 |
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
|
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
Pe 19.10.2012 06
Säkkipimeällä pihalla himmeän otsalampun valossa puuhastelimme koiran kanssa valmistautuen uuteen päivään. Lastasin autoon kaiken tarvittavan aamun tulevia tehtäviä varten, kävin postilaatikolla, tyhjensin kompostiämpärin, laukaisin hiirenloukut. Seuraavaksi menin katsomaan ruokintapaikkaa ja siellä yhytimme toisemme - kauris ja minä. Molemmat yllätyimme, mutta levollisesti. Anteeksi pikkuinen, me vetäydymme, tämä on sinun aikaasi, toivottavasti löydät apetta.
Ke 17.10.2012 
21
On tullut tavaksi herätä 02. Öiset ajatukset kuljettavat milloin minnekin. Nyt on vuorossa jotain mukavaa - hoitokoti ja yhteiset hyvät hetket siellä, ja aivan erityisesti ne, joissa nautimme yhdessä "elämän leipää". Varmaankin mieli tekee hiljaista luopumista näistä muistoista, elämästä, johon ei ole paluuta.
Pitkästä aikaa oli eläimiä päiväsellään pihalla, emo ja vasat. Niiden näkemisestä tulee aina hyvä mieli ja varsinkin noita ruskeita nappisilmiä on vaikeata vastustaa.
Olisi tullut vielä parempi mieli, jos olisi ruokaa tarjolla yllin kyllin, mutta taas on tiukka säästölinja, kattaus vasta illansuussa ja vain puolet normaalista määrästä, eikä kahden päivän kuluttua ole sitäkään ellei ihmettä tapahdu.
Ja lopuksi ihmettely tuosta ihmeellisestä HelMet-kirjastopalvelusta.
Tänään tuli ilmoitus perjantaina päättyvästä laina-ajasta ja linkki kohtaan, josta voi uusia lainan. Tämä on todella hyvää palvelua!
Ti 16.10.2012 klo 06
Säkkipimeässäkin on ilmeistä, että sataa ja samanlaista säätä lupaa Foredan sääkartta perjantaille asti.
Yöni oli levoton. 02 alkaen katsoin kelloa joka tunti. Jokin huoli jäytää sisintäni eikä uni tullut. Lopulta en uskaltanutkaan hakeutua oikein nukkumalla nukkumaan peläten etten herää ajoissa eli 06, jolloin päivän töitä on alettava ottaa haltuun.
Bono oli illalla karkuteillä ja syyn selvitessä arvelin yöllä tulevan vaikeuksia sen taholta. Aito roskisdyykkari oli ollut naapurin kompostiriämpärillä. Yök!
Yhteisvastuuhommat ovat alkaneet ja jatkuvat toukokuun lopulle.
Lempipuuhiani on väsätä kaikenlaista tietokoneella. Homma alkoi mainoksella ja neljällä sortilla pilettejä.
Onnea on... elämän pienet asiat!
Su 14.10.2012 
Vaikka merkinnät ovat kutistuneet, niin tapahtumat eivät kuitenkaan.
Vuoden 2013 Yhteisvastuukeräys on alkanut tietäen kokouksia ja toimintaa aina toukokuulle asti.
Keltaisia Hullujen päivien haamuja olen käynyt katsomassa ennen ja jälkeen H-hetken.
Eilen olin mm. rättisulkeisissa säkittämässä suuren kirpputorin jämiä.
Asioita tapahtuu ja ehkäpä niiden myötä rikkoutunut sisin jossain vaiheessa eheytyy.
Flunssaan olen saanut jonkinlaisen otteen juomalla kupillisen kuumennettua vettä 2-3 tunnin välein.
Ja viikolla 36 aloitettu taistelu Gunnarin kuoleman jälkeen kertyneitä kiloja vastaan on toistaiseksi tuottanut tulosta.
36/1,260 ; 37/ 0,840; 38/ 0,490; 39/0,240; 40/0,110; 41/0,290 =3,230
Viikoittaisina grammoina määrät ovat vähäisiä, mutta nämäkin luvut tuovat liikkumiseen yllättävää keveyttä.
Tässä taistelussa on yritettävä selättää edeltävä viikko tai ainakin säilyttää saavutettu taso.
Ke 10.10.2012 
klo 19:30
Tänään olivat Aleksis Kiven päivä ja Olga-mummon syntymäpäivä mennä ihan ohi flunssaisen pään vuoksi, jonka piikkiin laitan arjen kiireiden hallitsemattomuuden ja yleisen viretilan laskun. Gunnarin äidin syntymästä on 110 vuotta ja kirjailijan syntymästä 178 vuotta.
"Ätshii! Lapsi voi hyvinkin sairastaa flunssaa 5–10 kertaa vuodessa. Tautien leviämistä ei voi estää, sillä täysin oireetonkin voi levittää tartuntaa."
Ätshii, köh, köh, vilunväristyksiä, hikoilua, kurkkukipua, äänen käheyttä, räkänokkaisuutta, lämpöilyä, väsymystä ja huonovointisuutta. Kierre jatkuu. Huomenissa menen hoitamaan lasta, jolla on sama kierre ja toivottavasti sama pöpö, sillä muuten voimme olla nahnikassa toistemmekin kanssa vielä pitkään. Lapsi voi siis sairastaa flunssaa 5-10 kertaa vuodessa ja jos yksi flunssa kestää useita viikkoja, niin eihän sitä oikeastaan tervettä päivää näekään.
Eläimille on ollut tarjota leipää niukanlaisesti ja makoisat omenatkin ovat loppuneet, mutta tänään saaduilla leivillä turvataan lähipäivät. Tottahan eläimille ruokaa riittää metsässä, mutta tottumus on toinen luonto niilläkin ja tämä piha näyttää olevan yksi etappi ruoanhakureitin varrella.
Ma 8.10.2012 klo 23
Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää
Viime viikkoina olen saanut tuta tilanteita, joissa keskustelusta ja/tai läsnäolosta on ollut huonoja seuraamuksia.
Tunteiden tasaannuttua ja ymmärryksen palattua tarvitaan kykyä arvioida kokemaansa ja kuulemaansa, ja rohkeutta tehdä suunnan muutos, sillä paras ja rakentavin ratkaisu saattaakin olla jossain muualla kuin halun ja tahtotilan ruokkivassa helpossa ja nopeassa ratkaisussa.
Totta on, että kinuavalle lapselle on helpompaa antaa tikkari ja välttyä näin kuulemasta mihin kaikkeen on syyllinen, jos tikkaria ei tule, mutta totta on myös se, että laastaria ei tule laittaa hoitamattomalle haavalle
Su 7.10.2012 klo 22
"Mitä sinä tänään koulussa opit, pikkutyttösein...
Opin sen, että vapaus vallitsee..."
Tämän päivän saldo oli Herakleitoksen sanojen "Kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä sen enempää astuja kuin virtakaan ei ole sama" mieleenpalautuminen ja ymmärtäminen koetun tilanteen valossa. Myös Buddhan opetuksessa on toteama: et voi astua samaan virtaan kahdesti.
Lapsi ja vanhempi voivat saada yhteyden toisiinsa ainoastaan aidon, tuoreen ja toisiansa kunnioittavan dialogin avulla
- tässä ja nyt ilman eilisen painolastia ja huomisen huolta.
La 6.10.2012
Parannusta levosta ja jännityksestä
Flunssa on parantanut otettaan, joten se on otettava todesta, ja siksi kokeilen vastaiskuna muutaman päivän lepolomaa.
Hyvänä apuna tässä on kirjastosta lainaamani Valloittaja sarjan äänikirja Tasankojen susi, mikä jatkaa historiallisten kertomusten sarjaa siirtäen minut 1600-luvun puolivälin sotaisesta Puolasta Tsingis-kaanin ajan pelottavan villiin Mongoliaan.
Välillä rauhoitan mieltäni käväisemällä Lempi Jääskeläisen opastamana porvariston parissa 1600-luvun puolivälin Viipurissa.
Lepolomaan kuuluu myös vapautus ikävistä asioista, tai ainakin niiden rajaaminen.
"Ajattele itsellesi parempi elämä"
Pe 5.10.2012
Aamun iloinen asia
Aamun alkajaisiksi tietokone nuukahti, mutta saatuaan itsensä tankatuksi ilmoitti, että ei tunne minua (jo toinen kerta tätä lajia).
Tekstari naapurille ja kone perässä. Valmistin aamupalaa ja istahdin sitä nauttimaan, kun ovikello soi. Kone palautui ennen seitsemää.
Ja nyt se aamun iloinen asia: ovikellon soiminen ei herättänyt Bonossa minkäänlaisia haukkumisen haluja, varmasti siksi, että se soi meillä peräti harvoin, ehkäpä 2-3 kertaa vuodessa, ja näin tämä koira on välttynyt haukkumisen paheesta tässä asiassa, mutta edeltäjänsä ovat riehuneet tämänkin edestä.
Flunssa ei ota loppuakseen, vaan riepottaa suuntaan ja toiseen. Kuitenkin Emma meni tänään päiväkotiin monien sairauspäivien jälkeen.
Jonakin päivänä aivastelu loppuu ja terveys palaa, ja silloin elämä ehkä hymyilee toisin kuin nyt!
To 4.10.2012 klo 7:30
Tässä istun ihan raakkina viime yön levottomien unien jäljiltä. Unissa oli koiria (dobbereitakin kaksi), metsän eläimiä, tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä ja Gunnar kolmin kappalein, joista kaksi oli häneksi naamioitunutta tuttua. Aidolla Gunnarilla oli muistisairaus ja runsaasti sairauden mukanaan tuomia käytöshäiriöitä, joten ongelmien ratkaisutaidoilla oli kysyntää. Yleensä olen saanut hankalaksi muuttuneen unen loppumaan, mutta näin ei tällä kertaa käynyt.
Iltapäivällä oli tilanne, jossa harmistus iski nuoreen ihmiseen eikä uutta mielentilaa ollut helppo löytää.
Aamun työrupeamassa kohtasin naisen, joka oli alavireisyyden vallassa ja illan kokouksessa olin uupua vieressä istuvaan tarmonpesään.
Voiko ihminen siis ohjata omaa ajatustoimintaansa yöllä, kun se ei tunnu päivälläkään onnistuvan?
Alan selvästi olla taas kartalla, koska päädyin kognitiiviseen psykologiaan.
Ke 3.10.2012 klo 6:45
Keskivartalolihavuus on vaarallista!
Tämän asian äärellä ihmettelen ja yritän saada aikaan muutosta itsessäni ja elämäntavoissani.
Aira Samulinilla on ollut samanlaiset menetelmät kuin minulla nyt, vaikkakin tulin niistä tietoisiksi vasta tänä syksynä. Eräässä vanhassa haastattelussa hän toteaa: "Mulla on kotona vaaka ja kokovartalopeili! Käyn joka päivä vaa'assa ja kuljen päivittäin myös peilin ohi. Jos jostakin on kertynyt ylimääräisiä kiloja, otan sen heti takaisin. Tykkään nautiskella ihanista herkuista ja olen sitten vaikka seuraavan päivän ilman ruokaa."
Kauhistuin loppukesällä, kun näin riistakameran otoksen kahvoistani. Kameran valehtelematon silmä sai toimiini vauhtia.
Toisenlainen malli keväältä 2009.
Ma 1.10.2012 klo 21
Tuskin olemme ainoat naapurukset, joita flunssa tänä syksynä aivan erityisesti rakastaa tarjoten jatkuvasti uusia muunnelmia osaamisestaan.
Näissä merkeissä on muutama viikko kulunut eikä loppua näy.
Emma aloitti päiväkodin elokuussa, ja, kuten asiaan taitaa kuulua, lapsi, joka kotona ollessaan ei sairastanut on nyt flunssakierteessä.
Sairaus- ja hoitopäivät lomittuvat niin, että jokaiseen viikkoon mahtuu molempia. Tämä viikko alkoi uudella kierroksella ja minä olin tänään hoitovuorossa.
Kuvissa Emma elokuussa, Espoonjoki 7.4.2012, viime sunnuntain aamuvarhaisen maisemakuvat ja sienestyskaverit.
Su 30.9.2012 
Facebook on hieno juttu. Jos sitä ei olisi, en tietäisi sitäkään, että serkullani on hevonen. Vanhoista valokuvista löytyi kolme hevoskuvaa.
Kuvissa ovat sisarukset Laura (Simolassa) ja Taimi (Sipoon Martinkylässä 1932, heidän Inkeri-sisarensa puoliso Artturi (lasta en tunnista) ja Artturin tytär Päivi 2012.
Ke 26.9.2012 klo 20
Tänään iloitsen siitä, että on metsän eläimille ruokaa.
Ruoka on ollut vähissä, mutta tänään sain 10 säkillistä leipää ja tässä tilanteessa onkin taas kyse leivän hävittämisestä ennen kuin se homehtuu.
Tarjolla on toistaiseksi vatsantäytettä seisovassa pöydässä 24 h/vrk, ja sen kauriit huomasivat ottaen tilan omakseen, mikä on minulle valtavan ihana ja kotoinen asia.
Illan hämärtyessä olin malttamaton ja kuvista tuli epäselviä, mutta ne välittävät silti levollisuutta ja kotoisuutta mikä ei rikkoutunut, vaikka olimme koirien kanssa liikkeellä.
Kauriskuvat ovat vähän sitä luokkaa, että arvaa missä olen, mutta Emman kuva on selkeä - hän antaa nallelle pottaoppia.
Ti 25.9.2012
Viime sunnuntaina naapurissa oli ristiäiset ja lapsi sai kasteessa nimekseen Benjamin Erik Alphius.
Benjamin on peräisin hepreasta ja tarkoittaa oikean käden poikaa tai onnenpoikaa.
Erik on muunnos norjalaisesta nimestä Eiríkr, joka tulee sanoista ei = aina ja ríkr = hallitsija.
Alphius ei googlettamalla tuottanut nimeä avaavia osumia suomenkielisiltä sivustoilta.
KASTE on salaisuus, josta riittää ammennettavaa koko elämän ajaksi,
vaikka se useimmiten jää tapahtumaksi, jossa lapsi saa nimen sekä kummit,
ja kummit antavat lupauksen huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä seurakunnan ja vanhempien kanssa.
Kaste on lupauksen liitto, joka vahvistetaan konfirmaatiossa ja jonka arvo jää meidän itsemme varaan.
"Taivaan Isä, nostit minut
varhain hellään helmaasi.
Niin sain ystäväksi sinut,
annoit kalliin lahjasi,
kasteen armon autuaan
elämääni siunaamaan."
La 22.9.2012 klo 20
Monenlaista odottamatonta mutkaa voi tulla matkaan elämän tiellä
Elämä ei juuri tällä hetkellä hymyilytä ja mietin miten olen tässä kurimuksessa.
Nuorina aikuisina meillä oli hyvä ystävä, jonka elämäntavat ja tottumukset poikkesivat paljon omistamme.
Hän eli ns. kädestä suuhun eli kulutti sen minkä ansaitsi, mutta oli myös tehnyt tietoisen päätöksen, että ei säästä mitään, ei halua omistaa mitään, ei jättää lapsilleen mitään.
Meitä, Gunnaria ja minua, tämä kummastutti, se kun poikkesi näkemyksistämme ja tulevaisuuden suunnitelmistamme.
Ihminen rakentaa unelmaansa ja yrittää parhaan kykynsä mukaan tehdä niistä totta. Niin mekin teimme.
Luotimme siihen, että omalla työllä ja nuukuudella aikaansaatu oma koti ja pieni pesämuna tuovat perusturvan elämän loppuun saakka.
Emme osanneet ennakoida viisaasti ystävän tavoin.
Tämän päivän katkeva oppi on, että mitään ei pidä kerätä pahan päivän varalle.
Yhden sukupolven ratkaisut saattavat osoittautua seuraavan sukupolven tuhoksi tai ainakin tasapainottomuuden tilaa edistäviksi.
Perintöveron alle hukkuu koko entinen elämä, kiitollisuus vanhemmista, kodista, lahjana saadusta elämästä.
Jonain päivänä joku jossain haastaa vanhempansa oikeuteen siitä, että on syntynyt tähän kurimukseen - ellei ole jo haastanut.
To 20.9.2012 klo 19:30
Säästökuuri
Talouden tarkistuslinja on meneillään ja kohdistuu tällä kertaa kirjahankintoihin.
Kesällä hankituista historiallisista romaaneista viimeisin on loppusuoralla.
Olin maanantaina tilaamassa uusia kirjoja nettiantikvariaatin kautta, mutta sanoin itselleni top tykkänään, sillä pehmustettu lähetys maksaa 7,20. Ja kun kirja maksaa 4-5 € ja postimaksu 7, niin päätin harkita asiaa uudelleen, vaikka olenkin jo ottanut tavaksi hankkia kirjat antikvariaatista omistukseen.
Tutustuin kirjaston HelMet sivustoon ja löysin etsimäni.
Nyt kirja jo odottaa minua lähikirjastossa.
Ti 18.9.2012 
klo 11
Kuitti? Kyllä kiitos!
Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa mistä sai alkunsa tämä kuittiralli, jossa oma tärkeä osansa on 53 kirjekuorella ja excel-ohjelmalla, mutta viikoittain kirjaan päivittäiset ostokset 6.9.1999 alkaneen tavan mukaan. Olen ollut tuolloin 55-vuotias, työssä ja kotona kiireinen, joten kyseessä ei liene toiminnan puute. Ehkäpä pohjimmaisena on ollut ahneus ansaittuihin tuloihin ilman, että tarpeettomasti kylvää niitä ympärilleen. 13 vuotta sitten sai vielä olla säästäväinen häpeää tuntematta. Nyt aika on toinen, mutta nahka on tässäkin asiassa parkkiintunut.
Opittu säästäväisyys pysyy elämäntapana
Ma 17.9.2012 klo 7
Yläpihalla ollaan palattu aamuiselta metsälenkiltä ja palloittelu alkaa, mutta alapihalla omenat ovat kypsyneet syötäviksi,
eikä sitä ateriaa keskeytä edes pallohaukku.
Su 16.9.2012 klo 14:15
Tiaisilla on syksyinen kiire vaiheensa ja ne viuhahtelevat pensaissa, puskissa ja auringonkukkien keskustoissa.
Taitavat tällä hetkellä olla luonnon ahkerimmat liikkujat.
Yksi katto-osuus sammalista on puhdistettu!
Otsa hiessä puskin kuormaa alas autokatoksen katolta, mutta ennen sitä, heti katolle päästyäni, aloin kaivata puhelinta turvakseni. Seuraavaksi huomasin, että sateen kastelema sammal on hyvä jalansija ennen harjaamista, mutta puhdistettu kattopelti olikin yllättävän liukas. Tämä havainto toi työhön epävarmuuden elementin siiheksi, kunnes keksin ottaa liukkautta lisäävät kengät pois jaloistani ja jatkaa sukkasillani - ja a vot - jopas rupesi homma luistamaan ihan toisella tavalla. Tuli iloa peliin!
Vaikka useimmiten tuntuu siltä, että tätä yksinäistä vanhuutta edeltävää elämää ei ole ollut, nousee jostain välillä muistoja entisestä elämästä.
Nytkin katolla, ennen sukkavaihetta, kaipaillessani turvaköyttä, näin itseni kotimme katolla latomassa kattotiiliä ilman turvaköyttä tai -valjaita joskus v. 1990.
La 15.9.2012 klo 12
Muistuttamalla riittävän usein keskivartalolihavuuden vaarallisuudesta
olen saattanut havahduttaa itseni jonkinlaiseen kehoni tilan jatkuvaan tarkkailuun.
Muutoshalua on ollut, mutta nyt on kyse muutostarpeesta. Vaaran olemassaolo on herättänyt nukkuvat aistit. 
Nuoruuden hammaslääkärikammo sai väistyä kuultuani, että hoitamattomat hampaat ovat riski sydämelle.
Painoni on noussut tasaisen varmasti, mutta ei salakavalasti. Vaaka vahvistaa kilot joka aamu.
Jatkuvan painonnousun sallii korvieni välissä oleva katkeamaton kuminauha ja valehteleva peili.
Koska aina pitää jostain löytää syy ja syyllinen, niin näyttäisi painon nousu alkaneen samaan aikaan Gunnarin sairauden toteamisen kanssa, pieni notkahdus Gunnarin siirryttyä sairaalaan, tasaista nousua hoitokotivuosien ja eläkkeelle jäämiseni myötä. Gunnarin kuolema pani harppaamaan ylös tupla-askelmilla.
Kymmenen vuotta ja kymmenen kiloa. Miten olisi sama toisin päin?
Klo 18:30-19:30 oli kauriita liikkeellä. Työskentelin keittiön pöydän ääressä ja kuuntelin lauantain toivottuja, kun huomasin kauriin asettuvan makuulle alapihalla. Sen läsnäolo lämmitti mieltä. Sitten jossain vaiheessa se nousi ja sai kaverin. Seuraava havainto oli kauriista ikkunan takana. Toinenkin oli tullut yläpihalle, mutta jäi etäämmälle. Samaan aikaan alapihalla oli emo kaksosten kanssa. Jonkin aikaa pihalla oli vilkasta menoa, juoksuakin, mutta sitten kaikki hävisivät omille teilleen.
Ke 12.9.2012 klo 21
Eivätkö nämä eläimet koskaan nuku?
Kuvassa yösyöppö, joka teki viime yönä "rikospaikalle" kaksi tarkistuskäyntiä 1,5 tunnin välein.
Turhia kumpikin, sillä uusia kukkia ei tule ennen ensi kesää.
Päivä on painunut mailleen, kesä samoin.
Tekemättömät työt raastavat hetken aikaa mieltä, mutta varmaankin jäävät tulevien tekemättömien töiden alle.
Tarkoitus oli maalata joitakin ikkunanpieliä, mutta työ jäi tekemättä.
Jonossa seuraavana on sammalen poisto katoilta. Mahtaako toteutua?
Sattuipa silmiin oikea voimalatauslause: "töihin heti aamusta ja päättäväisyyttä peliin, niin kaikki onnistuu".
Valitettavasti väärään aikaan vuorokaudesta. Aamulla olen sen jo unohtanut.
Ovatpa ajatukseni raskaat kuin syksyiset sadepilvet. Ehkä huomenna on paremmin.
Ma 10.9.2012 klo 15:30
Aamulla yritin pientä huijausta ja siirsin yläpihan omenapuun alle alapihan omenoita - ei mennyt läpi. Viidakon valtias tuli paikalle, haisteli maassa olevat omenat ja poistui. Ikävä juttu, sillä maistuvaiset ovat viittä vaille loppu ja tänään riivin loputkin alas puusta.
Edelleen aamulla. 6:30 olimme lähdössä hakemaan naapurin kaveria lenkille ja vastassamme pihakivetyksellä oli kauris maistelemassa pensasaitaa. Vasta myöhemmin huomasin keittiön ikkunalaudalla olleiden pelargonioidenkin kelvanneen. Vielä on kulman takana parin rappusen päässä muutama herkkupala jäljellä!
Lomakausi loppui ja seuraan lyöttäytyi tuttu kiertolainen - flunssa. 20 vinkkiä flunssan hoitoon.
Su 9.9.2012 
klo 11
Poikkeuksellinen yö
Bono halusi ulos klo 3:30. No, sopihan se. Heitin pinkin väristen yövaatteitteni päälle pinkin värisen koko pitkän untuvatakin ja sitten menimme kylmään yöhön. Pikku pissan jälkeen vain kävelimme yläpihalla ja olin tyytyväinen ratkaisuuni kytkeä koira, sillä se oli selvästikin varautunut ja ikään kuin etsi jotain. Minä puolestani iloitsin liiketunnistimella toimivasta pihavalosta, jonka valokiilassa tunsin olevani turvassa. Sisällä kytkin lämmön päälle, kun taas oli tullut yöllä vilu ja lisäpeitto jätti kasvot lämmön ulottumattomiin. Bono ei malttanut mennä paikaansa ja niinpä aloin lukea. Sammutin yövalon koiran mentyä omaan paikkaansa.
Eläimillä on omanlaisensa tapa nauttia olostaan
Aamusella kiertelimme tavan mukaan pihalla. Eilen peittämäni kuopat oli avattu ja uusia kuoppia kaivettu. Otin kuvan karviaismarja pensaasta, jonka viime viikolla vapautin marjoja suojaavasta harsokankaasta, ja heti olivat kauriit kalunneet sen puhtaaksi lopuista marjoista ja osasta lehtiä - siinä sivussa olivat myös viereisen omenapuun alaoksan lehdet rouskutettu, mutta omenat eivät maistuneet. Syyn omenoiden maistumattomuuteen ymmärtää. Yläpihan puusta on vielä tarjolle asetettu suussa sulavan herkullisia hedelmiä. Aamun ensimmäiset kävijät olivat emot vasojensa kanssa. Kaksosten emo aloitti leivistä ja päätyi omeniin, yhden vasan emo teki aamukierroksen toisin päin.
La 8.9.2012 äitini Taimin syntymästä on tänään 99 vuotta
Olen ollut siinä luulossa, että kauriiden metsästys alkaa 15.9., mutta se onkin alkanut koko maassa jo 1.9. Riistaa ovat urokset, naaraat ja vasat. Metsästysseurat sopivat paikallisesti koska aloittavat. Ehkä jonain päivänä kysyn koska täällä alkaa pauke. Toistaiseksi pihalauma on suurentunut. Tänään yhdellä emolla oli kaksoset matkassa.
Pe 7.9.2012
klo 7:15
Ensimmäinen yö, kun lämpötila oli laskenut alle kymmenen asteen, ja keskiyöllä oli otettava lisäpeitto. Käden ulottuville Strepsilseille ei onneksi ollut yöllä käyttöä, vaikkakin tuntia aikaisempi herätys tuli jälleen kurkkukivun myötä.
Nopea kierros alapihalla osoitti, että mäyrät tai muut kävijät ovat laajentaneet kaivantoaluettaan, ja kauriit ovat maanneet siellä täällä tai sitten joukko oli illasta lisääntynyt.
klo 22:30
Vaihtelevaista on elämä. Toivottavasti vain kuvittelen, mutta emon ja vasan pitkä oleskelu illan hämärtyessä pihan keskimmäisellä tasanteella ja ikään kuin sieltä käsin seuraten alapihan tapahtumia palautti mieleeni viime talvelta tilanteet, joissa näkyi selkeätä syrjintää, kun lauman ulkopuolella pidettiin jotakuta yksilöä eikä sitä päästetty ruokapaikalle. Oliko tänään jotain samanlaista, vai miksi emo ja vasa eivät menneet toisten joukkoon?
Eilen ääntelivät kauriit, tänään jokin muu eläin, kun alapihalta kuului selkäpiitä karmivia rääkäisyjä. 
To 6.9.2012 ,
klo 06
Oppia ikä kaikki
Menneen yön jälkeen on todettava, että nukkumaan on käytävä viimeistään klo 23. Viikon sisällä nukkumaan meno on parina yönä siirtynyt tunnilla eteenpäin ja seurauksena on ollut uneton yö ja surkea päivä.
Kova kurkkukipu yllätti yön viimeisenä tuntina, mutta tällä hetkellä siitä on jäljellä vain tuntemuksia ja aavistus tulevasta flunssasta.
Näillä siis aloitetaan tämä päivä ja loppuviikko.
klo 22:30
"Illan rauha hiipii maahan meluisaan
Väsyneet se hiljaa peittää teltallaan..."
Emo viihtyy pihalla paikassa kuin paikassa. Yksin liikkuja on kuvattu klo 13 ja perhepotretti otettu klo 20 maissa jo hämärtyvässä illassa. Nauratti ja nolotti, kun muistin toissa talvisen soittoni naapuruston tutulle metsästäjälle ja puheluni aiheen - ihmettelyni mitä eläimelle on tapahtunut, kun se vaan makaa eikä liiku minnekään. Hänen vastauksensa oli, että niillä on tapana välillä tehdä niin. Haloo, sanon nyt itselleni. Olinpa tyhmä. Jotain olen tämän yhteiselon aikana sentään oppinut, nimittäin, että luontokappalekin välillä lepää, ja hyvähän sen on levätä turvallisessa paikassa ruoan lähellä.
Ti 4.9.2012 klo 23:30
Minulla oli tänään vapaa iltapäivä ja siihen tuli kuin tilauksesta leipien käsittelyä. Sain soiton - tarjolla kuusi säkillistä leipää. Lopullinen määrä oli yhdeksän säkillistä ja niiden purkamiseen, leipien käsittelyyn ja sijoitteluun kului neljä tuntia. Nyt on leipää. Huoli puutteesta on kääntynyt toiseen suuntaan - miten saan leivän pysymään pilaantumatta.
Parin viikon ajan on ollut tarjolla kuivattua tummaa leipää, mutta se ei oikein ole ollut eläimille mieleen. Onhan se kuitenkin ollut tyhjää parempi. Muutama päivä olisi vielä selvitty tiukalla säännöstelyllä.
Näiden päivien aikana on takaraivossa kolkuttanut maailman nurinkurisuus, toisaalla on ylensyönti ja toisaalla aliravitsemus, jossa tuskan määrää ei voi sanoin kuvata ja kuvien katselu kauhistuttaa.
Soittaja iloitsi saadessaan leivät hyötykäyttöön, minä samoin. Kiitollisuuden kierros jatkuu ruokailupaikan puolella.
Paljon ois aihetta lapsella kiittää.
Jumalan lahjoja kaikille riittää.
Päivä jo yksikin aamusta varhain
iltahan ehditty lahja on parhain.
Suomessa hätäravintona on syöty pettua.
Ma 3.9.2012 klo 22
Emman äiti palasi töihin. Neljä tavallista sanaa, mutta kuinka paljon niiden sisälle mahtuukaan elämän muutosta ja tunteiden liikahtelua.
Muutoksen päivän myötä minullakin alkoi uusi elämänvaihe. Nyt lapsi voi sairastaa tällä tai toisella puolella tietä - tänään toisella puolella.
Kauriskuvat kertovat, että eläimet alkavat tokkaantua. Tällä hetkellä on paha mieli siksi, että leipää ei ole pariin viikkoon liiennyt eläimille. Onneksi kuitenkin on omenoita.
La 1.9.2012 klo 18
Tuliko syksy yhdessä yössä?
Eilen oli vielä kesäisen kaunis, vaikkakin syksyä enteilevä sää. Kävimme Rean ja Emman kanssa hautausmaalla.
Tänään minulla on ollut oikea takkupäivä. Takkua oli myötävaikuttamassa aamusta asti mukana ollut selkäkipu.
Normaali ylösnousu ja pikainen vierailu tietokoneella, ulkoilu koirien kanssa ja uudelleen koneelle. Tarkoitus oli marjojen perkaamisen ohessa kuunnella YLE Areenalta viime lauantain toivotut levyt, mutta, konepa ei avautunutkaan. Ensin se esitti olevansa täysin hengetön ja henkeä saatuaan se ilmoitti, että ei tunne minua - ettei minulla ollut lupaa avata sitä.
Ei auttanut muu kuin ottaa yhteyttä naapuriin.
Niputin harmaan päivän harmistukset ja totesin niitä olevan laidasta laitaan.
Selkäkivun lisäksi tunsin yksinäisyyttä, kun en ollut koko aamuna nähnyt yhtään kaurista,
kotona oleva hajuhaitta oli eilistä pahempi, pakastimesta otettu jäätelö oli yllättävän pehmeää,
yläkerran vessan vesisäiliö vuoti ja Bono oli vailla kaveria.
Tätä kirjoittaessani kauriit on nähty ja kuvattu,
vesisäiliö, hajuhaitta ja tietokone ovat kunnossa,
Bonolla on kaveri, vaikkakin palloilu on kielletty, vain pakastimen tila on epäselvä.
Marjoja peratessa kuuntelin Mihail Bulgakovin äänikirjaa Saatana saapuu Moskovaan. Outo tarina!
Kaksi kertaa päivässä tiputan omenoita lähinnä ikkunoita olevasta omenapuusta.
Kohta omenat loppuvat ja käynnit suuntautuvat alapihalla olevien puiden alle.
JK. Tässä istun valaistussa keittiössä ja katselen, kun eläimet vuoroin tulevat hieman arkaillen omena-aterialle.
Pe 31.8.2012 klo 14:30
Matkasauvan ja korin kanssa tehty kierros lähimetsässä osoitti, että metsä on edelleen sienistä tyhjä.
Mutta tyhjäkin metsä tarjoaa kulkijalle nautinnollista rauhaa ja hiljaisuutta varsinkin, kun saa kulkea väillä koiratta (Bono oli omalla tahollaan nauttimassa perhe-elämästä naapurissa). Kerran askeleeni ohjautuivat paikkaan, jossa näytti olevan keltainen aarrekätkö ja harjanvarrella sivuun siirretyt heinät paljastivat muutaman ison kanttarellin.
Ajatuksissani kuljen tuttuja polkuja, kunnes tulen sähkölinjan alle ja kitkerä haju keskeyttää ajatukset, tai oikeastaan vaihtaa ne kitkerän katkeriksi. Vaikka linjan pystytyksestä on jo useita vuosia muistuttaa ennen päänsärkyä aiheuttanut hajuhaitta aina ihmisen mitättömyydestä yksivaltaisen yrityksen rinnalla. Kreosoottitolppien vaarallisuus tiedetään ja niitä silti pystytetään.
Ti 28.8.2012 klo 22
Minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako
Gunnarin sairastuttua elämän viiri meni monella tavalla solmuun ja yksi solmuista oli kotiosoitteen muuttuminen hoitokodin osoitteeksi.
Tottahan ymmärsin sen, että missä henkilö asuu siellä hän on kirjoilla, mutta sairaalassa asuttujen kuukausin ajan hän oli kuitenkin kirjoilla kotona.
Minun toiveeni oli, että hän olisi saanut asua lähellä kotia olevassa sairaalassa kaiken aikaa, mutta näin ei voinut olla. Edessä oli pakkosiityminen hoitokotiin ja heti kohta osoitteen muutos. Nämä tuntuivat kovin voimalliselta vallankäytöltä, joka loukkasi ja rikkoi luottamusta systeemiä kohtaan.
Kuoleman jälkeen Gunnarin posti meni edelleen hoitokotiin ja siinä vaiheessa tuli tarpeelliseksi kysellä kirjojen muuttamista takaisin kotiosoitteeseen.
Olin yhteydessä maistraattiin, jossa todettiin, että saman maistraatin alueella olevien seurakuntien välillä voi tehdä siirtoja. Tästä innostuin viemään asian seurakunnan hoitoon. Kirkkoherra lähti viemään asiaa eteenpäin. Heti alkuun asia tyssäsi maistraattiin, mutta nyt, kun aikaa on kulunut runsas vuosi, eikä Gunnarillekaan tule enää postia, tuli minulle eilen tieto, että maistraatti on kirkkoherran "viestissä ilmenevin perustein" päätynyt korjaamaan seurakuntatiedon. Tämä tarkoittaa, että Gunnar on siirretty takaisin kotiseurakuntaan ja nyt olemme taas kaikki saman seurakunnan jäseniä.
Ja, kyllä hoitokoti aina sairaalan olot voitti!
La 25.8.2012 klo 13
Aamusella menin koirien kanssa sienimetsään, mutta lähes tyhjän kopan kanssa palasin takaisin. Muutaman kanttarellin lisäksi näin yhden haapasienen ja muutamia kangassieniä. Panin toivoni parin päivän takaiseen sateeseen, mutta ehkäpä sato on vasta valmistumassa?
Kotiin palattua tuli otettua muutamia kuvia kasteisesta metsästä talon takana, jossa Bono maltillisesti odotti kuunnellen jostakin kantautuvaa koiran haukuntaa.
Pihalle päästyämme koirat ryntäsivät portille - kaveri oli mattensa kanssa menossa aamulenkille. Muutamat sanat vaihdettiin ja koirille kävi aika pitkäksi odotellessa.
 |  |  |
|
 |  |  |  |
 |  |  |  |
 |  |  |  |
 |  |  |  |
 |
| On aika kiittää kesästä.  |
Elämän kiertokulkua - toisen vielä kukoistaessa toinen jo mullaksi maatuu.
|
Kohta alkaa kesän viimeinen koitos - sijoituskodin hankkiminen omenoille.
|
| Kukintaa kaikissa vaiheissaan
| Elämän salaisuus
|
Minun silmissäni huono,
| Illalla katettu pöytä
| on yöllä tyhjentynyt.
| Ja lopuksi tuore kuva kuvaajasta.
|
To 23.8.2012 klo 10:30
IHMISEN OSA, TEHTÄVÄ, SUORITTAJA, ETIIKKA
Monia päiviä on kulunut ja nyt ihmettelen mihin sekin aika on hupeni -
olenko tehnyt sitä, mitä olisi pitänyt, ja mitä oikeastaan olisi pitänyt, ja kuka tekemiseni määrittää?
Yritän hakea apua Googlesta.
IHMISEN OSA ohjaa yksiselitteisesti Kari Hotakaisen samannimisen kirjan luokse.
IHMISEN TEHTÄVÄ kuljettaa Aristoteleen etiikan vietäväksi, mutta hämmentää mielen. ”Ihmisen olennaisin osa on ihminen itse, kun taas häneen liittyvät yksittäiset substanssit tulevat ja menevät. Ihminen ikääntyy, mutta olemukseltaan hän on silti sama ihminen. Hänestä voi tulla musikaalinen, mutta musikaalisuus ei ole itse ihminen. Yksittäiset substanssit tulevat ihmiseen ja jättävät hänet, mutta hän on silti sama ihminen ennen ja jälkeen.”
Edellä lukemastani seurasi uusi sana SUORITTAJA ja kysymys KUKA MINÄ OLEN ja taas uusi sana ITSEYS.
Kuka minä olen - kuka olen sen jälkeen, kun suurin osa suorituksen tarjoavista tehtävistä on jäänyt taakse, ja loppujenkin jääminen on jo ennakoitavissa.
Kuka tai mitä jää jäljelle?
Loppuhämmennys tuli tämän aamun hartaudesta, jossa Simo Repo asetti kysymyksen minkä varaan rakennan oman elämäni, mitkä ovat arvoni ja etiikkani, ovatko ne turvallisuutta vai turvattomuutta edistäviä?
Su 19.8.2012 klo 12:30
Kaiken alla olevan kirjasin jo kertaalleen, kun ohjelma päätti koetella sietokykyäni
ja hävitti kuvat, kirjaukset ja kopiodun sivun.
Siis kuvia eiliseltä - matkaan lähtemisestä ja perillä olosta.
Eilen kauniin kesäinen sää ja vatsassa kurniva nälkä myötävaikuttivat päätöstä lähteä
porukalla Haukilahden paviljongille juhlistamaan lukuja 68.44.112.
Perillä minulle selvisi, Levin muistuttamana, että oli myös hänen nimipäivänsä.
Onnellisten sattumusten päivä!
Tätä päivää edustaa Danielan kuva pinkkimekossa.
Hän on lähdössä mummilaan ja tuo Rapsu-koiraa päivähoitoon.
Ramses on tullut perhekeskeiseksi ja kotirakkaaksi - vain viekastelulla se saatiin mummolaan.
Pe 17.8.2012 klo 16:30
Vielä ennättävät auringonkukat hetken olla pihapiirin komistuksena, vaikka muutoksen merkit ovat jo nähtävissä.
Mitä hulluja kirjoittelen?
Tottakai muutos on jatkuvasti nähtävillä oleva prosessi yhden kesän mittaisessa elinkaaressa, kun se pidemmässäkin kaaressa erottuu liiaksikin.
Eilen ilta-auringon kuumentamalla pihalla havaitsin sivusilmällä outoa liikettä, joka ei oikein yhdistynyt mihinkään aikaemmin näkemääni. Lähempi tarkastelu osoitti, että liikkeellä oli pieni, kaunissilmäinen rupisammakko, johon olin jo aiemmin kesällä tutustunut siirtäessäni aurinkovarjoa. Tuolloin se oli valinnut varjon metallisen jalan suojapaikakseen. Silloin siirsin sammakon ruohikkoon, mutta nyt se sai vapaasti valita matkansa kohteen.
Mikä minä olen sanomaan missä sen tulee asua, jos se pysyy ulkona.
To 16.8.2012
Eilen minä olin yksi suvun syntymäpäiväsankareista, tänään sankari löytyy Virginiasta ja huomenna Salon seudulta.
Eilisen ryhmäistunnon jälkeen päällimmäisiä ajatuksia on, että me kaikki olemme omalla paikallamme sankareita - erilaisia, erilaisissa olosuhteissa ratkaisumallimme ja selviytymiskeinomme löytäneitä ja niissä muovautuneita,
mutta selviytyneitä ja elämässä mukana olevia.
Toinen löytö oli oma pienuus, ja nuoruuskin.
Kunnioitettavan vanhuuden rinnalla olen taitamaton ja elämää osamaamaton noviisi.
Kaiken aikaa elämää kriisistä kriisiin - omaa tai läheisten
Elämän kolhut ja ihmissuhdeongelmat
Ihmisen elämää voidaan kuvata arjen muutoksiin liittyvien sopeutumisien jatkumona. Ihmisen toimivuutta uhkaavia tekijöitä kuvataan horisontaalisina ja vertikaalisina stressitekijöinä. Vertikaaliset eli sukupolvien ylitse vaikuttavia stressitekijöitä ovat ajattelu- ja toimintamallit, myytit, salaisuudet sekä vaikea-asteinen traumatisoituminen. Horisontaalisia stressitekijöitä ovat ihmisen elämänkaaren kehitykselliset siirtymät ja odottamattomat muutokset.
Kriisi-sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa äkillistä pysähtymistä, käännekohtaa, ongelmallista tilannetta, jota ihminen ei pysty ratkaisemaan aikaisempien kokemusten ja keinojen avulla. Kriisiin voi liittyä aina myös mahdollisuus, jolloin ihminen, perhe tai työyhteisö sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen ja saavuttaa uudelleen elämän tai työn hallinnan tunteen.
Ihmisten kokemat kriisit voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: kehityskriisit, elämänkriisit ja äkilliset kriisit.
Kehityskriisit
Kehityskriisit ovat elämän muutoksiin liittyviä käännekohtia, jolloin elämän arkirutiinit muuttuvat. Näitä käännekohtia mm. avioliiton solmiminen, lapsen syntymä, lasten kouluun meneminen, nuorten murrosikä, kotoa pois muuttaminen, eläkkeelle siirtyminen, kuolemaan valmistautuminen jne. Näiden läpikäyminen on välttämätöntä, jotta henkilö/perhe saavuttaisi tasapainon uudessa elämäntilanteessa. Kehityskriisit eivät läheskään aina muodostu vaikeiksi kriiseiksi. Niihin sopeutuminen tai niiden läpikäyminen voi olla myös myönteisesti haastava tehtävä. Nämä kriisit saattavat vaikuttaa välillisesti työssä selviämiseen ja työtovereihin. Aikaisempien kriisien läpikäyminen ja selviytymisen kokemus niistä, saattavat jatkossa helpottaa uusien kehityskriisien läpikäymistä.
Elämänkriisit
Elämänkriisit ovat pitkälle aikavälille sijoittuvia stressaavia elämäntilanteita mm. vaikea sairaus, läheisen ihmisen kuolema, mielenterveys- ja päihdeongelmat, konkurssi, työttömyys, opiskelu- ja työpaikkakiusaaminen, hankala avioero, vakava mustasukkaisuus, perheväkivalta, insesti ja uupuminen. Elämänkriisit koskettavat aina koko perhettä ja usein myös ystäviä, sukulaisia ja työtovereita. Suuria elämänkriisejä ei satu kaikille ihmisille.
Äkilliset kriisit
Äkilliset kriisit ovat epätavallisen voimakkaita ja yllätyksellisiä tapahtumia, jotka tuottaisivat lähes kenelle tahansa huomattavaa kärsimystä, mm luonnonmullistus, vakava liikenneonnettomuus, räjähdys, tulipalo, yllättävä irtisanominen, yllättävä avioero, raiskaus, itsemurha, äkillinen vammautuminen tai kuolema. Äkilliset kriisit aiheuttavat aina myös puolisolle, koko perheelle sekä työyhteisölle eriasteista ylimääräistä stressiä ja ahdistusta.
Äkilliset kriisejä kutsutaan myös traumatisoiviksi tai traumaattisiksi kriiseiksi. Trauma voidaan määritellä psyykkiseksi tai ruumiilliseksi haavaksi, joka saa aikaan traumaattista stressiä. Se koetaan usein ahdistuksena ja pelottavana tunteena, minkä aiheuttaa varuillaan oleminen ja pyrkimys mahdollisen uuden uhkatilanteen havaitsemiseen. Tällöin yllättävissä tilanteissa traumatisoituneen ihmisen käytössä on jatkuvasti jokin kolmesta hengissä pysymisen toimintavaihtoehdosta: taistele, pakene tai jähmety /alistu! Vaikeimmissa tapauksissa työtehtävissä traumatisoitunut ihminen ei pysty enää jatkamaan samassa ammatissa työskentelyä, vaan joutuu vaihtamaan täysin toisenlaisiin työtehtäviin. Myös esim. työpaikkakiusaaminen voi johtaa komplisoituneeseen traumatisoitumiseen pitkällä aikavälillä (ketjuuntunut trauma) ja sitä kautta ammatin vaihtoon.
Kaikki edellä mainitut kriisit saattavat esiintyä yksittäisellä ihmisellä myös samanaikaisesti toisiinsa kietoutuneina. Esim. ihminen on saattanut kärsiä pitkittyneestä stressaavasta elämäntilanteesta, kun äkillinen onnettomuus iskee. Tilanne muuttuu vielä haastavammaksi, jos hänen perheessä on samanaikaisesti menossa avoin kehityskriisi. Tällöin reaktiot menevät limittäin ja toipuminen on vaativampaa.
. . .
... niin kaunis on maa...
Aamuinen kierros metsässä todisti, että metsä on kuiva ja sieniä korin pohjalle kertyi vain muutama. Pitäisiköhän tässä tilanteessa lukea sieniin muutkin kuin kanttarellit?
Ke 15.8.2012
Kiitos kaikille muistamisesta 68-vuotispäivänäni!
Olin kirjoittamassa Jälki-Maaria tekstiä Levin soittaessa ja kysyessä mitä tehdään, tulenko tekemään läksyjä, ja hetkessä hän oli pyöräillyt 5 km koululta mummolaan.
Perillä hän totesi ettei hänellä ei ole muuta lahjaa kuin että hän haluaa halata. Kiitos kauniista lahjasta, Levi! Illansuussa Daniela onnitteli laulaen äidin tuella.
Läksyjen valmistuttua lähdin lähisairaalaan, jossa kokoontui omaisten ryhmä.
Olin ryhmässä ensi kertaa ja ensi kertaa myös sairaalassa sen jälkeen, kun Gunnar siirtyi sieltä hoitokodin asukkaaksi 8.5.2008.
Heti parkkipaikalla, kun näin nuoremman miehen työntävän vanhempaa pyörätuolissa, alkoi tuntua siltä, että minusta ei ole tähän. Muistot nousivat pintaan.
Ryhmässä tunsin alussa katkeruuden karvautta, mutta naisten iloisuus ja reippaus yhdistettynä korkeahkoon keski-ikään ja rankkoihinkin elämänkokemuksiin alkoivat sulattaa pintaa ja kokemuksia kohtaan tuntemaani karvautta. Itseni tähden toivon, että jaksan käydä ryhmässä, vaikka ensi kokemus avasikin kipeitä haavoja.
Klo 17:45, Levi toi lämpimän grilliaterian. Kiitos Realle ja Leville! Tallennan kirjoituksen ja alan nauttimaan ateriasta.
Jälki-Maaria
Tammikuusta elokuun 15. päivälle siirrettiin Neitsyt Marian kuolin- ja taivaaseenastumispäivä vuonna 528 keisari Mauritiuksen aikana. Se on aikanaan ollut huomattava juhla Suomessakin. Nousiaisissa on vietetty Jälki-Maarian kirkkomessua. Agricola käytti kahta nimeä; Isoi Marian päivä assumptio ja Neitsen Marian juhlapäivä, jolla hän kuoleman kärsi. Nälkä-Marin päivästä puhutaan myös.
Myöhäiskeskiajalla Heinä- eli Kukka-Maria on ollut pääjuhla ja taivaaseenastumispäivä vain jälkijuhla. Virsikirjan kalenteriin se on vakiintunut 1700-luvulla. Vanhasta Neitsyt-Marian juhlasta ovat muistona Marjatta ja Marja nimet. Marjatta juontaa Marketasta (Marietta) jälkimmäinen rinnastetaan sanaan marja. Vuonna 1950 paavi Pius XII julisti, että Neitsyt Maria on astunut elävänä taivaaseen, joten enää ei puhuta kuolinpäivästä.
Elonkorjaaja ei kaipaa sadetta ja Marian pelätään satavan pitkään, saattoipa "sataa peräkkäin 40 päivää".
1944 sota jatkui. Kuvissa Helsingin rautatieaseman edustaa 1944, Taimi-äiti 30-v., minä 2 pv ja kummit Helena Joki os. Pitkä ja Vilhelmiina eli Mimmi Lätti.
Su 12.8.2012 klo 13:30
Eivät omenat päivässä valmistu, sanoi isä. Eivät ihmisetkään. Siihen tarvitaan ihmisikä ja siksi tarvitaan myös paljon anteeksiantoa ja rakkautta suunnalta jos toiselta.
|
|
|
... sitten kaksin su 7:01 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Pe 10.8.2012 klo 7:10
Toissa-aamuna harmitti. Kotiin tullessani sain naapurista puhelun - hirviä on pihalla - ja kassi kameroineen odotti vielä autossa. En halunnut häiritä vallitsevaa tilannetta ja jouduin tyytymään katselijan osaan. Naapurin puolella hirvien vierailu näytti tältä:
Ti 7.8.2012
Muutama sana hoitokodista, jossa kävin viimeksi 24.5.
Vaikka valkotaululla ja mielessäni on aina torstain kohdalla varaus hoitokodille olen jo viikkoja antanut muiden asioiden tulla ja täyttää sen paikan, ja samalla olen tutkaillut tämän vaihtoehdon vaikutusta itseeni. Mieli on kevyempi näin, mutta en halua vielä kokonaan luovuttaa tai luopua näistä käynneistä. Tutkailen mieleni maisemaa kesäajan ja olen vapaalla vastapainona sille mielialalle, joka seurasi liian suorituspaineisista käynneistä, joiden seurauksena aloin tuntea ahdistusta hoitokodissa olevien ihmisten puolesta. Myös oman vanhenemisen näkymät alkoivat heikentää elinvoimaa ja vähentää luottamusta elämään. Vaikutuksensa on myös sillä, kun ajattelen Gunnarin sairauskertomuksen eri vaiheita kotona, sairaalassa ja hoitokodissa häpeä tahtoo salvata hengen. Kohtaaminen olisi voinut olla monin verroin parempaa kaikilla tasoilla loppuun asti. Ihminen jää liian yksin sairautensa vankilaan, johon ei luonnollisestikaan toisella ihmisellä ole sisäänpääsyä, mutta rinnalla kulkijalla on silti yllättävän paljon mahdollisuuksia keventää taakkaa varsinkin silloin, kun ammattitaito on apuna eikä tunnesiteitä ole esteenä.
La 4.8.2012 klo 9:00
Annanko mieleni laahustaa vai yrittäisinkö olla pirteä?
Nyt päällimmäinen murhe on koira, jonka kanssa kävin eläinlääkärillä pe 20.7. ja uudelleen pe 3.8. eli eilen. Ensimmäinen käyntikerta saattoi olla oireilua tulevasta ihotulehduksesta, josta ei vielä ollut muuta havaintoa kuin jatkuva tassun nuoleminen ilman näkyvää syytä.
Hoito-ohjeet ovat: pesu mielellään joka päivä, mutta vähintään 2-3 kertaa viikossa, shampoon on hyvä antaa vaikuttaa 10-15 minuuttia vaahdottamisen jälkeen ennen kuin se huuhdellaan huolellisesti pois. Hyvät ohjeet, mutta vaikeutena on se, että Bono ei juurikaan siedä koskettelua pesusta puhumattakaan. Toinen ongelma on lääke, joka ensimmäisen kapselin jälkeen tyhjensi koko vatsan. Ei siis ole ihme, että aamuyö meni mitä tehdä -mietteissä.
Päätin ottaa härkää sarvista kiinni ensin helpommasta päästä eli puolitan kapselin ja annan puolikkaat parin tunnin välein. Päätin myös selviytyä koiran pesuohjelmasta ihan kylmän rauhallisesti, mutta sateinen aamu hieman muutti asennetta. Olen viivytellyt tässä koneella ja käynyt lävitse kaikki aamun monet konerituaalit. Niiden lisäksi kävin kuvaamassa viikolla avautuneet auringonkukat ja tein niistä onnitteluviestin Urpo-serkulle, joka tänään täyttää 65-vuotta.
On virittäydyttävä uudelleen pesuaalloille!
Viime yönä ajatus karkasi usein myös sateesta pimeään venesatamaan, jossa vartiovuoroamme oli tällä kertaa hoitamassa ilmoitustaulun kautta tehtävään lupautunut nuori nainen. Edellisen perjantain vuoron hoiti Kea ystävänsä kanssa ja ensi perjantaina menee paikalle Ina ystävänsä kanssa ja niin on kesän 3/3 vuoroa hoidettu.
Vartiovuorot yhdessä eläinlääkärissä käyntien kanssa olivat yllättävä menoerä, mutta onhan tämä vaihtotaloutta - saan, toivon mukaan, koiralle terveyttä ja itselleni perusoloa kotona, ja vastapuoli saa vaihdettavaa omia vaihdantatarpeitaan varten.
Olen kuin jotain vailla, kun ei ole kuvia yöllisistä kävijöistä ja vain siksi, että en runsaan sateen vuoksi välittänyt illalla viedä muistikorttia paikoilleen.
Pe 3.8.2012 klo 6:45
Yhteiset hoitopäivät Danielan kanssa ovat takana. Äidin ja pikkuveljen kotiuduttua keskiviikkona illansuussa en ole tyttöstä nähnyt kuin vilaukselta. Kiinnittyminen omaan veljeen on alkanut. Kuva FB:sta.
Tänään nousimme Bonon kanssa tuntia varhemmin valmistautumaan päivän koitoksiin. Yksi on eläin-lääkäri klo 14.45. Koska mahdollisia kokeita varten on oltava syömättä 10 t, niin Bono sai aamupalan 05.
Muita päivän askareita ovat leipäkeikka ja sieltä palattua mustikoiden ja kanttarellien puhdistus.
Lähdin eilen metsään klo 6:45 vähän arkaillen kahden lähistöllä majailevan hirven vuoksi, mutta Ramses olikin jo lenkitetty ja eläimet olivat siirtyneet mikä minnekin. Kaurispariskunta oli siirtynyt Rapsun kotipihalle omena-aamiaiselle, joten sain liikkua kaksituntiseni kaikessa rauhassa. Koppaan kertyi etsimällä etsien kanttarellejä, eikä muita sieniä ollutkaan.
Soukassa satoi keskiviikkona vettä kaatamalla, mutta meillä metsät ovat kuivina. Harmi.
Ma 30.7.2012
Joskus huhtikuussa olin lajittelemassa kirpputorille tuotuja ja myymättä jääneitä kirjoja ja otin itselleni kaksi historiallista romaania, jotka sittemmin ovat temmanneet mukaansa niin, että pyrin nyt joka välissä siirtymään kirjan avulla 1600-luvun ympäristöön Viipurissa, Alankomaissa tai Puolassa.
Gunnarin äidin suvun kantaisä Albrecht Johan Orbinski ilmaantui Viipurin läänin Pyhäjärvelle 1600-luvun puolivälissä laajentuneen suurvalta-Ruotsin virkamiehistöön Baltian kautta aikana, jolloin Puolassa ja koko Euroopassa kiehui ja kuohui.
Tästä liikehdinnästä ja sotimisesta kertoo Henryk Sienkiewiczin kirjasarja Vedenpaisumus I-III, josta minulle osunut II-osa oli niin kiinnostava, että hankin antikvariaatista koko sarjan omakseni.
Toinen kirja, Lempi Jääskeläisen Teikari vai kauppamies on myös mielenkiintoinen. Se sijoittuu 1600-luvun alkuun ja tapahtumapaikat ovat Viipurissa ja Alankomaissa. Tästäkin on kirjoitettu jatko-osat, jotka todennäköisesti yritän hankkia itselleni.
Viipuri koskettaa molempien sukujen kautta. Pääläisten lapsille se on ollut tuttu ja varmasti rakaskin kaupunki.
lauantai 28.7.2012,
gregoriaanisen kalenterin mukaan karkausvuodesta johtuen vuoden 210. päivä, jäljellä on 156 päivää.
Kuinkahan monta lasta on tänään syntynyt tähän maahan ja maailmaan?
Sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että yksi heistä on syntynyt naapuriin - 7. lastenlapsi, pieni poika, Danielalle veli.
Ti 24.7.2012
Onko mikään omaani?
Välillä tekisi mieleni lähteä lenkille ihan pihahaalareissa, mutta täällä saaressa on monien muistiin piirtynyt yksinäinen haalarimies,
joten en tohdi tehdä tätä samaa ainakaan julkisella puolella raitin suunnalla.
Surutyö etenee ja viime viikkoina on entisestään vahvistunut tietoisuus siitä, että minua odotetaan rajan takana. Mieleni laukku on pakattu tätä matkaa varten.
Kun sunnuntaina pakkasin oikeaan matkalaukkuun tarpeettomiksi käyneitä vaatteitamme kysyjä kysyi olenko lähdössä matkalle tietämättä, että olen, vaikkakaan tälle matkalle ei laukkua pakata, tehdään vaan toisenlaisia valmisteluja; "ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan, milloin on mentävä enkelin mukaan."
Lauantaina HS kuolinilmoituksessa isää, vaaria ja kantavaaria saatettiin sanoilla:
Nuku rauhassa isä kulta,
elon huolet loppui sulta.
Luo äidin kaipasit joka ilta
suo sinne johtaa nyt kaarisilta.
Tartu käteen äidin armaan
hän suo vastassa on varmaan.
Romantiikka kukkii myös Leo Tolstoin viimeisistä päivistä kertovassa elokuvassa Viimeinen asema.
Eräänä aamuna ihmettelin öisten unieni alkuperää kunnes ymmärsin niiden lähteeksi katsomani elokuvan ja sen yhdistävän lenkin, 48 avioliittovuotta.
Näiden vuosien kautta saatoin olla todistajana ja ymmärtäjänä Sofja Andrejevnan kokemalle tuskalle ja huolelle heidän viimeisinä aikoinaan.
|
|
|
To 19.7.2012
Nuohouspäivä, yksi niistä päivistä, joita en toivosi lainkaan tulevaksi, on takana!
Nuohoojan käynti kaikkine toimenpiteineen kesti vajaan tunnin, ja omien jälkisiivouksieni kanssa aikaa kului vajaat kaksi tuntia.
Vaikka toimitus ei ajallisesti ole mikään juttu koen sen silti ahdistavana tapahtumana.
Jo tammikuussa alkoi taparaivossa kalvaa tietoisuus siitä, että juhannuksen aikaan tulee nuohooja, joka tällä kertaa nuohoaa kaikki paikat.
Muutaman viikon tavallisesta aikataulustaan myöhässä mies mustissaan ajoi pihaan. Lopputulema oli, että saunan kiukaassa on pari halkeamaa,
joista ei vielä tarvitse kantaa huolta, mutta 2008 asennetulle öljypolttimolle pitäisi tilata huolto.
Mikä tässä käynnissä rassaa?
Ehkä se on tämä tulisijan omistavan kansalaisen asema. Nuohous on lakisääteinen, eikä siihen ole vastaan sanomista.
Ma 16.7.2012
Eilen oli yksi elämämme käänteentekevistä vuosipäivistä, kun 15.7.2005 magneettikuvauksessa vahvistettiin Gunnarin sairaus.
Siitä hetkestä muuttui elämämme suunta, astuimme tielle, jolta ei ollut paluuta, ja sairaudesta tuli kuoleman airut.
 |  |  |  |
 |  |  |  |
 |  |  |  |
 |  |  | Korkeasaaressa viime torstaina. |
To 12.7.2012
Osui kohdalle yksi näistä kesän kauniista päivistä, kun pääsimme Levin kanssa naapurien matkassa Korkeasaareen. Siellä tapasimme toisen perheen ja lopulta meitä oli melkoinen joukko mukana muiden lapsiperheiden karavaanissa. Viisi tuntia reissussa katkaisi totaalisesti arjen ja sekoitti ihanasti pään viikonlopun tunnelmiin.
 |  |  |
 |  |  |
Ma 9.7.2012
Tähystyksiä ja tarkastusta
Korppi on komea lintu, mutta eivät varikset ole sen huonompia varsinkaan, kun niitä on tähystyspaikalla kaksi paria.
Perjantaina ja lauantaina helikopteri kierteli alueella, mutta tuskin oli kyse hätätapauksesta, sillä lennot toistuivat ja kestivät pitkään.
Perjantaina kauppamatkalla osui kohdalle retkeilykokonaisuus viimeisen päälle, ja illansuussa osui kohdalle alapihalla ruokailija meidän ollessamme yläpihalla.
Viime viikot ovat olleet niin hätäisiä, että aika on tuntunut katoavan kuin kuiva hiekka sormien välistä. Loppu tulemana on sisäinen levottomuus ja paha olo.
Taas on tilausta elämäntaparemontille.
|
|
| |
|
|
|
Pe 6.7.2012
Hiljaiseloa siellä, täällä
Tänään sain lahjaksi muutaman ylimääräisen tunnin, kun haettuani elintarvikkeet ei jakelulinjalla ollutkaan ennakkosopimuksen mukaista sijaistarvetta vakkareiden palattua lomilta.
Eläinkatoksen yöelämä on hiljenynyt huomattavasti. Toissayö yllätti rauhallisuudellaan, mutta niin teki viimeyökin. Kameraan tallentui vain 30 kuvaa 150-180 kuvan asemesta. Yksi viimeyön kulkijoista oli kaurispukki, joka kuitenkin jätti ruokailun väliin. Naarasta ei näkynyt ja muukin väki oli vähissä.
Eino Leinon päivänä voisi vaikkapa antautuen lukea runon Tumma ja todeta onko mikään muuttunut!
Vuosi syntymäpäiväsankareita tulee täyteen heinäkuun sankareiden myötä.
|
|
| Muita heinäkuussa syntyneitä ovat |
Ma 2.7.2012 klo 22:40
Eilen päädyin yllättäen siivoamaan kuistia, kun viime talven sähköttömiä päiviä varten hankittu aggregaatti oli päättänyt lirittää bensavarantoaan sinne. Ensin harmistuin haisevasta ja pelottavastakin haasteesta, mutta innostuttuani tein täydellisen siivouksen, josta nostan itselleni hattua.
Alkoi toinen viikko raskaampaa pestiä elintarvikejakelussa, jossa lupauduin kahden viikon ajan tekemään tuplavuorot leipäkeikalla ja niiden lisäksi olemaan jakelulinjalla kaikkina hakupäivinä eli neljänä aamupäivänä viikossa. Huomaan, että aika ei riitä juuri muuhun, ainakaan täysipainoisesti tehtyyn hommaan, sillä aamupäivän raskaan rupeaman jälkeen tarvitsen palautumiseen melkoisen tovin, ja sen jälkeen on vaikeata innostua mistään raskaasta tai pitkäkestoisesta hommasta, joita molempia valikosta löytyy yllin kyllin - ja kiire pukkaa päälle.
Lauantaina kehotin kaurispukkia poistumaan mansikkamaalta ja tehostin sanojani parilla pelättimellä. Viesti meni perille. Pukki on ollut poissa pari vuorokautta ja jo minulla on sitä ikävä. Muut karvakuonot kiertävät formula-autojen tapaan ruokailemassa läpi yön.
Juuri ikkunan ohi jolkotti "se langanlaiha ja ainokainen kettu, mikä on viimeisessä kuvassa toteamassa paikallaolijat.
 |  |  |  |
La 30.6.2012
Hei kaveri, |
Kuivamuonasta |
Täällä tätä valikoimaa riittää |
Ei oo totta, |
Viime yön kyläilijät kotiutumassa |
Ke 27.6.2012 klo 23:00
06 aamuherätyksen aikaan kaurispukki oli mutustamassa juhannusruusuja. 22 maissa kauristyttö asettui makuulle mansikkamaan perukoille, jossa se vieläkin makoilee supikoirien juoksennellessa sen läheisyydessä. Yritin muutamaankin kertaan ottaa kunnon kuvaa, mutta en onnistunut.
Ti 26.6.2012 klo 22:30
Muutamina öinä kameraan on tallentanut vakiintuneen joukon vilkasta vierailua illasta aamuun. Viime yönä joukko lisääntyi kauristytöllä, joka tuli paikalle jo klo 21. Myöhemmältä käynniltä samaan kuvaan osui supikoira. Kaurispukki on kaunis näky päiväaikaan laiduntaessaan meidän kaikkien pihapiirissä.
Tänään latokaskelaismies, joka myös ruokkii eläimiä, sanoi, että supikoirat pitäisi hävittää.
Ovathan ne haitallisia ja pelottavan näköisiäkin, mutta hävittäminen ei ole minun tehtäväni.
Su 24.6.2012 klo 22:30
Eilen pääosassa oli kadonnut puhelin ja sen etsintä. Itseäni kehun, kun sanon, että sinnikkään etsinnän ja kekseliäisyyden seurauksena puhelin löytyi illansuussa tuulikaapin hattuhyllyltä. Tänään totesin, että Linnanmäen riehassa kadotin kameran linssisuojuksen ja LINSSIIN ON TULLUT JOSSAKIN VAIHEESSA NAARMU. Olen melko holtiton ihminen, mutta onko sillä enää tässä vaiheessa väliä?
Sääennusteessa luvattiin sadetta usean päivän ajaksi ja päätin siirtyä ulkotöihin, ettei kesä kuluisi apealla mielellä. Kahden tunnin päiväunia lukuun ottamatta olen ollut pihalla 9-19 välisen ajan ja tästä rupeamasta annan itselleni paljon pisteitä.
Tässä muutamia kuvia päivän kulusta. Ensimmäiseksi laitoin uuden pressun ruokamajan katolle vanhojen ja vuotavien päälle. Sateen liottamat tikarappuset oli hyvä pestä nyt ja samoin nuohoojaa varten talon katolle johtavat tikkaat. Seuraavaksi kitkin kompostin ja kävin tarkistamassa kanttarellien tilanteen kompostin takana olevassa metsikössä (pikkurillin pään kokoisia alkuja näkyvissä). Sitten kävin käsiksi suurempaan raivaustyöhön, jota tein ruohonjuuritasolla sirpillä heittäen samalla jatkuvalla syötöllä palloa koirille, jota hommaa Bono tuli paikan päälle aina kiirehtimään. Koirien iloksi löytyikin ruohikosta monia kadonneita palloje, jotka kasvusto oli niellyt kitaansa. Tiivis ja kostea alue oli koti ja suojapaikka monenlaisille pieneliöille, joiden elämä häiriintyi pahasti työskentelyni vuoksi. Tahtomattani satutin sirpillä kahta kaunista kastematoa, jotka oleilivat aivan pinnan tuntumassa, ja kuinka monia etanoita osuikaan raivauksen tielle. Samalta alueelta löytyi kolme kusiaispesää, 12 kotiloa ja yllättäen myös linnunpesä munineen. Mansikkamaa on valitettavasti jätettävä vaiheeseen, sillä marjat alkavat punertua eikä ole syytä häiritä niiden kypsymistä.
La 23.6.2012
Tuottaako levottomuus kiirettä, vai lisääkö kiire levottomuutta?
Mitä olenkaan tehnyt viimepäivinä, kun olen tuntenut itseni kiireiseksi ja samalla kovin levottomaksi, vaikka olen saanut olla pari lyhyttä hetkeä terapeuttini mansikkamaan hoivissa.
Kesä ja lomatarpeet aiheuttavat vajausta elintarvikejakelussa, josta syystä olen lupautunut lisävuoroihin haussa ja olemaan käytettävissä jakelussa. Viime viikon kokemus oli yhtä masentava kuin viime kesänä. Ahneus, kateus, vihamielisyys ovat tunteita, joihin törmää elintarvikejakelussa. Yrittänyttä ei laiteta. Jos sanon, että tästä voi ottaa yhden tuotteen, niin kassiin saattaa sujahtaa kaksi, ja jos sanon, että tästä voi ottaa kaksi tuotetta, niin kassiin saattaa sujahtaa viisi. Vastaavaa tilannetta ei tule eteen tavallisessa arjessa. Tilanteeseen puuttuessani saan osakseni hyökkäävää vihamielisyyttä. Kuka haluaa tietoisesti tällaiseen vapaaehtoistehtävään? Onneksi sellaisia henkilöitäkin on, jotka kestävät tällaisen paineen alla vuodesta vuoteen. Kädenvääntöä tapahtuu eniten toisesta kulttuurista tulleiden kanssa, mutta kyllä suomalainenkin osaa - he ovat harvassa, mutta ovat sitäkin riidanhaluisempia. Viime kesänä totesin, että tämä ei ole minun juttuni, mutta nyt en jätä leikkiä kesken, vaan jatkan vielä ensi viikon.
Hoitokoti on taas saanut jäädä viimeiseksi tässä pudotuspelissä, mutta se ei ole pois mielestä - odottaa vain vuoroaan!
Eilen, juhannusaattona, olin työssä aamupäivän ja lähes välittömästi sen päätteeksi tuli yllätyslähtö Linnanmäelle. Ei ollut ihme, että nukahdin illalla tv:n ääreen jo klo 21. Lintsikaverini Daniela nukahti sitä ennen ruokapöytään klo 20:30.
Tämän hetken tilanne riistakameran kohdalla on, että itse kamera saattaa olla kunnossa ja ongelmia on ollut kameran mukana tulleen muistikortin ja tietokoneen yhteensopivuudessa, sillä otettuani käyttöön tiekonetta varten hankitun muistikortin homma toimii (ellei sitten tämän toteaman jälkeen tilanne muutu).
Kuvat torstain päiväkotimatkalta, supikoira yksin ja kaverin kanssa, neljän mäyrän rykelmä (tässä mietin oliko se jonkinlainen enne, kun lapsena löysin kadulta mäyrän parkitun nahan ja pidin sitä mattona monia vuosia), yksinäinen ja huonokuntoisen näköinen kettu (liekö yksi niistä toissakesän iloisista pikku veitikoista), kaupunkinäkymässä "Taimin keltainen kotitalo", kummituksia, tämän aamun uimariretki, haahkanpoikasia ja Ylen lomasaari Suvisaaristossa.
Ti 19.6.2012
Jotain olennaista ihmisyydestä katoaa, jos/kun vanhuutta ei kunnoiteta
70-vuotias ei ole liian vanha pomoksi, mutta on liian vanha saamaan välitöntä hammashoitoa!
Ketä hoidetaan? Tämä naapurilta kuultu juttu kosketti aivan erityisesti minua, joka kuulun tähän joukkoon, jota ei ole syytä välittömästi hoitaa vähäisen hyötyarvon vuoksi. Itse tarina lyhykäisyydessään on tämä: Mies meni viisaudenhampaansa vuoksi hammaslääkärille, joka totesi, että asialla ei ole kiirettä, koska kyseessä on 70-vuotias henkilö. Seurauksena oli verenmyrkytys, siirto ambulanssilla sairaalaan, välittömät hoitotoimet ja perheen huoli, joka tarkoitti sitä, että lapset lapsineen tulivat hämmentynein mielin matkojen takaa paikan päälle sairastunutta katsomaan.
Oliko hammaslääkärin tarkoitus saada aikaan säästöjä, oliko kyse ikärasismista tai ihmisarvosta?
Ammattilainenkin tekee päätökset yksilönä ja omista kokemuksistaan käsin.
Mikä saa ihmisen ammatissaan tekemään päätöksiä, jossa korkea ikä siirtää välitöntä hoitoa, vaikka loogisesti olisi toisin päin, korkea ikä - kiireellinen hoitoonohjaus.
Jos olisin asianosainen tekisin valituksen.
Kun ikärasismiin törmää siihen tulee aina reagoida, jotta se ei pääse pesiytymään ja lisääntymään. Lisääntyessään ilmiö pahenee ja jokainen vuorollaan joutuu yhä varhemmin sen kohteeksi, vaikka samaan aikaan pyritään nostamaan työikää. Työeläke kyllä karttuu 68-vuotiaaksi, mutta esimerkkitapauksessa 70-vuotias ei enää saa välitöntä hoitoa. Kuka haluaa tämän tulevaisuuden omalle kohdalleen?
Miltä näyttäisi maailma, josta puuttuisivat yli 70-vuotiaat ihmiset ja/tai he kaikki olisivat viivästyneen hoidon vuoksi huomattavasti nykyistä sairaanpia?
Tässä muutamia n. 70-vuotiaita väriläiskiä esimerkkinä ja turvamuurina tulevaisuuden yli-ikäisille.
Su 17.6.2012
Viime yön riistakamerakuviin tallentui mäyriä, kettu ja supikoira, mutta yhtään kuvaa ei ole näyttää, sillä joko muistikortti on kaput tai sitten kamera. Tämä on mutkikkain vehje minkä kanssa olen ollut tekemisissä ja jos jatkossa haluan tietää jotain eläinten liikkeistä on vakoiltava yötä omilla silmillä.
Ulkona sataa ja tuulee ja siksi tämän päivän Daniela-synttärit kummeille ja sukulaisille juhlittiin poikkeuksellisesti sisätiloissa.
Kotiuduttuani katsoin Alzheimer-valssi dokumentin. Meidän elämämme oli monin osin samankaltaista jopa sanoitukseltaan. Välillä ohjelmaa katsoessa mietin pitääkö katsoa sellaista mikä satuttaa ja avaa sulkeutumassa olevia sielun haavoja. Pitää katsoa. Minä olen vapaa astumaan hetkeksi kokemusmaailmaani ja poistumaan sieltä, mutta kuka voi tuntea sairauden vankina olevan tuskan ja ahdistuksen?
Pe 15.6.2012
Aparaatit ovat kuin ihmiset ikään
Tekninen tuki ilmoitti, että tietokoneen ongelmat eivät johtuneet tunaroinnistani riistakameran kanssa, mutta varmaa on, että kamera aiheuttaa minulle päänvaivaa.
Viime yönä muistikortille oli tallentunut 68 kuvaa, joita en saanut auki. Päätin ottaa selvää mitä teen väärin ja niinpä asensin kameran tallentamaan työhön lähtöni tänään.
Palattuani tein kuten on ohjeistettu, mutta silti kuvat pysyivät muutamaa diaesityksessä esille tullutta lukuun ottamatta piilossa. Kamera ja tietokone vierovat toisiaan, vaikka alussa kaveerasivatkin keskenään (niin inhimillistä!). Päätin yrittää toista reittiä kuvien luokse. Turha vaiva oli yrittää vanhalla tietokoneella kuvia katselemaan. Uusi yritys toisella tavalla. Liitin kameran tulostimeen ja johan sain kuvat näkyville. Nyt harmittaa, kun olen poistanut viime yön kuvat, mutta lohduttaudun sillä, että tulee uusia öitä uusine tilanteineen.
Viikon viimeisenä työpäivänä leipäkeikka kutsuu. Vakiopaikalta mukaan puolisen tusinaa Ikean kasseja, jotka täyttyvät elintarvikkeilla ja leivillä. Pakki päälle ja menoksi. Kotiin tullessa takana on leipäkeikan lisäksi vaatevaraston järjestelyä muutama tunti. Hartiat ovat vähän painuneet kasaan kuormaa purkaessani. Eläimille tuli kaksi säkillistä leipää n.18 kg/säkki, mutta pian olemus vähän vetreentyi. Edessä on pidennetty viikonloppu - neljä vapaapäivää omille töille!
 |  |  Aikuinen vasemmalla ja kaksi pikku päätä oikealla. | To 14.6.2012 Riistakamera on tullut minulle jännityskapineeksi. |
Ma 11.6.2012
Olimme eilen Levin kanssa kirkossa. Messun lyhyyden vuoksi aikataulu petti ja niinpä tänään starttasimme klo 9 hoitamaan eilen kesken jääneitä juttuja. Kohteina olivat kirkko, Olarin Prisma ja hautausmaa. TÄNÄÄN ON Gunnarin hautaan laskemisen 1. vuosipäivä. Kävimme tervehtimässä ukkia ja totesin ilokseni, että joku muukin on ollut paikalla ja tuonut kimpun luonnonkukkia. Tässä kirjoittaessani huomaan harmikseni, että en tullut jättäneeksi hautakiven taakse maljaa irtokukille, vaikka otin sen matkaan.
Kiitos sinulle, rakas ystävä, joka olet muistanut käynnilläsi ukkia!
 |  |  |  |  |
La 9.6.2012 Ensimmäisessä kuvassa olen ihan sävy sävyyn kädessäni olevan pumpernikkelin kanssa, jonka hain Danielalle kotoaan, ja samalla sain mukaani formatoidun kameran, jonka asensin paikalleen 20:27. Kameran kuvista näkyi seuraavanlaista liikettä: Väliäkös sillä sitten on ajatellen tämän harrastukseni kohdalla. Ja onhan ihmisillä kaikenlaisia harrastuksia, mielihaluja ja riippuvuuksia. Ehkäpä olen tehnyt hyvän vaihtokaupan, kun olen jättänyt Salkkarit taakseni jo keväällä 2011 ja katson näitä eläimiä? Salkkarit on ollut yksi itselleni edullisista ja hyvää tekevistä irtiotoista. | ||||
|
|
 | Ti 5.6.2012 Viime yön vierailut aloitti kettu klo 03, sitten kauris ja lopuksi supikoira 5:22. |  |
Ma 4.6.2012
Vähän samanlainen vaikutus, kun tänään esillä olevalla auringolla, oli perjantaina Fidasta 5 €:lla ostamallani avohyllyllä -
se piristi ja ilahdutti mieltä ja sai aikaan toimintaa. Halusin sijoittaa hyllyn keittiöön ja kävi niin, että uusi palikka vaati kaikkien olemassa olevien palikoiden liikuttamista ja uudelleensijoittelua. Järjestelyillä sain mielekästä puuhaa sadepäiville, uutta ilmettä ja järjestystä keittiön lisäksi apukeittiöön, sekä lisätilaa aikansa palvelleiden tavaroiden joudettua kiertoon.
Eilen näimme aamulenkillä hirven, mutta pihalla käyneet peuraeläimet ovat olleet poissa useita viikkoja.
Kiinnostuin tietämään käyvätkö ne yöaikaan ruokailemassa vai ovatko kokonaan poissa.
Tätä tarkoitusta varten hankin riistakameran.
Kuuden yön otoksissa neljässä ensimmäisessä näkyi kettu, mäyrä ja supikoira pariskunta,
kahden viimeisen yön otoksiin tallentui jo sarvipäinen peurakin,
joka tänään aamusella oli tuttavallisesti pihalla meidän palatessamme aamulenkiltä.
La 2.6.2012
Vahvakin elämän lanka purkautuu säie säikeeltä ennen katkeamistaan.
Katkeamista voisi kuitenkin pitkittää, jos vain konstit löytyvät ja niihin riittävästi motivaatiota.
Innoton elämä on terveysriski. Meitä kaiken ikäisiä terveysriskejä on yllin kyllin tässä ajassa, ihmisiä, jotka ikään ja sukupuoleen katsomatta tuntevat olevansa ulkopuolisia ja tarpeettomia.
Kaksin aina kaunihimpi, kaksin kaiketi parempi
Paras motivaattori ja innostaja olisi toinen ihminen, sillä, kuten tunnettua ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä
Toisesta ihmisestä saatu virta kulkee negatiivisesta positiiviseen ja molempia tarvitaan hyvään elämään.
| Onnea, onnea kaikille kesäkuussa syntyneille! 1.6.1887-31.5.1966 2.6.1931-7.6.2005 4.6.2007 isoisä Aleksanteri Pääläinen Gunnarin vanhin veli Nils Daniela, 5. lastenlapsi muistokirjoitus Pinski-lehdessä
|
isoisän isä, talollinen Karl Jeremiaanpoika Pääläinen 16.6.1864-3.12.1930, ja ex-vävyni J.M. Ihan hävettää, kun tietoja etsiessäni totesin, että minulla ei ole Nissen kuolinilmoitusta eikä tietoa tarkasta kuolinajasta, vaikka olimme hautajaisissa Gunnarin kanssa! |
Ti 29.5.2012
Kirpputorikausi avautunut
Helluntai oli vilkas päivä. Aamusella lenkki, aamupala ja kirkkoon valmistautuminen (taaskaan ei tuntunut mitään päälle pantavaa löytyvän). Kaikesta huolimatta aikataulu toimi, 9:40 starttasimme Levin kanssa kirkolle. Kotimatkalla poikkesimme Laiturikioskille, jossa 2. ja 3. vanhimmat serkkutytöt olivat tiskin takana. Kotona juuri parahiksi ennätin vaihtaa vaatteet, kun tyttöjen äiti porhalsi pyörällä pihalle. Seuraavaksi tuli Levi, sitten tuotiin Emma ja lopulta lasten äitikin ilmaantui paikalle. Emma leikki vesileikkejä ja ulkogrillillä kypsyi päivän yhteinen ateria.
Eilen jatkoin mansikkamaan kunnostusta, joka on vielä pahasti vaiheessa. Iltapäivästä tovi kului ylätalon naisväen kanssa Kierrätyskeskuksessa, josta ostin muutaman tarpeettoman, mutta kauniin esineen ja vesileikkileluja.
Aamuasioinnin yhteydessä käväisin tänään silmäilemässä Soukan Fidan valikoimaa
ja ostin kirkkovaatteen sekä n. desin vetoisen juomalasin rikki menneen tilalle.
Surutta ihminen saa elää vain lyhyitä toveja. Toisen kohtaama suru tulee usein lähelle, puhuttelee muistuttamalla elämän rajallisuudesta ja haavoittavuudesta.
Lämpimät ja osaaottavat ajatukseni heille, joilla nyt elävät elämän rajapinnassa.
