2.7.1963-26.7.1979.
Helsingistä tuli sukuselvitysote puuttuvalta ajanjaksolta, jonka olin tilannut pankin ilmoitettua puutoksesta.
Verotoimistosta tuli kehotus veroilmoituksen täydentämiseen. Yllätyin, kun tarvittava tieto otettiin vastaan sähköpostin liitetiedostona.
Paista päiväViime aikoina olen illat pitkät seurustellut Pierre Bertauxin 1907-1986 kanssa hänen 1964 suomennetun kirjansa Ihmiskunta käännekohdassa välityksellä. Kirja vie ajatukset kauemmaksi oman elämän keskiöstä, mutta ei kuitenkaan liian kauaksi. "Sorbonnen yliopiston professori analysoi kirjassaan nykyihmiskunnan ja nykyihmisen olemusta ja esittää analyysin pohjalta näkemyksen tulevasta. Bertaux näkee selvästi 'ajan merkit'; hän hallitsee ilmeisen suvereenisti kehityksen uusimmat saavutukset, ajattelee ennakkoluulottomasti, perustelee väitteitään kiihkottomasti - ja jättää lopullisen ratkaisun lukijan tehtäväksi."
Muutamia valittuja poimintoja luvusta Ikuinen naisellisuus:
Äitiys on biologinen asiantila, isyys toissijainen sosiaalinen seikka.
Miehet tekevät historiaa ? mutta nainen rakentaa ihmiskunnan.
Jonkin ihmisryhmän kehitysvauhti määräytyy sen naispuolisten jäsenten kehitysvauhdin mukaan. Toisin sanoen jos jossakin Afrikan kehitysmaiden ryhmässä naispuolinen väestönosa kehittyy nopeasti, silloin koko kansa kehittyy nopeasti. Jos se kehittyy hitaasti tai jää polkemaan paikallaan on varmaa, että koko väestön kehitys on hidasta. Tämä soveltuu niin sanottuihin kehitysmaihin, mutta pätee meidänkin sivistykseemme.
Tältä pohjalta tyttöjen opettaminen on pitkällä tähtäyksellä paljon tärkeämpää kuin poikien, vaikka suora vaikutus ei olisikaan niin silmiinpistävä. Kansa keskuudessa, missä esimerkiksi 92% on lukutaidottomia, on suhteellisen helppoa poikia opettamalla kymmenessä vuodessa muodostaa opettajien, virkamiesten, lääkäreiden, valtiopäivämiesten, ministereiden ja diplomaattien sukupolvi. Jos tämä on tapahtunut tyttöjen opetuksen kustannuksella menestyksellä on vähän tulevaisuutta. Jokaisen sukupolven kohdalla täytyy aloittaa uudelleen alusta. MUTTA, SE MITÄ ON TEHTY TYTTÖJEN OPETUKSEN HYVÄKSI ON LOPULLINEN SAAVUTUS. HYVIN HARVOIN TAPAHTUU, ETTÄ SELLAISELLA NAISELLA, JOKA OSAA LUKEA JA KIRJOITTAA, OLISI LUKUTAIDOTTOMIA LAPSIA. TYTÖILLE JAETTU OPETUS SULAUTUU KERRALLA BIOLOGISEEN PERINTÖÖN JA KANTAA ITSESTÄÄN JATKUVASTI HEDELMÄÄ. Pojille annettu opetus on kuin kalkilla sivelty muuripinta, jota täytyy jatkuvasti uusia.
Naisten sivistys värittää ihmismateriaalin koko massan.
Aina on ollut niin, että kansan biologinen tasapaino on riippunut naissukupuolesta.
To 8.9.2011 Taimin nimi- ja syntymäpäivä
"Sinä ensiksi saavutit määränpään, minä hetkeksi vielä tänne jään..." hoitamaan asioita
Jätin tiistaina perukirjan verotoimistoon, vaikka postista tulleen Nordean kirjeen välittämän viestin kautta jo tiesin, että virkatodistusketjussa on väestörekisteritietojen kokoinen aukko. Minulta tämä elämänvaihe oli päässyt unohtumaan. Nyt asiakirjat on tilattu sekä Helsingistä että Espoosta.
Sähkö- ja jätehuollon asioissa tiedot päivittyivät helposti sähköpostin välityksellä ja viestien sävy oli ystävällisen levollinen molemmissa paikoissa.
Yksi elämän merkillisistä asioista on, että kanssakäymisen sävy välittyy henkilöä näkemättä.
Kuolinpesän asioiden hoito etenee viikoittaisten sitoutumisien lomassa, joita ovat elintarvikkeiden kuljetus kaksi kertaa viikossa, järjestelytehtäviä seurakunnan kirpputorilla kerran viikossa, vaatevaraston ylläpitoon liittyvät tehtävät kerran viikossa, hoitokodissa erilaisia juttuja kerran viikossa ja satunnaisia muita hommia, kuten tänään diakoniaruokailun lipunmyyntiä. Yhteisvastuu 2012 on alkanut, mikä tarkoittaa säännöllisiä kokouksia ja kaikenlaisia tapahtumia aina toukokuulle 2012 saakka.
Oma lukunsa ovat perhepiiriin liittyvät asiat, joista vakiintuneimman sijan on saanut Danielan kanssa vietettävä illansuu ja päiväkodista haku kerran viikossa.
Nyt uutena on viritelmä toisen lapsenlapsen kanssa ja nähtäväksi jää tuleeko siitä kerran viikossa toistuva juttu.
Ti 6.9.2011
Ollako "kesälapsi" läpi elämän, vaiko unelmiaan toteuttava aikuinen?
Miten tehdä unelmasta totta?
Kaunis sää jatkuu ulkona, mutta sielussani on sisältä nousevaa ja ulkopuolelta tulevaa tyhjyyttä. Voimia lisäisi ja mieltä piristäisi huomattavasti, jos saisi nähdä jälkipolven elämässä asioiden etenevän, tilanteiden selkiytyvän, elämään löytyvän otetta ja hallittavuutta, rohkaistumista ottaa täysi vastuu omasta elämästä, myös taloudellisesti. Masentavaa on, kun vuodet kuluvat, ikää karttuu, toimintaa ja tapahtumia riittää, mutta elämä jotenkin tuntuu polkevan paikallaan.
Matkailu avartaa, Eva on Mallorcalla
Su 4.9.2011
Ulkona on jälleen hieno ilma! Toisin oli meillä sisällä eilen illalla, kun ajattelemattomasti latasin takan täyteen osin kosteitakin puita huomioimatta, että ulkona on matalapaine. Niinpä olimme Bonon kanssa hetken melkoisessa savussa ja pitempään savun hajussa. Se lohdutti, että en tehnyt tuota edellisenä iltana, jolloin Daniela oli mummolassa.
Muutamia kuvia meiltä ja muualta. 
La 3.9.2011
Sään puolesta ihana päivä tänään! Aloin kirjoittelun klo on 13:20 ja päivä on siis kutakuinkin puolessa, joten muusta kuin säästä ei voi vielä sanoa mitään.
Aamulla käväisin metsässä kanttarellejä katsastamassa ja totesin, että niitä oli siellä täällä juuri pienen kastikkeen verran. Kierroksella näin lampaankääpää, mutta en innostunut niistä. Jos Gunnar olisi kotona niin olisin saattanut paistaa hänelle niistä "pihvejä".
- - -
Eilen hain Danielan päivähoidosta klo 16 ja yhteinen iltahetkemme jatkui yökylänä mummolassa. Klo 19:20 telkkarinkatsomisen lomassa Daniela tokaisi: "Olen hyvä ja nokkela lapsi." Minä siihen: "Millainen on nokkela lapsi?" Daniela: "Sellainen, että se tietää kaiken, mutta tietää, että ei tiedä kaikkea. Ja se on hyvä arvaamaan."
Viisaita sanoja. Parhaimmillaanhan ihminen tietää, että ei tiedä.
- - -
Tässä vaiheessa elämänjanaa (syntymä, kasvu, kehitys, vanheneminen, kuolema)kun puoliso on muuttunut perunkirjoitukseksi ja kuolinpesäksi ja minä vanhenemisen ja kuoleman välimaastossa "hetkeksi vielä tänne jään", saan iloita osallisuudestani kuulijana lasteni elämään, niihin vanhemmuuden vaikeisiinkin asioihin, jotka omalla kohdallani ovat jääneet taakse, mutta joiden vaikutus valitettavasti jatkuu. Olisi toivottavaa, että jokainen kohdallaan tutkisi oman "reppunsa" ja tarkistaisi sen sisällön, mitä kuljettaa mukanaan. Ovatko ne todella omia ajatuksia ja tahtotiloja vaiko menneidän polvien painolastia, vanhanaikaisia mielipiteitä ja ajatuksia.
Tärkeätä on opetella elämään ajassa lapsen ja jälkipolvien parhaaksi, pitämään tähtäimessä lapsen etua, ei vain tämän päivän tarpeita ja haluja ruokkien, vaan tulevaisuutta ajatellen, ajatellen sitä, mikä kestää ja kantaa hänen aikuisuudessaan, hänen kantaessaan vastuuta itsestään, omasta elämästään puolisona, vanhempana jne.
Lapsi kastetaan, mutta jokapäiväisessä elämässä unohdamme, että hänet on kastettu uskoon, jossa "emme enää elä vain itsellemme, vaan Jumalalle ja lähimmäisillemme".
To 1.9.2011
Täällä Pohjan tähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme...
Viime päivien kuluessa olen ollut monenlaisten kuolemien kuulijana. Sopii minulle hyvin, että hetkeksi hiljennyn kahden tiedossani olevan syyskuussa syntyneen rakkaan omaisen ja läheisen sukulaisen elämän taivalta ihmettelemään ja muistoa kunnioittamaan. Kahtaalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotain liki vie.
ÄitiniTaimi Pääläinen s. 8.9.1913, k. 11.4.1985 Äidin Inkeri-siskon puoliso Artturi Latvakangas s. 19.9.1913, k. 12.12.1998
Sisarukset Laura, Viljo, Taimi (25 v) | Taimi 27 v. | Kuvassa lukee Artturi kotona | Artturi |
| |
|
|
|
|
|
Ma 29.8.2011
Lyhytkin matka avaa hetkeksi uusia näköaloja
Minä, joka en juurikaan ole Espoon ulkopuolelle ajanut, lähdin perjantaina klo 7.30 navigaattorin opastamana kohti Keravaa ja sieltä edelleen Heinolan suuntaan yhdessä Riitan kanssa. Heinolassa teimme vajaan tunnin kierroksen poiketen muutamilla kirpputoreilla, kahvilassa, torilla ja muutamissa kaupoissa hankkien "matkamuistoja" ja lisämuonaa. Sitten jatkoimme Riitan mökille, jossa olimme klo 13.10. Matkan kokonaiskesto oli 1,5 vuorokautta ja kilometrejä tuli 395. Kotona olin lauantaina klo 19.
To 25.8.2011
Hoitokodissa on kaikki ennallaan, myös omat hommani eli syötin T:n ja S:n, saatoin A:n huoneeseensa päikkäreille, kuuntelin hänen muistelonsa rakkaan vaarin eli äidinisän kuolemasta, lauloimme päivälepovirreksi Kiitos sulle Jumalani, menin keittiöön tiskaamaan lounasastiat, tein kierroksen ja samalla kävin katsomassa M.n huoneessa uudet kuvat vaimonsa toivomuksesta, menin autolle ja ajoin kotiin. Matkalla totuttelin navigaattorin käyttöön.
Menomatkalla kuulin, että lähimetsässä oli tapahtunut jokin hässäkkä, jossa mies oli puolustanut kahden koiran hyökkäyksen kohteeksi joutunutta koiraansa seurauksella, että oli loukkaantunut päähänsä. Paikalle oli kutsuttu ambulanssi. Paikalla ollut naapuri ei ollut tuntenut miestä eikä tapahtuman todistajia.
Tulomatkalla kuulin, että "oksasenmäelle" oli joku ulkomaalaistaustainen marjastaja/sienestäjä pystyttänyt telttansa.
Kaksi outoa tapahtumaa tässä lintukodossa tekee olon epävarmaksi.
Huomenissa auton keula kääntyy kohti uusia maisemia. "Jos Luoja suo", niin kotikonnuille palaan lauantaina, parahiksi Rean syntymäpäiville!!!
En ole juurikaan ajellut Espoon ulkopuolella, joten epävarmuus kotiinpaluusta on ymmärrettävää.
Nyt pakkaamaan ja aamulla matkaan, ja onneksi on kotivahti paikalla!!!
Ti 23.8.2011
Pyöräily piristää, mikäli liikkeellelähtö onnistuu
Kiertelin metsässä sieniä etsimässä, mutta sieltä ei löytynyt "apua ahdistukseen". Apu löytyi, kun naapurit pyöräilemään mennessään kävivät kysymässä mukaan. En heti innostunut, mutta lähdin myöhemmin tavoittamaan heitä. Kiersimme Soukanniemen lenkin (Suvisaarentie-Soukanväylä-Alakartanontie-Soukan rantatie-Soukanniementie-Suvisaarentie)Paluumatkalla vesisade yllätti meidät, Rean, Emman, Levin ja minut, mutta lämmin suihku odotti kotona ja minäkin olin illalla kuin toinen ihminen.
Tänään mieli oli surullinen ja välillä itkettikin, kun palautui mieleeni Gunnarin hämmennys ja huoli omasta tilastaan.
En tiedä, en tiedä, toistui usein sairauden edetessä keskivaiheeseen. Samanaikaisesti kävely lisääntyi.
2007 oli viimeinen kotivuosi ja elokuuhun asti onnistui käveleminen yksinkin pitkin teitä ja metsäpolkuja.
Loppukesästä tasapainoon tuli häiriöitä ja kävelyt rajoittuivat piha-alueelle.
Samanaikaisesti mieli alkoi vieroa sisälläoloa ja pakotti olemaan ulkona kaiken aikaa ja säällä kuin säällä.
- - -
Tunnen syvää häpeää tapaan, jolla toimin, mutta myös häpeää hoitavien tahojen puolelta tapahtunutta hoitoon liittyvää ymmärtämättömyyttä, tahdittomuutta ja hitautta kohtaan. Kaikilla tahoilla ja tasoilla muistisairastunut menettää ihmisarvoaan sairautensa myötä. Monien sairauksien kohdalla taakkaa saattaa olla entisestään lisäämässä se, että joutuu hämmästelyn, pilkan ja pilan kohteeksi. Muistisairaan olemus ja käytös voi muistuttaa humalatilaa ja näin on vaarana joutua poliisinkin taholta epäasiallisesti kohdelluksi; hoitoon saattamisen sijasta voi joutua putkaan.
Näiden surullisten ajatusten saattelemana olin liikkeellä ja liikenteessä: > K
irkolta kävin kyselemässä leipää eläimille, joita on nyt kaiken kokoisia ja tuntuvat olevan hyvällä ruokahalulla katsastelemassa paikkoja hämärän hetkinä. (Eilen grillaamisen jäljiltä jäi lihan- ja makkarantuoksuisia papereita ulos grillin suojiin ja jopa oli kaksi pikkukettua yläpihalla muistuttamassa tästä huolimattomuudesta.)> Maistraattiin jätin perukirjan osakasluettelon vahvistamista koskevan hakemuksen. Asiakirja tulee laskun kanssa viikon kuluessa postilaatikkoon, mikäli tietojen katsotaan olevan oikein. Vahvistamisella ei ole lain velvoitetta, mutta vahvistettu asiakirja helpottaa asiointia jatkossa, kertoi maistraatin lakimies. > Espoon verotoimisto oli suljettu ja avautuu 1.9., joten perukirjan vieminen sinne siirtyy tuonnemmaksi. > Tankki täyteen Olarin Nesteellä. > Martinsillan Hong Kongissa lyhyt piipahdus. > Lippulaivassa avaimen teettäminen. > Soukan kappeliin avaimen toimittaminen. > Kotiin aamukaffelle.La 20.8.2011 Minigolfia ja pizzaa syntymäivien kunniaksi
Olimme perheidemme kesken suunnitelleet tälle päivälle yhteistä ohjelmaa,
mutta säätiedot ennakoivat sadetta ja niinpä viime tingassa siirsimme tapaamisen eiliselle.
Ohjelmassa oli minigolfia Espoonlahden radalla ja noutopizzaa meillä. Suunnitelmien muuttuessa kaikki eivät päässeet mukaan ja niinpä nuorilla aikuisilla oli muuta ohjelmaa.
* * *
Golfissa tunnelma sahasi laidasta laitaan vähän kuin Hertta Kuningattaren krikettipelissä.
Lasten väsyessä illan kulkua piti kiirehtiä ja panna peli pikaisesti pakettiin, vaikka Levin kohdalla taidot alkoivat vasta karttua rauhallisen ja osaavan henkilökohtaisen valmentajan opastuksessa.
Synttärilahjana itselle toivon, että Leville jää muistijälki yhteisistä hetkistä Jonin kanssa! Vastaavanlaisia hetkiä olisi toivonut omille lapsilleenkin isänsä kanssa, mutta ei aina käy niin. Hyvät hetket ovat kuin tähdenlentoja, ne tulevat ja menevät omalla aikataulullaan. Niitä ei voi tilata, varata eikä pitää itsellään, mutta ne voi lämpimin ajatuksin kätkeä 
sydämeen.
* * *
Toiset saattoivat pelin loppuun ja toiset kävivät tilaamassa pizzat Big Mamasta. Valmistus n. 20 minuuttia ja siinä ajassa ennätti käydä ruokakaupassa. Eva ja Jon menivät omia menojaan, mutta muu joukko jatkoi iltaa meidän pihalla viileäksi käyneessä illassa. Klo 21.30 toivottelimme hyvät yöt, Danielan jäi meille yöksi.
* * *
Ja taas luettiin Liisa Ihmemaassa, kuinkahan monennen kerran. Nukahtaminen meni vähän myöhäiseen, liki puoleen yöhön. Ja yöllä oli liikehdintää suuntaan jos toiseen: piti ottaa pyjama ja unisukat pois, juoda, käydä vessassa, välillä nukkua, laittaa unisukat ja pyjama. Levottomasti nukkuvaa lasta siirtäessäni n. klo 3 kosketin vahingossa hänen silmäänsä ja siitä seurasi muutaman minuutin itku, mutta sitten nukuttiinkin ihan mukavasti aina 7.30 asti, jolloin nousimme, lähdimme ulkoiluttamaan Bonoa ja haimme Ramseksen kotoaan.
"Mitä epäsyntymäpäivä tarkoittaa", Liisa halusi tietää. Hassu hatuntekijä selitti: Vuodessa on 365 päivää ja vain yksi niistä on syntymäpäiväsi, mutta 364 kertaa vuodessa sinulla on epäsyntymäpäivä! Tajuatko?"
enut, mutta minulle tästä saattaa olla iloa, kun voin luonnollisella tavalla vaihtaa ajatuksia, kuulla ja tulla kuulluksi. 
