 |
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
|
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
Pe 19.12.2014
Taas kaikki kauniit muistot...
To 18.12.2014
Työtä, työtä, työtä tehdään...
Tasoitettu takapiha, vasta valmistunut hiekkalaatikko, keinu, kuivausteline, näkösuoja-aita, koira-aitaus, verkkoaita tontin ympäri, valettua piha-aluetta, laattojen tekoa ja laatoittamista ym. ym. Meillä tehtiin eikä vain meinattu, ja jos jotain meinattiin, niin se tehtiin. Ja, kuten olen aiemmin todennut, kaikki mahdollinen tehtiin itse. Vaikka elämä ei aina muuten sujunut, niin rakentamisessa yhteistyö pääsääntöisesti toimi, ellei oteta lukuun verkkoaidan pystytystä. Se oli yhteistyömme vaikein osuus.
Ti 16.12.2014 
Kesällä kerran... tai kahdesti
Ma 15.12.2014
"Suomalaisten mielestä hyvä elämä rakentuu terveydestä, sujuvasta arjesta sekä oikeudenmukaisuudesta."
Maisema on, työ puuttuu, Riitta Nieminen-Sundell Helsinki: Sitra, 2011 32 s.
Ja kääntäen, työ on, mutta maisema puuttuu.
Aina puuttuu jotain, ja kaikki on suhteellista, mutta useimmiten omaan tilaan voi vaikuttaa omilla valinnoilla.
_____
Kun aiot ryhtyä johonkin toimeen, johda mieleesi, minkälainen tuo toimi on. Jos menet kylpemään, kuvittele, mitä kylpylaitoksessa tapahtuu, kuinka siellä jotkut viskelevät vettä toisten päälle, jotkut tungeskelevat, jotkut käyttävät herjaavaa kieltä, jotkut jopa varastelevat. On turvallisempaa tarttua toimeen, jos heti sanot itsellesi: tahdon mennä kylpemään ja tahdon säilyttää oman luonnollisen mielentilani. Ja menettele samoin kaikessa, mihin ryhdyt. Sillä siten olet valmis sanomaan, jos jokin estää kylpemistäsi: enhän tahtonut ainoastaan kylpeä vaan myös säilyttää oman luonnollisen mielentilani, mutta sitä en säilytä, jos minua häiritsee, mitä sattuu tapahtumaan. Epiktetos 55-135 jKR
___
Gunnarin Olga-äiti toi ruotsintuliaisina lapsille keltaiset t-paidat. Hän myös teki tytöille vaatteita, kuten näissä kuvissa näkyvät villakankaiset ruutuhameet ja -liivit.
Hiekkalaatikko ei ole vielä valmistunut ja sitä korvaa aikansa palvellut punainen jolla. Muuta mainittavaa on Karon ja Manun paini ja kulkupelit, joiden joukossa on Monark-pyörä, joka, kuten viime kesäisten pyöräilyjuttujen yhteydessä kerroin, hankittiin minulle, siirrettiin Evalle ja nyt se on taas minulle. Se on ruostunut, mutta vielä sininen.
Su 14.12.2014
Elämälle kiitos...
Pihalla ja Suomenlinnassa 1976
La 13.12.2014
Lucian päivä etenee vaihtelevassa säässä. Aamulla oli sadetta ja aurinkokin näyttäytyi ennen päätymistä tuttuun harmauteen.
Hetken aikaa oli kaunista ja kirkasta ja siinä kirkkaudessa havaitsin Jutta-myrskyn katkaisseen suuren kaksihaaraisen kuusen ihan talon vierestä. Onneksi haarat olivat pudonneet metsän puolelle; toinen lepää toista puuta vasten ja toinen sähkölinjalla.
Ilmoitus sähkölaitokselle tuotti yhteydenoton ja toisenkin ja nyt odottelen Carunan autoa miehineen ja välineineen.
Tänään otin sisarusten, Inkerin ja Taimin, v. 1976 tekemän Espanjan matkan negatiivit käsittelyyn ja skannauksen jälkisato on tässä:
Ke 10.12.2014 
Tallensin kesäisiä kuvia enemmänkin, mutta tallennuksen ja esillelaiton välillä on ongelmia, joten tässä tämä tarjonta tällä erää.
(Tarkistus osoitti, että kuvat ovat tallentuneet väärässä muodossa. Mielenkiintoista. Tein kaiken kuten ennen, mutta lopputulos ei ole kuten ennen.)
Taimin ottamissa varjoisissa etupihan kuvissa oli kuvateksti: kissa pelästyi kuvausta, karkasi sylistä ja karatessaan raapi Rean käsivartta.
Eikä se ollut ainoa kerta tätä lajia!
Vika selvisi. Tietokoneen salattu maailma ei suostu pitämään tallennusmuotoa valittuna, vaan se tulee joka kuvan kohdalla asettaa uudelleen.
Tämä on uutta enkä osannut siihen varautua. Mahtaako kone olla hajoamassa? Tässä puuttuvat kuvat.
Kesä 1976 oli aika ajoin kylmä ja Petteri ihmetteli mahtaako kesää lainkaan tulla.
Ti 9.12.2014 
Sikin sokin sekalaisia kuvia pääosin Tiilikeskuksen tiilitalo Juhanin sisältä.
Maalatut seinäpinnat olivat ajan tavan mukaan värikkäitä, punaista ja vihreätä, vessassa oranssia, keittiössä vihreät kaapit ja keltaiset kaakelit ja lattialla kokolattiamatto.
Kaikki mitä suinkin voitiin, tehtiin itse, tai siis Gunnar teki. Näissä kuvissa itse rakennetun talon lisäksi omaa tekoa ovat takkavälineet.
Su 7.12.2014
Muutama päivä sitten katsoin erääseen valokuvalaatikkoon ja löysin pinkan kuvia, joiden sijoittelun vuoksi olen ottanut joitakin kuvia odottamaan "omaa aikaansa" ja joitakin olen lisännyt omille paikoilleen, ja arvaan, että näin tämä työ tulee jatkossakin etenemään.
Nämä kuvat ovat keväältä 1976, paitsi koiran kuva - ja tarina menee näin: Kun naapuriin syntyi dobermann pentua olimme hyvin kiinnostuneita ottamaan toisen koiran, mutta haluamamme pentu, Ruslan, oli menossa Neuvostoliiton lähetystötyöntekijälle. Vajaan vuoden ikäisenä dobermanuros, yllätys, yllätys, oli osoittautunut hankalaksi hepuksi ja niin se tuli meille mutkan kautta. Alku oli meilläkin vaikeata, kun Ruslan, meillä Karo, oli temppujensa lisäksi arvaamaton vieraisiin nähden Karo-edeltäjänsä tavoin, mutta yksi tapahtumaketju muutti koiran käytöksen yössä ja siitä tuli tottelevainen, uskollinen ja meille kaikille erittäin rakas perheenjäsen, jota sitten aikanaan jäivät perheen lisäksi kaipaamaan Manu-kissa ja Athene-koira.
Ma 8.12.2014. Yllä olevien kuvien edelle kuuluvat talviset kuvat. Uutena jäsenenä kuvissa on Manu-kissa, joka oli auton alle jääneen Tanin jälkeläinen.
Karvaan kipeä paikka oli, kun muuttaessamme nykyiseen osoitteeseemme Manu-kissa ei tullut mukaan, vaan jäi naapurin hoteisiin. Muutto oli pitkäkestoinen tapahtuma ja kerran Manukin oli tutustumassa uuteen paikkaan, mutta H-hetken tullessa se oli poissa. Kävimme usein etsimässä sitä ja näimmekin toisemme, mutta se oli valintansa tehnyt.
Kotipihan ulkopuoliset pulkkailumaastot olivat 70-luvulla rakenteilla olevan Puolarmetsän sairaalan alue ja sen kupeessa oleva osa Olaria.
La 6.12.2014 
Siniristilippumme, sulle valan vannomme kallihin...
To 4.12.2014 
Loppuvuotta 1975 (7.12.2014)
Ma 1.12.2014
Eikä rakkaus koskaan tunne
omaa syvyyttään ennen kuin eron hetkellä.
Kahlil Gibran
 |  |   |  |
Su 30.11.2014
La 29.11.2014 
Elämä on liikettä
Aamun hämärää, ja taitaa päiväkin jäädä hämäräksi.
On yhdeksän tunti ja Bono haettiin hoitoon. Alapihalla kauriit palailevat mikä mistäkin luovuttaessaan hetkeksi tilan lapsille ja korille.
Laitan niille muonaa ja sitten lähden myyjäisiin arpoja kauppaamaan.
To 27.11.2014 
1975 kesää ja kesän loppua.
Koulujen jo alettua, mopoileva postinjakajarouva kertoi suruviestin - ihana Tani-kissamme oli jäänyt auton alle läheisellä bussipysäkillä.
Tani sai leposijan pihan perällä.
Ke 26.11.2014
Reaaliajassa tapahtuu: Facebook tiedote tänään - NAAPURUSTOLLE tiedoksi: Viime perjantaina poliisit ottivat saaressa kiinni "etumiehen" eli tiedustelijan, joka kuului ulkomaiseen varasliigaan. Muutakin liikehdintää kuulemma on havaittu ja pariin paikkaan yritetty murtautua, kuten kaupalle.
Menneessä ajassa on tapahtunut: Muutama koirista on ollut meillä vain käymäsellään, vaikka tarkoitus oli tarjota pysyvä koti. Saksanpaimenkoira Karo oli sellainen, samoin monirotuinen Minttu. Elämä kävi liian haasteelliseksi ja oli myönnettävä, että yhteiselon yhteensovittaminen ei onnistunut.
1975 kevät- ja kesäkuvia
Vanha koti purkuvaiheessa, uusi vielä rakennusvaiheessa, piha raivausvaiheessa ja perhe kasvuvaiheessa.
Ma 24.11.2014
Elämää vanhan ja uuden rajoilla talvella 1975
Su 23.11.2014
Nykyisin lähes jokainen päiväni on "vainajien muistopäivä". Tähän minua johdattaa omalta osaltaan nämä kotisivut ja kuvat, joita tänne kokoan, mutta tänään sain kimmokkeen sähköpostissa tulleesta tiedosta ja niin vierailin taas 1914-1922 sotasurmasivustolla.
Kansalaissodassa surmatut punaiset, Mentula Adam 14.12.1878 Viipuri mlk; Mentula Johannes 13.7.1896 Luumäki ja
Mentula Vihtori Eliaksenpoika 17.2.1882 Luumäki veivät mietteet Tassu-setään, hänen elämäänsä ja elämämme kohtauspaikkoihin.
Viereinen kuva ei liity aiheeseen, mutta on edustamassa menneitä aikoja.
Kuvassa Aino-äiti saattelee Viljo-poikaansa Nurmin asemalla.
Päivän muut kuvat ovat tuoreempia otoksia v. 1975. Taustalla Friisilän koulun aluetta Espoossa.
To 20.11.2014
Taimin albumista tuttuja ja tuntemattomia sukulaisia vuodelta 1975.
On Miina-täti Miehikkälässä, Valde ja Vieno ja heidän uusi ja vanha kotinsa; on Ilmi ja Yrjö Ruissalossa ja Ilmi Viljon haudalla Turussa;
on Inkeri ja Vieno Seurasaaressa, ja Eija ja Olli.
Ti 18.11.2014
Syksy ja talvi 1974 oli suuren muutoksen aikaa.
Tani-kissa leikattiin, kaverin Karo-koira tuli taloon, maata ja mieltä myllättiin.
Peter syntyi ja kastettiin. Kastepappi oli Eino Alaranta.
Minä muutin vauvan ja Karon kanssa juoksevan veden äärelle lokakuun lopulla taloon, jossa oli paljas betonilattia ja jossa käveltiin "pitkospuita pitkin".
Yksi huone oli laitettu meitä varten asuttavaan kuntoon. Muu perhe muutti jouluna.
Su 16.11.2014
Aikajanalla kulkien...
La 15.11.2014
Kesä 1974.
Mummo, kamera ja liike.
Alppipuisto.
Musta joutsen ja elefantti.
La 15.11.2014
Onpa vaikeata asettaa elämä kuvien avulla oikealle aikajanalle. Joudun siirtämään parit viimepostaukset saadakseni talonrakentamisen oikealle paikalleen.
"Tiilitalossa asuu onnellinen perhe" - lause 70-luvulta.
Tässä kuvasarjassa rakentuu "onnellisen perheen" talo.
Ti 11.11.2014
Talviaikaa on helppoa odottaa leudossa säässä. Harmaus menettelee, mutta sateetta olisi parempi.
Tällä pihalla yhteneväinen pakkasjakso on vv. 2003-2013 alkanut seuraavasti:
marraskuu | joulukuu | tammikuu |
2010-2011 19.11. | 2005-2006 17.12. | 2009-2010 1.1. |
2003-2004 30.12.;2004-2005 24.1.;2005-2006 17.12.;2006-2007 20.1.;2007-2008 +/-
2008-2009 24.12.;2009-2010 1.1.;2010-2011 19.11.;2011-2012 8.1.;2012-2013 4.1.;2013-2014 11.1.
Muutamin poikkeuksin pakkasukko on saapunut ajallaan vasta joulupukin jälkeen, mutta oli sellainenkin talvi, että se piipahti paikalla vain aika ajoin.
Su 9.11.2014 Isänpäivä
Tenavat sarjan Tellu kiusaa Jaska Jokusta.
"Jaska, elämä on kuin risteilyalus. Jotkut matkustajat vievät kansituolinsa keulakannelle nähdäkseen minne ovat menossa, toiset vievät sen peräkannelle nähdäkseen mistä ovat tulossa, kumpaa lajia sinä olet? Jaska miettii hetken ja vastaa: "Voi itku, en minä tiedä, en saa kansituoliani edes auki."
Ensin pari väliinputoajakuvaa, sitten kuvia Suomenojalta ja Alppipuistosta. 
To 6.11.2014
Jos yhdessä kohdassa helpottaa, niin toisessa kohdassa syntyy paineita...
Kävin tiistaina lääkärissä. Keuhkoissa jotain pientä, poskiontelossa jotain pientä, mutta ei näkynyt tulehdusarvoissa. Höyrytyksen ja pulputuspullon apuna pilleri 2xpäivässä.
Seuraavaksi listasin korjauksen jälkeiset viat autosta ja lähetin korjaamolle 6 kohtaisen reklamaation. Paluuviesti oli masentava. Yhteistyö kaatui heti ensimmäiseen kohtaan.
Tämän olen jo varmaan todennutkin, että 11.7. lähtien on tullut kantapään kautta opiskeltua oman mielen hallintaa, ja sama jatkuu. Pulputuspullosta saattaa olla apua tähänkin vaivaan. 10 kertaa peräkkäin syvä, rauhallinen pulputuspuhallus keuhkojen pohjaan saakka ja sitten pää onkin ihan tyhjä ja samalla tyhjenee keuhkoputki.
Päivän kuvina on vuorossa otoksia Suomenlinnasta kesällä 1973
Ma 3.11.2014 
Jos hän olisi kuka tahansa muu ihminen, minun olisi helpompi hänen kanssaan,
mutta hän on äitini, hän on minun taustani, meidät on maalattu samaan tauluun, samoihin kehyksiin.
Liisa Laukkarinen
Su 2.11.2014
Kaikki hyvin - kauriita pihalla ja havuja haudoilla!
Kaksi ensimmäistä kauriskuvaa on viime kuun puolivälistä, ajalta, jolloin oli vielä lehtiä puissa ja pensaissa.
Hautausmaareissun jälkeen olin tietokoneella ja näin ikkunasta auringosta nauttivan ihanan sarvipään.
La 1.11.2014
Pyhäinpäivä, vainajien muistopäivä, kekri, halloween...
To 30.10.2014 
Sukulaisten kuvia Taimin albumista 70-luvun molemmin puolin.
Laura ja Mauno Martikaisen perhe, Impi, Vieno, Inkeri ja Valde, Miina-täti, Impi, Inkeri, Miina-täti ja Impi, Toni ja Impi, Veikko ja Taimi, Artturi, Päivi ja Inkeri.
Ti 28.10.2014
Mustaa ja valkoista matkaa tehdään kesässä 1971.
Piirretty kuva ja teksi kirjasta Kallisarvoinen helmi
Ma 27.10.2014
Kesällä 1971 kotoa "maailmalle", retkelle Raaseporista Naantaliin ja Rajamäelle laskemaan jäljestämispisteitä. 
Su 26.10.2014
Elämä on... muutakin kuin taistelua
Porkkalanniemessä ja kotona kesällä 1971
To 23.10.2014
Auton jarruhuolto alkoi 11.7., venyi pitkäksi ja muuttui mutkikkaaksi.
Tänään sain ja hain auton ja kävin katsastamassa sen.
Melko hyvin olen tähän asti tasapainotellut tunteitteni kanssa.
Korjauksen jälkien katselmus aloittaa tunteiden hallinnan toisen kierroksen.
Vasta muutama kannanotto ja huomaan jo ahdistuvani.
Ke 22.10.2014
Lämpimät onnittelut Peterille!
 | Ti 21.10.2014 |
La 18.10.2014 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
To 16.10.2014
1969 elokuun synttärisankareista, joita paikalla oli viisi, juhlinnan kohteina olivat vaari, 65-v. ja Eine 35-v.
Harvinainen tilanne, ellei peräti ainoa, jossa koko Lindgrenin perhe, vanhemmat ja lapset puolisoineen ja lapsineen, olivat yhdessä.
Ma 13.10.2014
Ken söi kesävoin? Kissa söi kesävoin
Missä kissa? -Aitan alla
Missä aitta? -Maahan kaatui
Missä maa? -Vetehen vieri
Missä vesi? -Härkä särpi
Missä härkä? -Niityllä
Missä niitty? -Viikate vilahti
Missä viikate? -Kannon päässä
Missä kanto? -Toukka kaivoi
Missä toukka? -Kukko nokki
Missä kukko? -Kuusosessa
Missä kuusi? -Kirves kaatoi
Missä kirves? -Seinän alla
Millä sieltä saatanehe?
Haapaisilla, halkosilla,
korennoilla, koivusilla.
Entäs, ken on käynyt näykkimässä pelargonioita muutamana yönä ja viime yönä syönyt kaikki kukinnot ja lisäksi leijonankidat?
Onneksi on eräkamera, että voi kohdentaa moitteet oikeaan osoitteeseen tämän hetken kuudesta mahdollisesta vaihtoehdosta.
Kaksosten vanhemmat siinä ovat liikkeellä; emo edellä ja pukki perässä.
La 11.10.2014
Matka 60-luvulta 70-luvulle jatkuu.
1969 kevättä ja kesää Hietaniemen hautausmaan tuntumassa ja kotipihalla.
To 9.10.2014
Uusi elämä alkoi 1969, kun me kaupunkilaiset muutimme maalle, Espoon kauppalaan.
Suuren elämänmuutoksen myötä myös auto ja koira vaihtuivat.
Kuvissa oma koti, Gunnarin kaverin koti, Taimin tuttujen koti ja Harri-serkun koti.
Ti 7.10.2014
Eräänä päivänä otin kirjaston ilmaishyllyltä kirjan, josta kopioin mm. tämän kiinnostavan kaavion.
Opettajan pedagogisen ajattelun ja toiminnan malli soveltunee myös kodeissa käytettäväksi.
Ma 6.10.2014 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lastenkasvatusmallit periytyvät
"Katso lastenlastasi, jos haluat tietää, millainen vanhempi olet ollut", neuvoo kiinalainen sananparsi. Kuinka paljon isovanhempien kasvatustavat näkyvät tämänpäivän vanhempien toiminnassa? Koulumaailmasta kuuluu huolestuttavia viestejä lapsista, jotka eivät kunnioita opettajia tai toisia oppilaita, päiväkodeissa puolestaan yritetään selvitä "täyttä palvelua" vaativien lasten kanssa. Esikoisäidit ovat pulassa sieltä täältä tulevien ristiriitaisten ohjeiden kanssa. Vanhemmuus on muuttunut, yhteiskunta on muuttunut ja arvot ovat muuttuneet. Miten kasvatustraditiot ovat pysyneet menossa mukana? Miten suomalainen kasvatusperinne on muodostunut ja miten sitä tänä päivänä jatketaan, tiedostetusti tai tiedostamatta? - Nykyvanhemmat toivovat olevansa lempeämpiä kuin omat vanhempansa, toteaa aihepiiriä tutkinut professori Airi Hautamäki. Tätä hyvää toivetta on kuitenkin vaikea toteuttaa, sillä syvällä suomalaisuudessa elää edelleen tunteita etäännyttävä ja välttävä kiintymyssuhdemalli: Turhasta ei pidä kiukutella tai valitella tai tehdä numeroa.Tiina Lundbergin vieraana on nyt psykologian ja sosiaalipsykologian professori Airi Hautamäki.
Su 5.10.2014
Sama pappi, Lauri Kantola, ja sama paikka, mutta eri toimitus. Olga-mummon tekemä kastepuku on ollut käytössä jo 45 vuotta (1967-2012). 
Elämä oli kaikin puolin vaatimatonta tuohon aikaan. Kuvan retkipaikka on Alppilan kesäteatterin parkkipaikka ja sienipaikka Vartiokylän metsä.
La 4.10.2014
Tässä hetkessä flunssa jatkuu, mutta menneessä ajassa parisuhde on vaihtunut vanhemmuudeksi vuoden ensimmäisen kuukauden lopun kovilla pakkasilla 1967.
Hoitopöydän alla olevista tuoleista yksi on kulkenut mukana tähän päivään. Isän rinnalla ja mummon kanssa juttusilla.
Gunnarin veli ja vaimo tervehdyskäynnillä. Heille syntyi lapsi heinäkuussa. Aikuisrippikoululaisen konfirmaatio Alppilan kirkossa.
1 Halaaminen alentaa verenpainetta. Kumppanilta saatu lyhytkin syleily yhdistettynä kymmenen minuutin kädestäpitämiseen riittää vähentämään merkittävästi fyysisiä stressioireita. 2 Lämmin, pitkä halaus lisää mielihyvähormoni oksitosiinin tuotantoa, joka taas vahvistaa ihmisten välistä luottamusta ja kiintymystä. Oksitosiinin vaikutuksiin perehtynyt yhdysvaltalaistutkija Paul Zak suosittelee kaikille vähintään kahdeksaa halausta päivässä. 3 Halatun itsetunto kohenee ja huolet kevenevät. Hollantilaistutkimuksen mukaan kosketus lievittää kuolemanpelkoa ja eksistentiaalista ahdistusta. Vähimmillään jopa nallekarhun halaaminen voi auttaa. 4 Se, tervehditkö kädenpuristuksella vai halauksella, vaikuttaa koko kohtaamisen kulkuun. Halaus tekee tilanteesta tunnepitoisemman ja vähentää keskustelun alkuvaiheen muodollisuutta. Halauksen muisto ylläpitää positiivista mielialaa myös kohtaamisen jälkeen. 5 Halaaminen on paljastavaa: siitä voi päätellä paljon suhteen tilasta tai ystävyyden syvyydestä. Toiseen painautumisen voimakkuus kertoo kiintymyksestä ja arvostuksesta, kevyt halaus on joko neutraalin ystävällinen tai varautunut. Muutaman vuoden takaisen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan keskenään vieraatkin ihmiset osaavat tulkita toisen kosketuksesta välittyvän tunnesisällön yllättävän tarkasti. 6 Hätätapauksessa itsensä halaaminenkin auttaa. Brittitutkimuksessa vapaaehtoiset koehenkilöt tunsivat vähemmän kipua, kun he laserimpulsseja vastaanottaessaan suojasivat kehoaan käsillään.
Pe 3.10.2014
Johtuneeko heikosta kunnosta vai mistä, mutta olen viime aikojen unettomina öinä ajatellut paljon halaamisen tärkeyttä.
Kuinka ollakaan viime viikon hesareita selatessa putkahti aihe silmien eteen.
Samasta aiheesta eilen. Japanilaiset ovat keksineet halaavan tuolin.
To 2.10.2014
Olo on kehno. Nenä tukossa, kurkku karhea, kädet yhtä tutinaa. Flunssasta vaan on kysymys.
Onneksi on mistä jatkaa näiden kuvien kanssa.
Keskiössä edelleen Tsali ja sivuosissa Gunnarin ja minun lisäksi Gunnarin vanhemmat ja vanhimman veljen lapset, Lasse ja Pia ja ihana uusi automme, kuplavolkkari AUA-24.
Vuosi 1966. Kuvaustaustana Linnanmäki, Porvoon urheilukenttä (koiranäyttely), oma koti Flemarilla ja serkkujen kotipaikka Espoon Friisilässä.
Ti 30.9.2014
Tämän, vuodelta 1966 olevan kuvasarjan aloitan minusta. Odotan ensimmäistä lastani ja kärsin jatkuvasta raskausväsymyksestä.
Kuvassa on ensimmäinen kotimme ja ensimmäinen koiramme Charlie alias Tsali. Seuraavana ovat kaverukset Gunnarin "kotitalon" läheisyydessä; sitten vuorossa on ensimmäisen automme Ford Thamesin huoltoa; kuvia tuohon aikaan kaiken toiminnamme keskipisteestä, Tsalista, jota koulutettiin, huollettiin ja hoivattiin.
Ulkokuvat ovat silloisen kotikatumme, Fleminginkadun lopussa olevalta Teollisuuskadulta, nuorison suosimasta "ratabaarista". 
Muutama kuva Korkeasaaresta 1962 ja Linnanamäen kallioilta ja Niittykummusta 1964
Ma 29.9.2014
Mahdanko olla koko valtakunnassa ainoa, jolle on käynyt näin köpelösti auton kanssa?
Tarinan alkuosa onkin jo tuttu, mutta jatko on kaikille osapuolille tuntematon.
Perjantaina 11.7. vein auton jarrujen vuoksi korjaamolle, josta palatessa kotimatkalla kuulin vian paljastuneen oletettua laajemmaksi ja varaosien tilaamiseen ja korjaamiseen tarvittavan lisäaikaa, jolloin asetin tarjolle koko heinäkuun. Tällä sopimuksella jatkettiin.
Maanantaina 28.7. fillaroin korjaamolle kysymään tilannetta ja sain tietää, että viikonlopun aikana autolle on sattunut pieni vahinko; takalasi oli rikkoutunut ja korissa vaurioita. Syyksi sanottiin, että traktorilla oli ajettu auton peräosaan, mutta vahinkoilmoituksessa lukee, että "auto on ajettu korjaamohallista ja osuttu sillä parkissa seisseen traktorin (kohollaan olevaan) kauhaan.
Keskiviikkona 30.7. sain korjaamolta tiedon, että vanhinkoilmoitus on tehty ja ilmoitus käsitelty, sekä "Lupasin teille eilen puhelimessa sijaisauton veloituksetta käyttöön korjauksen ajaksi".
Perjantaina 1.8. sain käyttööni korjaamolta sijaisauton.
Torstaina 14.8. tuli "väliaikatietoja autostanne. Vahinkotarkastaja kävi (vasta) tiistaina tarkistamassa auton ja saimme luvan aloittaa korjauksen. Autoon on tilattu tarvittavia varaosia ja peltityöt päästään aloittamaan todennäköisesti huomenna. Olen yhteydessä kun auto alkaa valmistumaan tai jos tulee jotain muuta ilmoitettavaa."
Maanantaina 15.9. tiedustelin sähköpostilla tilannetta vahinkoasiaa hoitavalta henkilöltä. Ei vastausta.
Maanantaina 22.9. osoitin sähköpostin yleisesti vahinkoasioiden sähköpostiin, josta hoitajaksi nimetty henkilö oli siirtänyt sen toiselle henkilölle, joka vastauksessaan kirjoitti: "Tarkastajamme on ollut yhteydessä korjaamoon useita kertoja puhelimitse, tiedustellen missä vaiheessa korjausarvion teko on. Heidän suunnastaan kuulunut erinäisiä selityksiä. Olemme myös keskustelleet auton siirrosta toiselle korjaamolle, kun asian hoito tuolla tuntuu kestävän. Nyt korjaamo herännyt asian osalta ja luvannut arvion tämän viikon aikana, jos sitä ei kuulu siirrämme autonne toiselle korjaamolle." Vastasin viestiin.
Tiistaina 23.9. tuli vastauksena mm. korjaamosta "tosiaan lupasivat tämän viikon aikana viimeistään olla yhteydessä meihin tuosta autosi korjauksesta. Kun saamme heidän korjausarvion, eli mihin hintaan autosi saadaan kuntoon niin voimme heille laskutuslupaa antaa. Mitään korjausta ei ole meidän tietojen mukaan aloitettu, kun tarkastajamme on käynyt puhelinkeskusteluja heidän kanssaan. Tämän suhteen korjaamo on siis antanut teille aivan väärää tietoa. Tuosta miksi korjauksen aloituksessa ja korjausarvion tekemisessä on kestänyt suosittelen olemaan yhteydessä suoraan korjaamoon. Vahingon korvattavuus on tosiaan meillä ratkaistu, odotamme vain korjaamolta yhteydenottoa tuosta korjausarviosta." Soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin lunastuksen mahdollisuutta. Asiaan luvattiin palata saman päivän aikana.
Maanantaina 29.9. laitoin viestin jossa pyysin selvitystä aamupäivän aikana. Varustin lähetyksen lukukuittauspyynnöllä ja punaisella huutomerkillä.
Taas odotan enkä ihmettele, että on tyhjä olo.
Su 28.9.2014
Ihminen on mitä on.
Välillä täysi, välillä tyhjä.
Nyt olen tyhjä.
Edessä yö ja uusi aamu.
Pe 26.9.2014
Aino Pääläinen o.s. Heikkilä 6.1.1890-4.1.1971
Ajatus ei pysty tavoittamaan mummon ja hänen aikalaistensa elämää sotien, köyhyyden ja monikerroksisen kaaoksen keskellä.
Minne koettu kätkettiin? Miten se purettiin?
Keitä ne on ne sankarit ... ?
Kesäisiä kuvia, joista ainakin osa on vuodelta 1971.
To 25.9.2014
Muutoksen tuulet puhaltavat puuskittain - luonto ja ihmiset ovat saman todellisuuden edessä - asunvaihto on pakollista.
Oma haaveeni on ollut käyttää läpi elämän samoja vaatteita ja niinpä se, mitä ostin, piti olla kunnollista ja kestävää.
Matkan varrella mieli onneksi uudistuu. Nyt vaatteiden kanssa on niin ja näin. Jotain vanhaa, jotain uutta, mutta ei kuitenkaan kaupasta ostettua uutta.
Vanhoissa kuvissa huomioni kiinnittyi peittoon, jonka päällä Eva on. Alun perin peittoja oli kaksi. Nyt jollakin osalla niistä on suojaverhoiltu keittiön tuoli. 
Ke 24.9.2014
Tänään kuvissa on mummo ja muutama kuva meidän perheestä 60-luvun lopulta.
Mummon kuviin on äitini kirjoittanut mm. äiti nuorempana Artjärvellä, äiti Lappeenrannassa, äiti Inkerin luona, äiti Vivamossa.
Olen joskus aiemmin maininnut, että mummo jäi minulle etäiseksi. Kerran olin jossakin hänen luonaan syksyllä. Muistan haravoineeni lehtiä ja se oli silloin yhtä ikävää puuhaa kuin nyt. Toisella kerralla muistan matkustaneeni junalla mummon luokse jonnekin Mankalaan tms. Silloin oli hiihtoloma. Kuuntelimme radiosta jumalanpalvelusta ja seurasimme hiihtokilpailuja. Talvisesta yhdessäolosta on jäänyt kaiken kaikkiaan hyvä ja lämmin muisto, jota syvensi yhteinen askare neulominen. Neuloin sukkaa ja yön aikana neuleeseen oli valmistunut kantapää. Olen lisäksi tavannut mummon Tampereella ollessani, mutta siellä oli jotakin hässäkkää ja kaikki itkimme ja pelkäsimme. Kerran muistan mummon käyneen meillä. Sain häneltä setelin, jonka kadotin, ja siitä syntyiaikamoisen huono tilanne. Muistan myös jonkin sairaalakäynnin ja hänen minulle sanomansa sanat. Kohtaamiset hautajaisissa eivät ole jääneet mieleen.
Ti 23.9.2014
Kaksi vuotta sitten sateisena sunnuntaina kastettiin Benjamin Erik Alphius.
”Tärkein asia, jonka isä voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään.” — Theodore Hesburgh
3.1.1968 Irma Heikkilän 50-vuotisjuhlat
Ja samana vuonna, siis 1968, muutimme omaan espoolaiskotiin, siihen jalasmökkiin.
Alla tuolta ajalta Rean kastekuvia. Kastepaikka oli Niittykummun kappeli, kasteen toimitti Tarmo Nuotio
Ja mummon ja vaarin ensikäynti jalasmökissä sekä meidän ensikäynti kahden lapsen kanssa Harri-serkun kotona.
Ma 22.9.2014
HS 14.9.
Yli 70 vuotta yhdessä eläneiden Viola ja Olavi Virtasen vinkit onneliseen parisuhteeseen
1. Toisen kunnioittaminen "Sille tielle ei kannata lähteä, että kaikesta valittaisi tai naputtaisi. On kamalaa, jos vieraiden aikana mies tai vaimo alkaa toista komentaa."
2. Talousasioista huolehtiminen "Raha-asiat ja niistä riiteleminen voivat saada eron aikaan helposti, joten niistä täytyy olla tarkka."
3. Yhteiset kiinnostukset "Yhdessä on matkustettu lähes koko elämä, mutta välillä on myös menty yksin."
- - -
Ulkokuvat Katri Valan puistosta 1967.
Kuvatekstien mukaan kuvissa on serkuksia ja pikkuserkuksia: Selma Kivelä, Lily Mäkelä, Helmi ja Tassu Mentula, Taimi Pääläinen.
Taustalla oleva iso kivitalo on Tassun ja Helmin kotitalo Vilhovuorenkujalla.
Sisäkuva v. 1968 Impi Väntti, Kalevi ja Helmi Mentula, Selma Kivelä ja Anna-Liisan lapsi 
Su 21.9.2014
Runsas puoli vuotta ja on kevät.
Nämä kuvat ovat keväältä 27 vuoden takaa. 
Pe 19.9.2014
Yövierasta odotellessa skannasin joukon vanhoja dioja v. 1987.
Vanha koti, uusi koira, Bodi, jonka Gunnar sai isänpäivälahjaksi.
Bodi oli oikea sylikoira, toista maata kuin Bono, jota ei saa juurikaan edes koskea, ja sylissä se on vain jotain tarkoitusta varten esim. punnittaessa aina maanantaisin.
To 18.9.2014
Viljo, Arvo, Aleksanteri...
60-luvulla kuolleita sukulaisia oli kolme ja läheisiä perhetuttuja sama määrä. Niinpä Taimin albumissa löytyy peräperää kuudet hautajaiskuvat.
Tässä vaiheessa alkoi hieman ahdistamaan, mutta silloin aikanaan kuolema ei juurikaan koskettanut minua, oman onneni löytänyttä.
Aleksanteri Pääläinen 1.6.1887-31.5.1966
Olen aina ajatellut isoisän olleen hyvin vanha kuollessaan, mutta näin ei ollutkaan. 
Ke 17.9.2014
Hieno sää velvoittaa. Niinpä olen ikkunoiden lisäksi pessyt alas lasketun lipputangon ja narut ja nupin: nuppi ja tanko saivat myös vahauksen. Naapuri,nyt täällä on valmista!
- - -
Eilen oli urheiden "vanhusten" ryhmä. Siellä käy myös 72+ nainen, pyöräilijä, jolle on tänä vuonna kertynyt jo lähes 4000 kilometrejä. Aivan mahtavaa!
- - -
Kesäpyöräilijä voi edelleen kerryttää kilometrejä näillä säillä ja kuunnella matkatessa Radio Novaa.
Erään reissun antia oli Habitare-messuilta (10.-14.9.) kuultuna kodin sisustussuunnitelma, mikä vei ajatukset kodin kaaokseen ja sen aiheuttamiin ristiriitoihin.
Mikä määrä aikaa ja energiaa aktiivisen kasvun ja mukavien mahdollisuuksien vuosista kuluukaan harmistuksen ja suuttumuksen välimailla tapahtuvaan jatkuvaan ja uuvuttavaan kädenvääntöön sen sijaan, että opeteltaisiin keskustellen hakemaan kestävää, pysyvää, hyvällä ololla palkitsevaa ratkaisua hiertäviin tilanteisiin.
Ihminen elämänsä matkalla
Tutkiminen, uteliaisuus, kiinnostus. . .
Huolehtiminen, välittäminen, rakastaminen. . .
Välillä liikkeellä, välillä pysähdyksissä.
Ei ole sama kunhan tekee,
on valittava mitä tekee.
Ma 15.9.2014
No, johan onnistui skannaaminen. Eikä tarvittu muuta kuin, että oikea johto on oikeassa paikassa kiinni, ja tämän opastamiseen tarvittiin naapuriapua.
Skannattuja diakuvia vv. 1987-88 mm. vanhoilta ja uusilta asuinsijoilta ja pari Gunnarin matkakuvaa.
Su 14.9.2014
Harmittaa, kun taas tuhraantui tunti turhan skannauksen parissa yrittäessäni muuttaa diakuvia kotisivukuviksi, mutta ilman tulosta.
Ennen seuraavia hautajaiskuvia muutama mustavalkoinen kuva. Yksi kuvista on vuodelta 1964, jolloin Inkeri-täti täytti 50 vuotta.
30.10. hänen syntymästään on 100 vuotta.
La 13.9.2014
Kun katson tänään pilvetöntä taivasta olen iloinen, että päivän lyhyt fillarilenkki, kirjastoon ja takaisin, on takana, enkä joudu sen enempää pähkäilemään vaatetuksen kanssa.
Eilen pääsin rullaamaan lasta lyhyellä Helsinki-matkalla, mikä kohdistui muistojen paikkaan Mannerheimintiellä. Kun suhteemme Gunnarin kanssa alkoi olin puotipuksu ja heittopussi HM liikeketjussa. Äiti oli kyseisen konsernin palveluksessa ja niinpä minäkin piipahdin siellä. Yksi näistä heittopussipaikoista oli Mannerheimintiellä.
Sain tilaisuuden piipahtaa tutuilla kulmilla ihmettelemässä, miten ennen arvostettu alue näytti nyt kulahtaneelta, hoitamattomalta, ja yllättävän hiljaiselta keskipäivän aikaan. 
To 11.9.2014
Helmi-tädin ja Tassu-sedän ainoan lapsen, Jaska Mentulan hautajaiset.
Kuvissa on tuttujen kasvojen lisäksi Arvon poika ja puoliso, Kalevi ja Saini.
Ihmiset tulevat ja menevät.
Kansa elää aina.o
Ke 10.9.2014
Tänään sen tein, kävin fillarilla hautausmailla. Tällä pyörälenkillä oli jokin erityinen merkitys minulle. Se saattaa nousta eräästä tapaamisesta vuosia, vuosia sitten. Soukan K-kaupasta eläkkeelle jäänyt nainen kertoi eräänä päivänä silmät innosta säteillen pyöräilleensä Honkanummen hautausmaalle. Aika ajoin tämä kohtaaminen on tullut mieleeni. Nainen oli minulle myymälästä vain hyvän päivän tuttu, mutta ilmeisesti hänen suorituksensa pakotti hänet jakamaan kokemansa. Nykytilanteeni panee mielikuvitukseni liikkeelle ja ajattelen, josko hän oli jäänyt leskeksi ja jakoi siksi uusien aluevaltauksien kokemuksia ympäristöönsä. Matkaa Espoon Soukasta Vantaan Honkanummelle on yli 30 kilometriä suuntaansa, joten ihan yhdentekevästä pyöräilymatkasta ei ollut kysymys. Oma matkani pituus oli kaikkinensa 32,5 km.
Kuvia kierrokselta.
Ti 9.9.2014
Syntynyt elämään - syntynyt kuolemaan
Viljo Reino Ristola, entinen Pääläinen 9.7.1920-1.3.1965
Ma 8.9.2014
Tänään, Taimin päivänä, on muisto- ja muistelupäivä
Taimi-äidin syntymästä on kulunut 101 vuotta
- - -
Äidin hyvä on lapsen hyvä.
Lapsen toive on, että äidillä olisi iloinen mieli, sillä äidin ilosta tipahtelee pieniä tai isompia hippuja myös lapselle.
Kokemuksesta tiedän, että todellisuus voi olla myös toisenlainen. Jos vanhempi ei osaa tai pysty tasapainottelemaan oman elämänsä tunnekuohujen kanssa, niin vastoinkäymisistä aiheutuneet pettymykset ryöpsähtävät suodattamattomina läheisten ja lähellä olevien niskaan.
Vellovien tunteiden vallassa olevan aikuisen lapsena kasvaessaan lapsesta tulee kuin kotikoira, joka temmeltäessäänkin pelkää, tai pelätessään temmeltää.
Sille on valjennut elämässä selviytymisen aakkoset, mutta oman elintilan ja onnen tarve on itsesuojeluvaistoa suurempi.
Vaikka se on oppinut aistimaan mielialoja, se joutuu silti jatkuvasti törmäyskurssille, koska rakastaa, luottaa ja odottaa - ei riehakasta iloa, ei repivää riitaa, vaan yhteiseloa.
"Jos kosketat minua pehmeästi ja hellästi,
jos katsot minua ja hymyilet minulle,
jos kuuntelet minua joskus ennen kuin itse puhut,
minä kasvan, kasvan todella"
Su 7.9.2014
"Koko maailma on näyttämö, ja kaikki miehet ja naiset pelkkiä näyttelijöitä.
He astuvat esiin ja poistuvat jälleen, ja jokaisella on elämässä monta roolia"
Shakespeare 1564-1616
Yksi alakuloni aiheita oli jokin aika sitten toteamani tilanne valokuvien suhteen; "turvallisesti" katsottavat vanhat kuvat on nyt näytetty ja nähty.
Uusien kuvien myötä alkaa uusi ja lähelle tuleva aika iloineen ja suruineen.
La 5.9.2014
Eilen olin sairaan lapsen hoitajana ja tänään itse sairastan
ja voimieni mukaan itseäni liikutan, ja onneksi liikutan.
Menin ulos kauniiseen ja lämpimään syyspäivään,
jossa virisi uusia ajatuksia ja tervehdyttävää aivotoimintaa.
Sain kokeilemisen arvoisen idean toteuttaa kuntopyöräilyä kotona nyt,
kun tielle ei ole asiaa.
Ole läsnä - ja elämäsi kukoistaa!
To 4.9.2014
"Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?"
Tiistainen alakuloni liittynee vanhenemisen mukanaan tuomiin kokemuksiin ja niistä nouseviin pohdintoihin ja turhautumiin,
mutta onnekseni arki vielä kutsuu haastaen pirteämpään mielialaan ja kaikkien niiden turhuuksien harrastamiseen, joita on matkalleni kertynyt, kuten kotisivujen ylläpitoon. Taannoin pidin kahta blogia ja lopetin ne turhana. Käyneekö tässä samoin?
Keskiviikkona, ajaessani aamukahdeksalta leipäkeikan jälkeen autoa talliin, soi puhelin. Sairaalasta soitettiin – tarvetta oli saattohoitajalle. Minun kohdallani kutsu tuli hiukan liian myöhään, sillä lopetin tehtävässä heinäkuun lopussa.
Tänään oli vuorossa sairaan lapsen hoitoa. Benjaminilla on nuhaa, yskää, raskas ja rohiseva hengitys, ripulia, voimattomuutta ja itkuisuutta. Kaiken kaikkiaan hän on aivan vetämättömässä kunnossa. Toisella puolella naapurissa Mimmi on tänään toipunut monen päivän sairastelusta, jonka syynä olivat silmä-, korva- ja keuhkoputken tulehdukset. Ainakin tässä ympäristössä taitaa olla aiempaa varhemmin ja rajumpana tullut syysflunssa.
Vielä aamupäivällä Benjamin jaksoi katsella pihalla olevaa kaurista.
Ti 2.9.2014
Syksykö teki kepposet, kun yllättäen takki tyhjeni ja langan pää katosi?
Tänään on näin, mutta huomenna saattaa jo olla toisin.
Ma 1.9.2014
Kuvia Raili-serkun albumista - Viipurista, Helsingistä, Virginiasta
Su 31.8.2014 
La 30.8.2014
Teimme Levin kanssa 18 km fillarilenkin ja kuvasimme joitakin matkan varren juttuja. Kauris on lähtö- ja paluupiste. Suomenojan korkeudella on suuria tietöitä kaikkialla.
Kesän loppupäivät meneillään, mutta meri on auki jäiden tuloon asti kaikkea merellistä harrastusta varten ja saaristoveneen kyytiin voi mennä vielä syyskuun viikonloppuina.
Pe 29.8.2014
Kun kaksi "stadilaista" muutti talvea vasten 21 kk ja 2 kk ikäisten lasten kanssa maalle jalasmökkiin, jota lämmitettiin öljykamiinalla, jonka päällä pidettiin alati vesikattilaa antamassa lämmintä vettä, ja jonka "silmästä" joka aika tarkkailtiin palaako tuli hyvin, huonosti tai hyvin huonosti, niin oli se elämää. Kun siihen lisätään vielä sisälle ja ulos kannettava vesi, ulkohuussi ja sen jätösten maahan hautaaminen, Helsinki-ikävä ja kaikki muu mitä tuli arjessa vastaan, niin voi vain todeta, että työtä ja ristiriitaa riitti.
Mökki oli kolmesta osasta yhdistetty parakki ja niin hyvä kokonaisuus, että emme osanneet nähdä "nenää pitemmälle", vaan ihastuimme tiloihin, ja vasta ajan kanssa aavistimme tulleemme huijatuiksi. Siinä sitten kärvisteltiin oman pettymyksen ja talvisen kylmyyden kanssa, joka varsinaisesti paljastikin asian tilan. Lämpöeristys oli olematon tai puuttui tyystin, lattia oli kylmä pienille lapsille ja jääkertymää mökin kaikissa nurkissa.
Kesä sulatti jään mökistä ja mielestä. Iloitsin pienestä kallionnypykästä mökin kupeessa ja kun muutimme nykyiseen paikkaamme sain vielä isomman kallion iloksi ja haasteeksi, sillä eläimiä ruokkiessani kävelen kallion poikki ja joudun aina muistamaan miten kohtalokkaan vaarallinen on niljakas tai jäätynyt kallio.
Viime talvena jo harkitsin jonkinlaisen hälytysrannekkeen hankkimista, tai itse asiassa selvitinkin asiaa, mutta sopivaa ei löytynyt.
To 28.8.2014
Juhlaa ja arkea; fillarointia, sadekertymää, kauriita ja kotiloita
Ke 27.8.2014
Motoristikuvat liittyvät rakennusvaiheen vierailijakuviin.
Levi, tunnistatko henkilöt?
- - -
"Jokunen vuosi sitten" syntyi meidän perheeseen tyttö Kätilöopistolla.
Odottajista, vastaanottajista ja silloisesta kesäisestä ympäristöstä on tullut tallennettua mm. alla olevat kuvat.
Kaksi viimeistä odotusviikkoa Eva ja minä asuimme kummiksi lupautuneen
Annelin ja hänen lastensa Heidin ja Annen luona pienessä yksiössä Humalistonkadulla.
Gunnar asui myyntiin menevässä kodissamme Fleminginkadulla, jota remontoi työn ohessa.
Rea Marietta syntyi ti 27.8. klo 9:35. Kotouduimme Humalistonkadulle torstaina ja sieltä seuraavana päivänä Olga-mummon ja Kalle-vaarin luokse Niittykumpuun - pienistä tiloista pieniin tiloihin,
joissa olo alkoi ajan kanssa ahdistaa. Omaan "jalasmökkiin" muutimme 2 kk:n kuluttua.
1960-luvulla Helsingissä oli kova asuntopula. Gunnarin vanhemmat olivat joutuneet muuttamaan Espooseen. Olisimme kaikki halunneet olla helsinkiläisiä, mutta espoolaisiksi tulimme.
Kuvissa minun, Gunnarin, Evan ja Tsali-koiran lisäksi Gunnarin vanhemmat (vaari kahden sodan veteraani), heidän esikoisensa Nils ja hänen esikoisensa Lasse, sekä Anneli ja Heidi. Kuvat on otettu Porkkalanniemessä, Niittykummussa, Kulosaaren casinon ympäristössä, Sörnäisten rannassa, Friisilässä, Humalistonkadulla ja kotona Suomenojalla.
Ti 26.8.2014
Jokainen katsoo elettyä elämää omasta näkökulmastaan ja kokemusmaailmastaan käsin,
ja siksi nämä lainakuvat ovat minulle ihana muisto ajasta, jolloin ei tulevista murheista ollut tietoakaan.
Kuvissa isä, poika ja vävy ovat tekemässä uuden talon pohjaa. Katsojina betonikuski ja vävyn isä.
"Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa..."
Ma 25.8.2014
Rakkahin, sun kanssas kohtaan huomisen...
Häät takana, arkea ja juhlaa edessä. Talon hankinta ja asumiskuntoon saattaminen, synttärit, ja miesten kanssa uuden talonpaikan katselmus ja mittaamaan. 
