 |
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
|
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
Su 24.8.2014 
Vielä kerran hääkuvia vuodelta 1998 ennen kuvien poisluovutusta
La 23.8.2014 
Sanoivat, matkakumppanit, että mummo oli ainoa joka yöllä nukkui. Sitä en kiellä enkä häpeä. Yleensä vieraissa paikoissa on vaikeata saada nukutuksi. Jos muu on hyvin, niin tyyny ei tyydytä. Nukuin sohvalla ja tyyny oli paras mitä olen aikoihin saanut pääni alle. Teki mieli ottaa se mukaan matkamuistoksi, mutta sain hillittyä haluni.
Ruusujen Visby - kuvasarja loppuu
Pe 22.8.2014
Takana on kolmen peräkkäisen päivän "työajot" pikkuruisella laina-autolla.
Lievää rimakauhua pääsi mieleen, kun elämäni pisimmän loman (2,5 kk) jälkeen jouduin lähtemään liikkeelle ihka uudessa tilanteessa.
Autokatoksesta alkaen on jännitystä, kun pienen auton akselileveys ja matalakaiteisen rasvamontun leveydet pitää sovittaa yhteen mennen tullen.
Eikä ole automaattivaihteet apuna liikenteessä, vaan pitää hallita vaihteet ja kytkin ja mäkilähdöt ja kaikki muu vieraan auton outous.
Ensimmäiset varsinaiset koitokset aamuliikenteessä menivät kohtalaisesti, ja vain pienellä määrällä kengurubensaa.
- - -
Visby jatkuu...
To 21.8.2014
Visby jatkuu...
Ke 20.8.2014 
Niin monta elämää, niin monta tarinaa...
|
|
|
|
Helmi Mentula | Taavetti Mentula | Helmi-täti ja Tassu-setä | Arvo Mentula eli Saska ja Helmi-äiti |
|
|
|
|
Helmi-täti ja miniä Saimi Mentula | Taimi | Taimi | Viljo-eno Helsingissä 1941 |
 |  |
|
|
1941 | 1941 | Maini, äiti-Maila ja Viljo-eno 1951 | Maini PääläinenTurussa 1951 |
Ti 19.8.2014
Eilen skannatusta pikkualbumista riittää vielä sukulaisten kuvia 40-luvulta.
|
|
|
|
Vappulassa Osmo 1,5 v. | Osmo 2 v. | Osmo, Inkeri ja Helmi-täti | Inkeri, Osmo, Kari, Eija ja Urpo |
|
|
|
|
Turussa Miikka | Pikku-Maila ja Miikka | Miikka, äiti-Maila ja pikku-Maila | Äiti-Maila ja talutuksessa saattaisin olla minä |
|
|
|
|
Ilmi Rantala, äidin serkku | Raine Rantala, pikkuserkkuni | Miina-täti, Miehikkälä, Metsämuuronen | Kuka on Miina-täti? |
Ma 18.8.2014
Mitä voimme me ihmispoloiset Elonlankojen Kehrääjille?
Me voimme vain olla iloiset ja itkeä unelmillle.
Hilja Haahti: Kesätoverit
Su 17.8.2014
Myönteisen vuorovaikutuksen työkalupakki
Positiivinen psykologia
| Ihminen on hyvin altis toisen ihmisen ilmeille ja eleille |
| Mielialalla on vaikutusta myös ajatusten sisältöön, mieliala hakee siis itselleen vahvistusta. | Ajattelun avulla onkin – ainakin teoriassa – mahdollista muuttaa mielialaa. | Ajattelun hallinta ja myönteinen ajattelu on suomalaisten yleisin keino pahan olon poistamiseen. |
La 16.8.2014
Hämärän alkuhetkissä ollaan, mutta sänky jo kutsuu.
Flunssa on tainnut ottaa minutkin pihteihinsä, koska olo on ihan vetämättömän sairas.
- - -
Visby jatkuu...
Pe 15.8.2014
Tänään on taas yksi niitä päiviä, joita sattuu kohdalle vain kerran elämässä.
No ei, tuohan ei pidä paikkaansa, sillä jokainen päivä on ainutlaatuinen ja arvokas.
Tästä päivästä tekee minulle erityisen se, että synnyin tähän maailmaan 70 vuotta sitten maahan, joka oli sodassa Venäjän kanssa.
Jatkosota päättyi aselepoon 4.9.1944 ja välirauhan solmimiseen 18.9.1944.
Eilen pyöräilemässä ollessa näin kilven mikä herätti kiinnostukseni ja tänään kävin tutustumassa kohteeseen eli Espoon kaupungin yleiseen laituriin nro 42 ja sen naapureihin.
To 14.8.2014 
Loppukesän metkuihin kuulunee, että eilinen räkätauti sai lisäkseen tänään yllättäen alkaneen yskän. Voi lasta!
- - -
Visby jatkuu...
Ke 13.8.2014
Kesälomien loppuminen ja koulujen alkaminen on tuonut arkiset kiireet ja kuviot tähänkin ympäristöön.
Bensku on räkätaudissa. Tänään oli ensimmäinen hoitopäivä ja lisää saattaa olla tulossa.
Mutta vielä muutamat hetket voi viivähtää Visbyn matkalla. Harmaan muurin sisällä olevalla alueella tuli käveltyä ristiin rastiin, ja vähän muurien ulkopuolellakin.
Alue on sopivan pieni haltuunotettavaksi parissa päivässä ilman karttaa varsinkin, kun oli kaikenlaisia torneja ja viirejä joiden mukaan saattoi suunnistaa.
Meneillään ollut keskiaikaviikko keskitti tapahtumat suurtorille ja sinne johtaville kaduille ja niin kuljimme monin paikoin ihan keskenämme.
Visby jatkuu...
Ti 12.8.2014
Taimin pikku-albumin kuvin ristiin rastiin 40-lukua
Ma 11.8.2014
Entisessä elämässä johtajan osa oli mieluisin, nyt seuraajan osa.
Visby jatkuu...
Su 10.8.2014
"Ihmisellä on etuoikeus tuntea syyllisyyttä – ja velvollisuus voittaa syyllisyytensä"
Viktor E. Frankl
La 9.8.2014
Facebook-tekstiäni eiliseltä: Muutama viikko sitten sain uuden ajokortin ikävuosille 70-75 ja samalla päätin, että ajan loppuvuodet tutuksi tulleella Volvo V40 automaattifarmarilla. Elämä päätti toisin! Auto vaurioitui jarrukorjauksessa ja nyt käytössä on määrittelemättömän ajan sijaisauto, manuaalivaihteinen Fiat 500, jonka sain jo viime viikon maanantaina. Erinäisistä syistä johtuen vasta viime yönä tein lopullisen mietinnän eli lopetanko vapaaehtoishommat ja autoilun, vai otanko haltuun uuden tilanteen. Aamulla tuumasta toimeen. Pihalla pientä harjoittelua ja sitten baanalle. Kauppakassihan Fiat on Volvon rinnalla, mutta tähän aikaan vuodesta ja näillä keleillä aivan ihana sellainen.
Ajoin omalla autolla viimeisen kerran pe 27.6. ja siitä lähtien olen hoitanut kaikki asiani pyöräillen alueella, josta on 5 km matkaa muutaman kaupan, kirjaston ja pankkiautomaatin luokse. Poikkeama autoilussa oli pe 11.7. päivä, jolloin vein auton korjaamolle.
Fillariin asennettiin matkamittari 29.7. Mittarin asennuksen jälkeen ajettuja kilometrejä on kertynyt 100. Kohteesta riippuen kauppamatkat ovat 12-15-20 km. Tapani on polkea täysillä ja niinpä kuntokin on kasvanut kohisten. Mutta entäs nyt, kun Fiat houkuttelee tallissa eikä fillarointi innosta edeltävien viikkojen tavoin?
Visby 3.-5.8. - kuvia alkutaipaleelta
Pe 8.8.2014 
Vanhasta kirkosta Kaapelitehtaalle 8.8.1998
To 7.8.2014 
Kiitävi aika...
Äidin albumeissa kuvat eivät ole järjestyksessä ja sama epäjärjestys tietysti kertautuu tällä sivustolla.
Ylärivissä Heikkilät, isoisän 35-vuotiaana kuollut Amanda-sisko ja hänen lapsensa Ilmi, Into ja Irma.
Pääläisten sisarusten Aaro-enon haudalla ovat sisarusten äidinäiti, kaksi tätiä ja viereisen kuvan sisarukset, ja viimeisenä Irma Heikkilä.
Alarivissä olevilla useamman nimi on avioliitossa vaihtunut; nyt on Vänttejä, Martikaisia, Latvakankaita, Mentuloita ja Pääläisiäkin.
Ke 6.8.2014
Armon lähteillä - Pyhän läsnäolon ja uuden elämän ihmettelyä
6.8.2001
lapsi sai kasteessa nimen Levi Erik
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja ainutkertainen.
Tätä ainutlaatuisuutta juhlimme nimi- ja syntymäpäivänä.
Nimipäivä muistuttaa kasteesta, jolloin nimemme sanottiin ensimmäisen kerran julkisesti.
Tällä nimellä meidät liitettiin seurakunnan jäseniksi ja meistä tuli Jumalan valtakunnan kansalaisia.
ja koti siunauksen
Siunaa, Herra, kotini
rauhan, levon paikaksi.
Anna armon valon loistaa,
huolet, murheet täältä poistaa.
Asu tässä kodissa
voimana ja valona.
Su 3.8.2014 
La 2.8.2014
Kitutunnin viimeisellä puolikkaalla tuli katsastettua vartiotuvan ympäristöä pikkukameran linssin läpi
Pe 1.8.2014
Kesäisiä juttuja
Meillä on kolme venepaikkaa läheisessä venesatamassa ja 21-06 vartiovuoroja vastaava määrä. Tämän kesän vartiovuoroista yksi oli viime viikolla, toinen tänään ja kolmas ensi viikolla. 1. ja 3. hoituu isojen lastenlasten toimesta (Tua ja Kea) ja tänään vuoron aloittaa Peter, ja Levi menee ottamaan mallia muutamaksi ajaksi. Minä jatkan 03.
Eilisen kuvat ovat fillarimatkalta. Taustalla oleva punatiilirakennus on Soukan koulu, jossa kielikylvyssä ovat olleet lastenlapset Ina, Tua, Kea ja Levi. Daniela oli eskarissa viime lukuvuoden ja aloittaa nyt ekaluokkalaisena. Emma alias Mimmi aloittaa kielikylpypäiväkodissa ensi maanantaina, samassa josta Daniela siirtyi koululaiseksi. Benjamin jatkoi päiväkodissa, samassa josta Mimmi siirtyy kielikylpypäiväkotiin.
Tämän päivän kuvissa on tänään haettu sijaisauto, manuaalinen pieni Fiat, jonka Anne ajoi kotiin. Vaihteiston haltuunotto saattaa olla haastellista, sillä olen n. 30 vuotta ajanut automaattivaihteisilla. Sitä edelsi n. 20 vuotta autoilua manuaalivaihteisilla, joten eiköhän tuo palaudu mieleen. Sain kortin ehkä 19-vuotiaana ja kohta olen 70, joten eivät laskut ihan huonosti menneet. Gunnar oli ajo-opettajani. Tiukasta opetuksesta jäi monenlaisia muistoja.
To 31.7.2014
Kauan odotettu sade tuli tänään, ja lisääkin varmasti tulee!
- - -
Sain Raili-serkulta liitetiedostona vanhoja kuvia ja ne innostivat hakemaan lisätietoa hänen isänsä suvusta.
Etsimääni en löytänyt, mutta löysin ihmisen aseman määrityksiä 1900-1910 luvuilta.
Esimerkiksi talollisen asema määritti sukulaisten aseman: talollisen vävy, talollisen isäpuoli, talollisen leski, talollisen miniä, talollisen veli jne. mahdolliseen muutokseen asti.
Oli myös ihmisiä, joiden arvona oli olla löysä tai loinen.
- - -
Alla olevat kuvat välittävät niin paljon historiaa, että sitä ei saata käsittää.
On kuva rippikoululaisesta ja hänen tulevasta puolisostaan. On kuva tulevasta puolisosta sisarustensa kanssa.
Kuva tulevan puolison vanhemmista, ja uudelleen vanhemmista, jossa isän kohdalla näkyy joko ammatti tai harrastus, metsämies kuitenkin. On kuva veljeksistä ja toisen veljen morsiamesta ja viimein kuva morsiamen rinnalla olevasta veljestä Helsingissä, Kallion Karhupuiston kupeessa olevan kivijalkakaupan ovensuussa.
Minkälainen matka onkaan eletty läpi muutosten vuosikymmenten Viipurin läänistä Helsinkiin.
Ke 30.7.2014
Ukkosrintama lähestyy.
Saaristokauppias ilmoitti facebookissa: Seuraamme etelästä saapuvaa ukkosrintamaa. Mikäli rajuilma on kaupan lähettyvillä, joudumme valitettavasti katkaisemaan laajakaistayhteytemme eikä kaupalla silloin voi maksaa korteilla, käteisellä kyllä! Toivottavasti onnistumme näin välttämään viime vuoden onnettomat kokemukset - salama iski laitteet hajalle ensin perjantaina ja uudestaan seuraavana maanantaina, siksi olemme nyt erityisen varovaisia!
Minäkin yritän olla varovainen ja otan kaikki laitteet irti jos rintama tulee riittävän lähelle.
Tässä taitaa siis olla päivän ainoa postaus: Päivän fillarilenkki on tehty.
Peter asensi eilen uuden pyörän nopeusmittarin vanhaan ja luotettavaan Monarkkiin.
Tänään mittariin tuli 19 kilometriä vuoden 2008 kilometrien lisäksi ja nyt lukema on 64.
Kävimme Rean ja Mimmin kanssa Suomenojalla kauppakeskus Liilassa.
Ti 29.7.2014
Sain koko joukon vanhoja kuvia lainaksi.
Tässä lainakuvien alkupäätä vv. 1993-94. Paikka pienen pieni ja suloisten muistojen yksiö Kalevankadulla - Rean ensiasunto.
Ma 28.7.2014
Aurinko helottaa ja nurmikko kuivuu
Tänään Benjaminin syntymäpäivä - 2 vuotta tuli täyteen!
- - -
Jotta elämä ei olisi yksitoikkoista tarvitaan kaikenlaisia tapahtumia.
Tässä yksi vaiheessa oleva.
Vein auton korjaamolle pe 11.7.
Kotimatkalla sain tiedon, että vika vaatii osien tilaamisen Ruotsista. Seuraava haaste oli korjaamon kiireet.
Annoin löysää ja sovin ajaksi koko heinäkuun.
Eilen huomasin, että tarvitsen autoa jo keskiviikkona, joten soitin aamulla korjaamolle. Ei vastausta - jätin soittopyynnön vastaajaan, odotin pari tuntia ja lähdin fillarilla liikkeelle.
Perillä kerrottiin varovasti viikonloppuna sattuneesta pikku vauriosta.
Pyysin saada nähdä auton. Autoa lähestyttäessä varoitettiin pelästymästä. En pelästynyt sillä olin siihen aivan liian järkyttynyt. Traktorin kauha oli pudonnut auton takaosan päälle ja jälki oli sen mukaista. Otin pari kuvaa ja lähdin kotimatkalle odottamaan iltapäiväksi luvattua yhteydenottoa. Matkalla kerroin tapahtuneesta naapureille. Kotona Rea ja Mimmi odottivat lounaan kanssa. Lounas ei oikein maistunut, mieli harhaili muissa asioissa. Soitin ystävälle, vakuutusyhtiöön ja poliisille. Nyt mieli on rauhoittunut ja tästä tuli prosessissa oleva tapaus, jossa en haluaisi olla mukana, mutta olen kuitenkin. Tuskin vastapuolikaan "tällaista julkisuutta haluaa". Kello on 15:30 - yhteydenottoa ei ole tullut. Sähköpostitse kerroin, että olen ollut yhteydessä vakuutusyhtiööni ja poliisiin. Jo paikan päällä kerroin, että haluni on tehdä rikosilmoitus.
Ironista on, että jätettyäni auton sanoin naapureille sen olevan sisällä turvassa!
Su 27.7.2014 |
|
|
|
|
|  |  |
|
|
|
|
|
|
Pe 25.7.2014
"Muistojen kesiä
Muistoissa lapsuuden kesinä aurinko paistoi lämpimästi ja mansikat maistuivat kielellä, ja nuoruutta väritti nuorten hilpeä yhdessäolo.
Juhannus ajallaan sisältää paljon muisteluaineistoa, tästä suuri osa välittyy lukijalle herttaisen nostalgissävyisenä lapsuuden ja nuoruuden muisteluna.
Muistelija on usein melko iäkäs muistelun tapahtuessa, ja muisteltu tilanne voi olla moninkertaisesti menetetty: lapsuus ja nuoruus ovat menneet, tutut ja rakkaat ihmiset ovat iäksi poissa; kuvattu aika ja elämäntapakin ovat jo ohi. Lisäksi kuvaillut paikat ovat usein olemassa enää vain muistoissa, joko tuttu maisema on muuttunut rakentamisen takia aivan toisenlaiseksi tai paikat on konkreettisesti menetetty, kuten rajan taakse jäänyt Karjala."
|
|
|
|
To 24.7.2014 |
|
|
|
Ke 23.7.2014
Kuvien kertomaa
Toinen linja 17 - rakas paikka!
Ensimmäisen kuvan nuoli osoittaa hirsitaloa Kolmannella linjalla, jossa toimi ortodoksikirkko 1928 – 1938, aikana ennen minua.
Minä asuin ko. talon alapuolella olevassa kulmatalossa, sen toisessa kerroksessa. Jos kuvassa olisi koko talo, niin kaksi seuraavaa ikkunaa etuvasempaan olisivat ne, joista aistin katseellani elämää, ja johon mukulakivikadulta käsin kohdistin aika ajoin käskevät huutoni halutessani limpsa- tai jätskirahaa. Ja paineen alla pieni äiti sitoi nenäliinan sisälle muutaman lantin ja tiputti ne ikkunasta. Jos käännettäisiin nuoli oikealle, niin kulman takaa löytyisi maitokauppa, jossa minä ja pieni isä olimme tuttuja asiakkaita.
Toisessa kuvassa on ensimmäinen Lastenklinikka, Arvo Ylpön maailma. Ja sitten rakas pieni äiti. Hänen takanaan Lastenklikka ja osa vauvojen nukkumaparveketta.
Näissä kuvissa on pihapiirin lapsia, vain osa heistä. Ensimmäisessä kuvassa "talousrakennuksia", varastoja, vessakongit, puuvajat ja ortodoksikirkon tilalle rakennetun kivitalon ja talousrakennuksen väliin jäävä kaatopaikka, jossa maatui mm. vanhoja vaatteita ja muuta hylättyä tavaraa. Laajalla pihalla oli tilaa leikkiä ja olla.
kalaa ostettiin Hakaniemen torilta tai hallista. Kuvanottopaikka oli vakiintunut kalanperkuupaikaksi eikä se ollut meidän lasten paikka siinä olevien kalansuomujen ja niitä houkuttelevien kärpästen vuoksi. Muut kuvat ovat Korkeasaaren retkeltä mahdollisesti v. 1952. Olen aina luullut, että teimme retken ilman aikuista, mutta jokuhan meitä on kuvannut.
Jospa saisikin mielessä olevat kuvat julkaistuiksi kuviksi - vesipisteen, johon laskiämpärit tyhjennettiin ja josta pumpattiin puhdasta vettä kotiin kannettavaksi,
pesutuvan vanhoine pesusoikkoineen ja mahtavine valettuine pesualtaineen, pyykkien kuivattamisen pihan yli vedettyillä naruilla, vessa- ja kellarikäytävät rottineen,
rappuset ja niiden kuurauksen, yhteisissä tiloissa olevat konttuurit, vintin, klapiluukut kadun puolella ja klapinheiton kellariin... koko silloisen elämän.
Ti 22.7.2014
Sunnuntaina vietettiin kesän lasten synttäreitä - B 2 v. ja D 7 v. Kiinnostavin lahja oli traktori.
Ajopelin liikkuessa koirienkin on parasta olla sivustoilla; vaikka homma on hallussa ei maltti välttämättä riitä kaikkien yksityiskohtien huomiointiin.
- - -
Iltayöstä ilmestyivät mustat natiaiset maisemiin.
Alapihalla oli yksi kaveri, jota yläpihan kaverukset tarkkailivat turvallisissa asemissa. Tarkkailutehtävä jatkui parityöskentelynä 4:40 asti.
Aamusella ollessani lähdössä liikenteeseen totesin, että suorin reitti fillarille oli varattu. Kaksosten mamma oli rohkaistunut pihakivetykselle asti harventamaan pensaita. 
Ma 21.7.2014
Valikoidusti iltapäivästä aamuun eräkameran matkassa
Menossa ja tulossa 40 minuutin fillarilenkiltä.
Menossa ja tulossa hiustenleikkuuseen naapurille, jossa lasten synttärijuhlat ja paikalla kampaaja.
Menossa ja tulossa hakemaan metsässä nähdyt tatit yöpalaksi.
Ilman kaveria postaus on yksinäistä ja pitkästyttävää puuhaa
Jäitkö yksin sä nyt... 
Su 20.7.2014
"Ehkä onnen salaisuus ei ole niinkään tuossa myyttisessä onnellisessa lapsuudessa, vaan pikemminkin kyvyssämme kuvitella eteemme mielekäs tulevaisuus
ja nähdä menneisyyden koettelemukset voimavaroina, jotka kuljettavat meitä tuota mielekkyyttä kohden."
La 19.7.2014
Kuuntelemistani äänikirjoista
Olin aivan "äimän käkenä" kuunnellessani Katja Ketun Kätilö-kirjaa, joka oli kieleltään rikasta, mutta "rietasta".
Koskettava ja syväluotaava kertomus naisen kokemuksista ja elämästä Lapin sodan vuosilta.
Toista luokkaa, kun parhaillaan kuuntelussa olevat Antti Tuurin Rukajärvi-kerronnat, jotka ovat koosteita rintamalla olleiden miesten kokemuksista.
Tässä sotajuttujen rinnalla kuuntelen myös fiktiivisiä tarinoita.
Nyt kuuntelussa on Matti Laineen Pahojen miesten seura.
Kaikki tämä yksinäisen elämän viihdykkeenä.
Pe 18.7.2014
Kesäisiä kuvia Virkkalasta ja Helsingistä
To 17.7.2014
Ruokkija ja joitakin ruokavieraita
Päiväruokinta on vain kauriksille. Olemme molemmin puolin oppineet käytäntöön, jossa eläin ilmaantuu pihapiiriin tai majaan.
Jos olen kotona ja näen eläimen, sanon tuovani ruokaa, ja vien muutaman palan. Eläin menee edellä tai tulee perässä, syö ja lähtee pois tai jää oleilemaan pihalle
- näin lokkien, variksien ja harakoiden vuoksi, varsinaisen ruoan vien 23 jälkeen.
Nyt on pentujen aika. Toissa yönä mäyräpojat olivat majassa viedessäni ruoan. Eivät ensin huomanneet minua, tonkivat maata ja touhusivat, ja kun huomasivat, niin yksi kolmesta jäi pörhistelemään itsenään. Minä jo hetken ajattelin pitäisikö pelätä. Supinpoikasetkin viikko-pari sitten äimistelivät kuka pihalla kävelee, kun tulin paikalle.
Kyllä ne kasvaessaan oppivat tunnistamaan ihmisen.
Ke 16.7.2014
On tää niin herkkää - väärin valittu iltapala takuuvarmasti heikentää unen laatua!
Kevään korvilla koin kuntoni romahtaneen ja kesäkuun lopulla aloin pyöräillen koota sen rippeitä.
Vaikka olen vasta muutaman viikon fillaroinut lyhyitä matkoja lähes päivittäin niin tunnen jo liikkumiseen tulleen muutosta,
ja odottamattomana lisänä yöuni on ollut yhtenäistä ja tyydyttävää.
Viime yö oli poikkeus.
Takana oli 40 minuuttia tiukkaa fillarointia, joten pohjatyö oli tehty, mutta taisin pilata unet iltapalalla
- kahdella ruisleipäviipaleella päällisineen ja kyytipoikana vasta kerättyjä ja keittäen kypsennettyjä tatteja.
Hyvä uni on monen toive ja tavoittelun kohde, ja siitä kirjoitetaan paljon.
Tässä yksi kooste, josta poimintana muutama rivi:
Iltapalan on hyvä olla kevyt mutta ravitseva.
Täydellä vatsalla uni ei ole hyvää, vaikka nukahtaminen saattaakin olla nopeaa.
Erityisesti rasvaiset ja mausteiset ruuat, alkoholi, kahvi ja jälkiruuat saattavat valvottaa.
Iltapalavinkit:
Kalkkunaa yhdessä tummanvihreiden vihanneksien kanssa
Omeletti ja vihannekset
Pavut, tumma riisi ja lehtisalaatti
Kana-caesar-salaatti
Kana- tai kalkkuna salaatti, jossa on auringonkukan ja sesamin
siemeniä
Kala ja höyrytetyt vihannekset
Pieni makea jälkiruoka toki sallitaan!
Ti 15.7.2014 Kannustava juttu!
Enää ei selkä väsy karjalanpiirakoita leipoessa
Ilman ohjausta Ahola ei olisi salille uskaltautunut.
Hän ei ollut aikaisemmin käynyt kuntosalilla tai jumpissa.
Kuntosaliharjoittelun aloittaminen ammattilaisenohjauksessa on järkevää kaikenikäisille, sanoo liikuntagerontologian professori Sarianna Sipilä Jyväskylän yliopistosta.
Useampi ohjauskerta olisi hyvä.
Laitteisiin ja tiloihin tutustumisen lisäksi ehditään käydä läpi oikeat tekniikat.
Sipilän tutkimuksessa 76-78-vuotiaat naiset saivat neljän kuukauden kuntosaliharjoitelulla reisiinsä kuusi prosenttia lisää lihasmassaa.
Jalkojen lihasvoima lisääntyi noin 20 prosenttia. Painojen piti olla niin suuria, että naiset jaksoivat juuri ja juuri tehdä kolme sarjaa, josita jokaisessa oli 8-12 toistoa.
Yhdenkin tunnin takana on tulevaisuus, johon kannattaa satsata!
Su 13.7.2014
Hups! Tarkoitukseni on näin kesäaikaan päivittää sivua joka 3. päivä, mutta aina se ei näemmä onnistu.
Kesäiset kiireet vievät ajantajun.
Ke 9.7.2014
Edelleen vanhoja mustavalkokuvia.
Su 6.7.2014
Vanhoja mustavalkokuvia.
Alarivin kuvat ovat Turun silloisesta maauimalasta, jossa olin Mailan, Mainin ja Miikan kanssa.
| To 3.7.2014 Taimi oli ahkera kuvaaja. Kuvissa mökin vieraita, enimmäkseen minulle tuntemattomia, ja ikätoverikin on pyyhkiytynyt pois muististani, vaikka näemmä olen viettänyt hänen kanssaan pitkät tovit. 1952 olympialaisten kunniaksi minulle teetettiin mekko ja hankittiin uudet valkoiset nahkakengät. Sitten kuva minusta Pienen äidin kanssa. Vappulan serkkukuvassa taitaa olla Kari, Urpo ja minä. Ja lopuksi tänään eräkameraan klo 05 jälkeen tallentuneet kuvat tuovat ajatukset tähän päivään. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ma 30.6.2014
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Kuvia mökiltä 40-luvun eri aikoina, ajalta, jolloin kaikki oli vielä avointa maisemaa. Rakkaita ja muistorikkaita paikkoja Jokivarressa.
Kuvissa on rakas Donna, skotlanninpaimenkoira. Keravanjoessa opin propsin avulla uimaan, ja mökillä opin jo pienenä tekemään lujastikin töitä.
Alkuvaiheessaan mökki oli vaalea, mutta myöhemmin punainen. Mökissä oli huone ja keittiö, niin pieni ja vaatimaton, mutta yllättävän paljon sen siivoaminen teetti töitä.
Mökissä oli vintti, jonne kiivettiin tikapuita pitkin. Siellä oli paljon mielenkiintoisia asioita, joita oli mukava sadepäivänä tutkailla. Ainoa varottava asia olivat ampiaispesät.
Pe 27.6.2014
Takana on viimeinen "työpäivä" ennen lomaa.
Ihan heti ei tule mieleeni aikaa, jolloin olisin ollut lomalla ilman minkäänlaisten ulkopuolisten sopimusten ja lupausten hoitoa.
Auto päätti hoitaa tämän asian kotiin. Se vaatii korjausta, mutta koska ja missä on vielä vaiheessa.
Saattahan tuota pyöräillä ja käyttää julkista liikennettä nyt, kun ei tarvitse kuljetella muuta kuin itseä ja ostoskassia.
Ma 24.6.2014
Elävästä arkistosta löytyy filmi Juhannus Helsingissä v. 1949.
Jos eläisimme aikaa ennen vuotta 1955, niin meillä olisi tänään juhannuspäivä kuten mm. Norjassa, Tanskassa ja Virossa.
- - -
"Jolla on silmät nähdä, se nähköön..."
Ja minullahan oli, ja niillä silmillä näin tänään miten likaisella alustalla pikkuvarpunen istuu.
Aikaisemmassa elämässä en aina tarvinnut omaa näköä kun kriittinen kumppani kertoi miltä ympäristö näyttää.
Tämä nykyinen vapaus on harhauttavaa - se veltostuttaa ja etäännyttää huolehtimisen velvoitteista.
Keinun peseminen edellytti tikapuilla kiipeilyä ja viime viikon sattumuksista johtuen ryhdyin työhön hiukan arkaillen.
Sattui nimittäin niin, että raskaan klaffipöydän levy irtautui pidikkeestään ja iskeytyi vasemman käden peukaloon liukuen siitä ranteeseen tuottaen kohtalaisen kovat kivut, mutta vähäiset vauriot, vain osittain mustuneen peukalonkynnen.
Joku päivä eteenpäin ja oikean käden etusormi jäi silityslaudan metalliputkien väliin jättäen kipeän motikan sormeen.
Keinunpesu tuotti pelkkää plussaa; puhdas keinu, hyvä mieli.
La 21.6.2014
Kesäisiä juhannuskuvia
 |  |  |  |
Eilisen pyöräilylenkin satona uimarantaa | aamupäivän vähäistä vesiliikennettä | lammaskatos lampaineen | tienvierustan kukkiva yleiskasvi |
 |  |  |  |
Omalla pihalla pikku ruokailija | ja toinen palanneista naaraista | jota tämä uros jaakasi tänään | ja tikanruokintaa |
Ti 17.6.2014
Kuvia menneiltä ajoilta
|
|
|
|
Tampere, Tammerkoski | Tampere, Viikinsaari | Nissbacka | Helsinki, Hakaniemen halli takana |
|
|
|
|
Tuntematon puisto Helsingissä | Helsinki, takana Toinen linja | Helsinki, takana Hakaniemi | Westend |
La 14.6.2014 23:57
Tämä meni vähän yökyöpelin hommiksi. Skannasin kuvia vuodelta 1983. Todennäköisesti kuvat ovat jo kotisivuilla, mutta nyt en muutakaan keksinyt. Kävi nimittäin niin, että katselin telkkaria ja jäin vielä elokuvan jälkeen odottelemaan lokkien painumista yöpuulle viedäkseni eläimille yöpalaa, mutta nukahdinkin itse. Heräsin klo 23 ja nyt kello lähenee keskiyötä. Laitan vielä kuvat ja menen tuonne pimeään yöhön. Pari yötä sitten eräkameraan tallentui pari kaurista, pari supikoiraa, kettu ja mäyrä. Ei siis kummoisempi joukko, mutta kuitenkin joukko, joka todennäköisesti tulee paikalle ruoan toivossa. Tänään on kaiken päivää ollut rinnakkaiseloa yhden sarvipään kanssa, joka on viihtynyt mansikkamaan tuntumassa alapihalla meidän koirien kanssa ollessa omalla reviirillämme yläpihalla.
Ke 11.6.2014 
Eilen tämä kaunis kaveri oli makoilemassa lasten keinujen luona, kun tulin illalla kotiin lastenhoitokeikalta.
Aamulla pensasaita oli hyvin karsittu ja kultapallot syöty, joten niiden kukintaa ei tänä vuonna ole odotettavissa.
Apua!
Ajokortti vanhenee pikapuoliin ja siitä tuli minulle vähän kuin elämän ja kuoleman kysymys, kun aloin jännittää lääkärissäkäyntiä tai oikeastaan minua jännitti se, että en läpäise lääkärintarkastusta. Nyt sekin on takanapäin ja lääkärintodistus on matkalla Nihtisiltaan.
Toinen apua asia on, kun olen ajattelemattoman löyhästi lupaunut mukaan matkalle Narvaan lahjoitusvaatteita viemään. Tänään jouduin lupaukseni kanssa silmätysten ja totesin aikataulun olevan sellainen, että minulle sopii paremmin "yhdyskuntapalvelu täällä kotikulmilla". Tänään ja toissaviikolla oli autoilijoilla ihmettelmistä, kun vaatteiden lajittelu- ja säkityspiste oli pystytetty lähelle jalkakäytävää erään talon pihapiiriin ja siinä kolme ihmistä teki auringon polttavassa porotuksessa tunti toisensa jälkeen lajittelun urakkaa. Huomenna kuorma lähtee matkaan 06 aikaan ja palaa takaisin 02 seuraavan päivän puolella. Hyvää matkaa ahkera matkamies!
Su 8.6.2014
Kello on 21:45. Aurinko laskee mailleen pilvettömällä taivaalla vaihtelevan sään Helluntaina.
Kesä ja puutarhatyöt vievät mukanaan ja veisivät kaikki voimat ellei aina välillä pääsisi koneen äärelle voimaantumaan.
Tätä kirjoittaessani näin kauriin lähestyvän. Havahduimme toisemme nähtyämme ja minä myös siksi, että tuli tarve viedä ruokaa majaan. Pihalla odotti kolme lokkia. Ne ovat sitkeitä kärkkyjiä, tulivat paikalle jo pari tuntia sitten ja siksi tarkoituksella siirsin ruoan esillelaittoa. Kauris kuitenkin aina hellyttää mielen. Ennätin majalle ennen sitä, mutta olimme törmätä toisiimme kääntyessäni kotiin. Se teki pienen mutkan ja meni aterioimaan yhdessä lokkien kanssa.
Muutamia kuvia viime päiviltä.
 |  |  |  |
| Perjantaina korjaustyöt jatkuivat. | Kiinanruusun ensikukka. | Alapihan pallottelevat pojat. | Ruohonleikkuria vahtivat pojat. |
 |  |  |  |
Naapurissa ilmattiin nurmikkoa joukolla. | Pojat heinätöissä. | Tämän päivän otos pitkäsarvisesta | ja pitkänokkaisesta. |
To 5.6.2014
Tänään sää on ollut kovinkin vaihtelevaa, mutta sade tuli onneksi vasta illalla.
Joitakin vuosia sitten, silloin kun maailmani muutenkin oli romahtamassa, kauhistuin "huomatessani eräänä päivänä ikään kuin yllättäen", että talon julkisivun puolella koristeparru oli täysin lahonnut. Järkytyin. Pian mieli kuitenkin tasaantui ja silmä oppi ottamaan näkemänsä vastaan lähettämättä levottomuutta lisääviä viestejä mielelle. Näin jatkui tähän päivään asti. Tänään menimme heti aamusta Peterin kanssa puutavaraliikkeeseen, ja kotona pantiin tuulemaan.
Minulla oli vaikeuksia orientoitua tauottomaan työntekoon paikassa, jossa olen jo vuosien ajan tottunut säätelemään itse tekemiseni ja niiden aikataulun. "Aputyttö" siivosi ja maalasi, toi, vei ja toimitti. Tässä korjausremontissa, kuten niin monessa muussa, oli omat yllätyksellisyytensä, jotka tekivät työstä ennakoitua haasteellisemman, mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että paremmalla puolella ollaan. Kolmesta kakkosnelosesta yksi on jo saatu erilaisin vippaskonstein asennettua paikoilleen.
Rakenteista löytyi isohko linnunpesä ja pieni ampiaispesä. Paarmat ja kuumuus näyttivät haittaavan rakentajaa, mutta kotimatkalla iloa toi kohdalle osunut kaunis sammakko. 
Ma 2.6.2014
Tänään aamupäivällä oli ihan hyvä sää tehdä ulkona töitä, mutta innostuin siivoamaan kotona ehkäpä siksi, että keskiviikkona tulee harvinainen vieras - kerran vuodessa käyvä nuohooja. Iltapäivällä sää vaihtui sateiseksi ja esti Mimmin ja minun ulkoilun, mikä olisi ollut hyvä aloitus yhteiselle 15:30-20 rupeamalle.
|
|
|
|
To 29.5.2014 Haikeaksi vetävien kuvien loppuun yksi lohtukuva tältä päivältä. |
|  |  |
|
|
|  |
Ma 26.5.2014
Olemme saaneet nauttia seitsemästä yhtäjaksoisesta kesäpäivästä - ja kyllähän me nautimmekin! Kesään kuuluvia vesileikkejäkin on ollut, mutta niistä ei ole kuvia.
Tänään olin 4,5 tuntia rättisulkeisissa hyvässä säässä ja hyvässä seurassa (kumppanina lääkäri, joka huolehti nestetasapainosta). Erään omakotitalon kadunvierustalle oli pystytetty pressun päälle "lajittelukeskus", jossa lajittelimme paahtavassa auringonpaisteessa säkeittäin lahjoituksena saatuja vaate- ja pientavaroita. Osa lähtee huomenna ystävyysseurakuntaamme Viroon, osa muutaman viikon kuluttua muualle samaan maahan, osa seurakunnan kirpputorille ja vaatevarastolle, osa kierrätyskeskukseen ja roskiin
Kotona havaitsin auringon aikaansaamat rajat ja palamisen. Iästäkö johtuu, että keho ei kerro tapahtuneesta.
Pitkästi en saanut päivän rupeamasta palautua. Pikkuväkeä tuli pihalle ja sain tiedon yhteisestä grillaushetkestä, jolla juhlistettaisiin Rean uutta pestiä.
 |  |  |  |
 |  |  |  |
Pe 23.5.2014 
Askel ripeä ja vakaa, sekö työhön tulosta takaa?
Niin, mitä sitä ihminen tekeekään ja mihin kaikkeen se aika kuluu. Eilen oli kaunis päivä ja ajattelin pestä auton, vaikkakin vastentahtoisesti. Ja ennen kuin saatoin aloittaa piti asentaa kesävesikela omaan paikkaansa. Ruuvari käteen; väärä ruuvari, välillä katson missä on koira; koiraa ei näy missään, huudan koiraa, toinen on koko ajan paikassaan toinen kiertelee leipäpalojen perässä pitkin pihaa, sitten taas jotakin asennusta, lähden etsimään pesuria mikä on missä lie ja sieltähän se löytyi, sitten mestoille auto, sähkö, vesiletku, liuotinaine, ämpäri, lämmintä vettä ja taas lähden etsimään koiraa juosten pitkin omaa ja naapurin pihaa, naapurin ja oman pihan välissä kauriin silmät katsoivat kasan takaa ja huikkasin sille - hei, en huomannut sinua ollenkaan, koira ei siis ainakaan ole siellä koska sinä olet siellä - ja jatkoin juoksua ja välillä hyppäsin jo pyöränkin selkään kun turhauduin juoksemiseen. Viimein koira löytyi ja laitoin sen sisäpihalle aitauksen taakse. Jatkaessani autonpesua ilmeni ettei pesuri ime pesuainetta. Sienellä levittäessä kemikaalin haju kulkeutui hajuaistin kautta tajuntaan kertoen, että autoa ei pitäisi pestä muualla kuin tarkoitukseen rakennetulla paikalla jossa pesuaineinen vesi ohjautuu muualle kuin luontoon. Edellinen vastaavanlainen oivallus tuli talvisen sairauskierteen aikana, jolloin ymmärsin, että jos ei halua ottaa influenssa rokotetta itsensä tähden se täytyy ottaa toppariksi muitten tähden. Näitä oivalluksia tulee kantapään kautta sisälle, mutta tavoittaako kokemus itsessä olevan koordinaattorin ja ymmärtääkö se muuta kuin oman etunsa.
Hektisen pesuhetken loputtua huomasin jonkin erilaisen liikkujan keskellämme. Pieni sisilisko etsi sopivaa paikkaa auringossa.
Illalla oli Yhteisvastuun päätösjuhla ja matkalla poikkesin kirpputorille. Olin poissa autolta 10 minuuttia ja palatessani eturekkarista löytyi vetokoukun kokoinen painanne.
Toki harmitti.
Ti 20.5.2014
Rikkaruohon valtaamassa kukkapenkissä on nyt mm. harjaneilikoita, joita suojaa matala verkkoaita. Olen vapauttanut itseni alapihasta ja siellä mansikkamaasta, joka on pitänyt minua kiireisenä asuinpaikasta riippumatta kymmeniä vuosia. Tänä kesänä keskityn yläpihaan, jonne olen siirtänyt myös kauriiden hamuamat karviaismarjapuskat. Eilen otin viime vuonna hankkimani ruohonleikkurin käyttöön, mutta sain todeta ettei se sovi nivelrikkoisen vanhan ihmisen välineeksi. |  |  |  |
La 17.5.2014
|
|
|
|
Päivän "tehtävä" maanantaina ja tiistaina | Maanantai-illan pyörälenkiltä Levin kanssa | Haudalla tänään | Danielan kanssa tänään, ravintolapäivänä |
|
|
|
|
Aamun alkajaisiksi otin 36 kuvaa | sisarusrakkaudesta metsikössä ja | pihalla. Aina vaan ne ovat yhtä ihania! | 18.5.2011 klo 3:05 |
Ke 14.5.2014
Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä ja sen myötä mahdollisuus hyvillä mielin nauttia pihatöistä tai oikeastaan nyt vain kitkemisestä, sillä käännettäväksi maa on liian märkä ja leikattavaksi käsikäyttöisellä nurmikko on liian kostea. Yhdessä pihan osassa nurmikko, kukkapenkki (jossa ei nyt kasva muuta kuin ruohoa) ja käytävä ovat lähes yhtä ja samaa ruohon peittämää aluetta ja siitäpä oli illan suussa vapaalle päästyäni hyvä aloittaa.
Pakko on laittaa kuva myös tukevasta, naapurilta lainassa olevasta kolmijalkaisesta avustajasta, josta on ollut minulle paljon iloa, kuten myös tuosta päivittäisestä laiduntajasta.
Su 11.5.2014
Kuvia eiliseltä ja tältä päivältä.
Onhan orava kaunis otus ja kuvahan on otettava jos se sattuu sopivasti kameran linssin kohdalle.
Naapurissa porakaivon putket olivat tarkemmassa syynissä eilen ja homma jatkuu ensi viikolla.
Muutama kuva tämän päivän lounasmatkasta ja sen jälkeisten piharientojen lepotauoista.
Ja viimeisenä minut hetki sitten kotisivua kirjoittamasta yllättänyt likinäköinen tirkistelijä.
To 8.5.2014
|
|
|
|
Jokin päivä sitten kukkapurkissa oli asukas - mahtaako olla vielä. | Yhden yön kukkanen huonekasvissa, jonka nimeä en tiedä. | Maanantaina Tapiolassa pikainen käynti liukumäessä ennen kiireistä kotimatkaa. | Kaunokaiset puhdistamassa pihaa ylimääräisistä kukkasista. |
|
|
|
|
Ääniä kantautuu, kuka liikkuu ja missä? | Eläinlääkärissä tiistaina. Tänään oksua kaiken päivää. Miten mahtaa yö sujua? | Sadepäivän yllätysvieras. | Ja tässä vieras koko komeudessaan. |
Ma 5.5.2014
13 vuotta on lyhyt aika, mutta toisaalta riittävän pitkä monenlaisille muutoksille.
Kuvat ovat sunnuntaina syntymäpäiväänsä viettäneen Levin kastejuhlasta v. 2001.
Serkkutytöt ovat nyt nuoria naisia, serkkupoika on teini
ja kaikki ovat sosiaalisessa facebook mediassa, jossa myös vanhemmat ja isoäidit
ovat, ja jonka käyttäjäksi Levikin sunnuntaina kirjautui.
Vain isoisät ovat joukosta poissa,
mutta muistoissamme läsnä.
Pe 2.5.2014 |
|
|
|
|
|
|
|
Ma 28.4.2014
Kari Rydman: Niin kaunis on maa
Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.
Ihanan pihalla puuhastelun katkaisee huomiseksi luvattu sade mikäli ennustus pitää paikkansa. Varmasti sitä jotain mukavaa puuhaa löytyy sadepäivällekin.
Kuvat tämän päivän jutuista.
| Pe 25.4.2014 Omat nimet kirjoissa ja kirjan kannet kiinni |
Kasvitieteellisessä puutarhassa |
Samalla matkalla jossain muualla. |
Korkeasaaressa ehkä vuotta vanhempana. |
 Korkeasaaressa |
|
|  |
Ti 22.4.2014
Vaikka kaunis sää jatkuisi, niin kolmen päivän grilliruokaputki saa olla tauolla, sillä kuka jaksaisi päivästä toiseen viettää yhtä juhlaa?
Pikkukuva muistuttaa elämäni murtaneen vuosipäivän lähestyvän. Siitä on niin vähän ja samalla niin kauan.
Pe 18.4.2014
Ensin pitää korjata tietöiden aihe. Ei kuulemma olekaan kyse metrotyömaasta. Närästää tutkia noita kaupungin suunnitelmia, mutta pakkohan se oli yrittää selvittää mistä on kysymys, jos kerran ei ole kysymys siitä, mistä luulin olevan kysymys Tässä ehkä varmempaa tietoa kopsattuna kaupungin julkisista suunnitelmista: Kaitaantie - Finnoonsilta, rakennetaan asemakaavan mukainen katu. Väärän tulkinnan mahdollisuus on aina olemassa siihen asti kunnes jonakin päivänä näen työmaalla olevan tiedotustaulun.
Ja sitten virvomista, pyöräilyä, "noita nokinenää" ja facebookista kopsattuja serkun kanakuvia.
Ke 16.4.2014
Tässä muutama maanantaina otettu kuva Iivisniemi-Kaitaan Länsimetron rakennustyömaasta autoilijan kuvakulmasta. On tässä maisemanmuutoksessa ihmettelemistä!
Ma 14.4.2014
Että harmitti
Skanneri ei lähtenyt toimimaan, vaikka uhrasin yrittämiseen aikaa ja vaivaa ja kaiken mahdollisen nokkeluuteni.
Lopulta harmi kuitenkin muuttui ilokseni ja edukseni, kun löytyi uusi ja helpompi reitti kuvienkäsittelyyn.
Skannaan kuvat suoraan muistitikulle! Olen aiemminkin yrittänyt samaa, mutta riittävä motivaatio on puuttunut.
Nyt joko tai tilanne tuotti onnistumisen tahdon ja sen täyttymyksen.
Kuvissa vv. 1945-1947
olen Railin ja Marjatan kanssa Tampereella, äidin kanssa Helsingissä, yksin ja yhdessä Osmon ja Karin kanssa Vappulassa ja eilen kotona.
To 10.4.2014
Pihapiirin ravintoketju on muuttunut
Ketut ovat vähentyneet; en ainakaan ole viime syksyn jälkeen nähnyt vilaustakaan niistä (jälkiä kyllä viimeisten lumisateiden jälkeen). Kettujen poissaoloko on tehnyt tilaa oraville, jotka viime vuonna tulla tupsahtivat jostakin. Yksinkertaisuudessani ihmettelin vuosi sitten liian varhain tyhjentyneitä linnunpesiä. Vasta tänä keväänä yhdistin asiat toisiinsa kun näin oravien tulevan jokin aika sitten katajasta, joka on vakiintunut pikkulintujen kerrospesintäpuuksi, mutta nyt täysin hylätty. Ja ulkorakennuksissakin on täysi hiljaisuus. Yhtään rastasta ei ole kiireisenä lentämässä tai vihaisena sätkättäen pesäänsä puolustamassa.
Varista pienemmät linnut eivät ole turvassa oravilta, jotka ovat nyt vallan kahvassa. Ja vaikka ne ovat vikkeliä pikku veijareita en iloitse niiden läsnäolosta. Mutta mitä minulla on sanomista luonnon kiertokulkuun. Minun osani on olla hiljainen todistaja.
Joitakin vuosia sitten tutuksi tuli viisi kettusisarusta, jotka pienestä pallerosta kasvoivat teiniketuiksi ihan siinä silmien alla. Sisarussarjan jälkeen vain satunnaisia yksittäisiä kettuja on ollut läpikulkumatkalla. Myös viime syksynä näkemäni komea ja kaunis yksilö oli satunnainen vierailija.
Taidanpa jossakin vaiheessa tirkistellä eräkameralla eläinten maailmaan.
Ma 7.4.2014
Palautuminen omiin ympyröihin on alkanut. Aamulla tein vartin pyöräilylenkin. Se ei ole paljon, mutta parempi kuin ei mitään. Ja vartissa ennätin havaita lähialueella olevat tienvierustan roskat, jotka saivat tänään jäädä niille sijoilleen. Huomenissa herättelen halun käydä keräämässä ne pois. Tälle päivälle oli varattuna muuta.
Pe 4.4.2014
"Pienistä puroista syntyy iso virta"
Yhteisvastuukeräykseen osallistuminen on moniosainen ja pitkäkestoinen haaste seurakunnalle ja sen jäsenille. Toimintaa edistää ja ideoi 11-jäseninen toimikunta, jonka aktiivinen työrupeama kestää elokuusta toukokuuhun. Tähän aikaväliin mahtuu monenlaista toimintaa. Yksi muoto on lipaskeräys.
Toimintakauden viimeinen lipaskeräys on alkamassa. Valmistelut ovat kestäneet viikkoja, viimeistely muutaman viikon ja tästä se lähtee. Soljuvasti tuskin asiat sujuvat, mutkia tulee aina vastaan. Joku muistaa sovitun niin ja joku toinen näin, yksi sairastuu, toinen unohtaa. Joku tulee paikalle täydellä tunnelatauksella, joku etsimään seuraa ja kuulijaa ja joku täyttää jotain muuta elämänsä aukkoa. Me järjestäjät yritämme vastata joka huutoon ja viedä samalla eteenpäin itse asiaa, onnistunutta keräystä ja mahdollsimman hyvää keräystuottoa.
Yksittäisistä osasista syntyy kokonaisuus, jossa jokainen on tärkeä omalla paikallaan. Hyvä lopputulos on osallistujien antaman panoksen summa. Ja ilman lahjoittajia kaikki on tyhjää puuhastelua. Teemme suunnitelmia ja toteutamme niitä ja elämä iloineen ja suruineen asettuu sinne jonnekin pyörivien ratasten ja rattaiden lomaan.
Aika rientää, aika loppuu, on aika lähteä liikkeelle keräyksen pariin!
Ti 1.4.2014
"Aprilliä, syö silliä, juo kuravettä päälle!"
Kuravettä ei ole, mutta keväisenä havaintona eilen kantautui korviin metsäkyyhkysen kujerrus.
Nyt on juhlat juhlittu ja arki alkakoon, heijaa, heipä, hei, nyt arki alkakoon...
|
|  |  |
 |  |  |  |
Lauantai 29.3.2014 
Lumisena maaliskuun aamuna kolme vuotta sitten syntyi pieni tyttö klo 4:40. Tytöstä tuli Emma alias Mimmi.
Tänään kuulin ensi kertaa peipposten liverrystä ja näin aamulenkillä leskenlehden. Täällä saaristossa kaikki tapahtuu viiveellä.
Ja pikku juttu kauriista.
Lähestyi kauris pihaa tutkaillen paikkoja siellä täällä ruokaa etsien. Kävi majassakin, jonne en ole kuukausiin laittanut mitään.
Se oli joku periksi antamattomampi tapaus ja niinpä päätin palkita sitä pienellä määrällä, vaikka ruoasta on taas pula. Laitoin leivät paikkaan, jossa saatoin pitää niitä silmällä varisten varalta. Eläin oli palannut kätköihinsä. Kutsuin ja maanittelin hetken ja paikalle kirmasi kauris. Se ei kuitenkaan löytänyt outoa paikkaa, vaan lähti pois. Otin puolet palasista ja vein toiseen paikkaan. Ja taas kutsuttuna juoksi paikalle kauris, mutta sen perässä tulikin niitä koko joukko.
Kuvissa päivänsankarin ja kauriiden lisäksi Tua-serkun Puppe-koira ja serkut Daniela ja Benjamin.
|
|
|
|
To 27.3.2014
Lähipäivinä perhepiirissä juhlitaan. Maaliskuun lopulla syntyneitä päkäpäitä - oinastyttöjä - on kaksin kappalein. Ina valmistelee nuoren aikuisen juhliaan, joissa on mustavalkoinen teema. Ikää ei ehkä ole soveliasta mainita, mutta mustavalkoiset ovat viikonloppuna ja varsinainen merkkipäivä on maanantaina 31.3.
Emmankin juhlat ovat valmisteilla. Hänellä syntymäpäivä on lauantaina 29.3. ja 3-vuotta riittänee vallan hyvin juhlan teemaksi ilman krumeluureja.
Hyvää joka minuutti - sitä kevät parhaimmillaan tarjoaa, sillä se on niin verrattomasti mielialaa kohottavaa aikaa. Ihmettelen, että vasta nyt löytyi kevään teho ja tenho!
|
|
|
|
Koirat talon kulmalla 9.11.2013 | Daniela metsäpolulla 5.12.2013 | Intialaisessa 18.1.2014 | Samassa paikassa nuhainen pikkumies. |
|
|
|
|
Kiinalaisessa 16.3.2014 | Metsänraivausta tiedossa | Ja turvallisuustöitä | Kevättä ilmassa, Biolan toiminnassa |
"Emme voi etsiä elämän tarkoitusta, kärsimyksen tarkoitusta tai ylipäätään koko yksilöllistä olemassaoloamme koskevaa tarkoitusta niin kuin etsitään jotakin sellaista, jonka voi toivoa löytävänsä tien varrelta. Tarkoitus ei löydy samalla tavalla kuin kadonnut avain. Tarkoituksen löytäminen on aina samalla tarkoituksen antamista. Meidän on annettava elämälle biologisena olemassaolonamme tarkoitus ammentamalla ymmärtämystä ja voimaa hengen lähteistä, logoksesta, siis ikuisesti pysyväisestä.
- - -
Kuitenkin elämä säännönmukaisesti tarjoaa meille monia ja usein hyvin traagisiakin koetustilanteita, joissa kohtalon voittaminen ei tunnu alkuunkaan helpolta; olosuhteet painavat meitä tuskallisesti ja voivat johtaa epätoivoon. Siihen varustautuminen on kaiken kasvatuksen tavoite ja kaiken eettisen tai moraalisen opetuksen päämäärä. Psykoterapian tai sielunhoidon vuoro tulee, mikäli ihminen joutuu ahdinkoon, jota hän ei itsenäisesti pysty hallitsemaan ja joutuu siksi pyytämään apua kohtalonsa voittamisessa."
Ti 25.3.2014 Vuonna 1972 Taimi tapansa mukaan ohjeisti kuvauksissa. Athenekin oli oma innokas itsensä, |
|
|
|
|
|
|
|
La 22.3.2014 Eläinmaailmassa ollaan aistit valppaina. Elviira on varuillaan minut nähdessään. |  |  |
Ke 19.3.2014
Taas on jännitys pinnassa, kun viimeisen lipaskeräyksen ajankohta lähestyy.
Pitäisi saada monenlaisiin tehtäviin henkilöitä; kerääjiä tietysti ennen kaikkea, mutta myös kahvitukseen, toimiston rakenteluun ja purkuun, kerääjien lähettämiseen ja vastaanottamiseen,
henkilöiden ja standien kuljettamiseen.
- - -
Aika on arvokasta.
Siitä ei tahtoisi päästää irti, sitä ei malttaisi luovuttaa toiselle.
4.-5.4. on Espoonlahden seurakunnassa ajanluovutustalkoot.
Luopuessasi 1-3 tunnista olet mukana luomassa valtakunnallisen saattohoidon osaamisverkostoa, jonka tavoitteena on turvata jokaisen kuolevan kohdalla ammattimainen saattohoito riippumatta asuinpaikasta.
Olet myös auttamassa Guatemalan alkuperäiskansojen keskuudessa tehtävää ihmisoikeustyötä.
Ajan antaminen Yhteisvastuulle on valinta tulevaisuuden hyväksi.
Tehtäviä tarjoilee mari.lindgren@lemonleaves.fi
Ti 18.3.2014
Alkajaisiksi peukutan itseäni - hyvä minä, kotisivu toimii taas!
Eilen keskipäivän aikaan odotin jännittynein mielin puhelimessa vastausta kysymykseen löytyykö leipää eläimille. Neljä säkillistä oli haettavissa. Paikalle päästyäni sain todeta, että koko laaja alue oli täynnä autoja ja ihmisiä. Meneillään oli ruokajakelu. Pitkässä ja kiemurtelevassa muurissa oli monen kansallisuuden edustajia eivätkä he olleet kovinkaan tilaa antavia vierasta kohtaan. Sain kuitenkin kuljetettua kaikki neljä säkkiä autolle pahemmin kenenkään varpaita tallomatta, vaikka sellainenkin tilanne saattoi tulla pariin kertaan, ainakin varmuuden vuoksi pyysin anteeksi, jos en muuta, niin aiheuttamaani häiriötä.
Yhdessä säkeistä oli pitkiä ja kovia ruisleipiä. Niissä pinta pitää ensin valella vedellä paloittelun helpottamiseksi. Näistä leivistä en välitä minä, ei kauriit eivätkä varikset, mutta se on ruokaa joka vapauttaa, kun varikset pysyvät poissa, kauriit tulevat nuuhkaisemaan jääden tai lähtien ja minä tarjoan muonaa. Yöpalaksi on tarjolla vaaleata leipää.
To 15.3.2014
Tuulikaappi alkoi taas uhkaavasti täyttyä kierrätettävästä energiajätteestä, lasista ja paperista.
Venkoilun jälkeen päätin heti aamusta lastata auton. Kaikki ei mahtunut takakonttiin, osa sai kyydin matkustamossa.
Onneksi lähdin liikkeelle. Oli virkistävää tuulettua hetki.
Eikä virkistymiseen tarvita paljoa. Kaikessa rauhassa Prismassa kiertely ja tavaroiden tutkailu riitti minulle.
Kaikenlaista pientä, ja isompaakin, olisi tehnyt mieli, mutta päädyin ostamaan maidon, 3 tomaattia, Floran ja paketin Vileda hankaussieniä. Ilman hankaussieniä tulisin toimeen, mutta ne antavat ylellisen lisän arkeen.
Matkaa kevensi hyvä kenkävalinta.
Jo vuosia, vuosia sitten sain esikoiseltani kengät, jotka olivat kuin valetut jalkaani.
Vuosia niitä käytettyäni saumat alkoivat rispata ja sittemmin olen antanut kenkien vanheta rauhassa.
Tänään otin ne jalkaani, ja ah, kuinka pirteä oloni olikaan ja kuinka askel olikaan kevyt!
Oli ihan pakko googlesta katsoa näiden hyvän olon kenkien kotipaikka.
Jalassani olivat kotimaiset ortopediaan erikoistuneen tuotemerkin tuotteet.
Kotiin tultua olo oli edelleen höyhenen kevyt ja mieli pirteä.
Tarjosin koirille mahdollisuutta jäädä ulos kevääseen, mutta niillä oli päikkäriaika.
Riisuin kengät ja asetuin kirjaamaan kokemukseni, ja jatkan tätä päivää mielessäni opetus: aina ei tiedä mitä omistaa.
Ke 12.3.2014
Pieniä ja vähän suurempia otuksia
Elviira on pieni ja sähäkkä päivähoidokki, joka on suuren osan vuotta horroksessa. Tänään neiti oli vilkkaampi kuin koskaan muutaman tuttavuusvuotemme aikana.
Se liikkui terraariossa aikamoisella vauhdilla ja seurasi tekemisiäni tarkoilla silmillään. Pieni, mutta ärhäkkä otus, jota en uskalla kosketella, joten me vaan katselemme toisiamme ja ääntelemme tavoillamme, minä puhun, ja jos lähentelen liikaa, se sihahtaa. Sen edeltäjä, Elmeri, oli rento kaveri jota saattoi tällainen oudompikin tyyppi rapsutella ja sylittää.
Su 9.3.2014 
Tarkoitus oli avata tämä uusi lehti sanoilla TAAS SAAN.
Alkoi kuitenkin tuo sanapari tuntua kovin mahtipontiselta ja vaihdoin sanoihin SAAN VIELÄ, mutta nyt tuli vastaan kuva loppusuorasta.
Maistelen sanoja edelleen.
Jokainen niistä on liikkeessä, viemässä eteenpäin jotain.
Ensivaikutelma oli positiivisen latauksen liikkeestä, mutta eihän se niin olekaan. Sanoilla on myös se toinen puolensa.
Onko tällä hiusten halkomisella jokin tehtävä?
Ehkä pääni sähköiset radat tarvitsevat tällaista halkomisverryttelyä päästäkseen jälleen tasapainoon.
Ei sairauden tarvitse olla kovinkaan kummoinen antaakseen ymmärrystä omien mahdollisuuksien rajallisuudesta.
Ja herkistääkseen hetkeksi.
Matkakuvia v. 2007
|
|  |  |
|
|  |  |
