 |
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
|
Mari Lindgren s. Pääläinen - syntynyt Helsingissä -44 |
|
Ti 29.5.2012 
Kirpputorikausi avautunut
Helluntai oli vilkas päivä. Aamusella lenkki, aamupala ja kirkkoon valmistautuminen (taaskaan ei tuntunut mitään päälle pantavaa löytyvän). Kaikesta huolimatta aikataulu toimi, 9:40 starttasimme Levin kanssa kirkolle. Kotimatkalla poikkesimme Laiturikioskille, jossa 2. ja 3. vanhimmat serkkutytöt olivat tiskin takana. Kotona juuri parahiksi ennätin vaihtaa vaatteet, kun tyttöjen äiti porhalsi pyörällä pihalle. Seuraavaksi tuli Levi, sitten tuotiin Emma ja lopulta lasten äitikin ilmaantui paikalle. Emma leikki vesileikkejä ja ulkogrillillä kypsyi päivän yhteinen ateria.
Eilen jatkoin mansikkamaan kunnostusta, joka on vielä pahasti vaiheessa. Iltapäivästä tovi kului ylätalon naisväen kanssa Kierrätyskeskuksessa, josta ostin muutaman tarpeettoman, mutta kauniin esineen ja vesileikkileluja.
Aamuasioinnin yhteydessä käväisin tänään silmäilemässä Soukan Fidan valikoimaa
ja ostin kirkkovaatteen sekä n. desin vetoisen juomalasin rikki menneen tilalle.
Surutta ihminen saa elää vain lyhyitä toveja. Toisen kohtaama suru tulee usein lähelle, puhuttelee muistuttamalla elämän rajallisuudesta ja haavoittavuudesta.
Lämpimät ja osaaottavat ajatukseni heille, joilla nyt elävät elämän rajapinnassa.
La 26.5.2012 
Vakuuttaako kuultu kuulijan
Torstaina perilliset saivat kirjeen verottajalta. Olen asian vuoksi täynnä syyllisyyttä, jota olin aamusella aikeissa tilittää. Taustalla seurasin radiosta Hyvinkään tapahtumia. Korviin kantautuneet raportit eivät aluksi löytäneet kosketuspintaa, mutta kaupunginjohtajan sanavalintojen synnyttämä myötähäpeä sai kiinnostuen kuuntelemaan miten ihmiset sanomansa sanoittavat tällaisena monia tuskaisesti koskettavana hetkenä. Juontajat osasivat asiansa. Myös sisäministerin sanomasta minulle kuulijana jäi kuva, että hän on läsnä tilanteessa, vaikka ei paikalla olekaan. Sanojen asettelu sisältöineen oli vakuuttava ja osaaottava.
Välillä tuntuu väkisinkin siltä, että nyt on väärä ihminen väärässä paikassa väärään aikaan. Ajettelin, että jos olisin hyvinkääläinen alkaisin tutkailemaan millä eväillä kaupunginjohtaja kaupunkia johtaa, niin heppoinen ja vähättelevää viestiä välittävä oli hänen sanomansa haastattelussa, mutta kriisitilanteiden kohtaaminen ei ole kaikkien laji. Yksi on taitava yhdessä, toinen toisessa asiassa.
Verokirjeen mukanaan tuomat tuntemukseni joutivat hyllylle tämän Hyvinkään ampumatapauksen vuoksi.
Aika kuluu, liike hidastuu ja vastaukset viipyvät
Kumppanin puuttuessa ajattelen näillä sivuilla ääneen elämääni. Tarkoitus ole ahdistaa tai syyllistää lukijaa. Kirjoittelu on tässä elämänvaiheessa minun tapani selviytyä. Vieraskirjaan tulleet ajatukset ovat miettimisen arvoista itsetutkistelua itse kunkin kohdalla. Totta ja vahvistavaa on ajatella ja löytää keinot miten toteutamme omassa elämässä lausetta Me kaikki olemme ansainneet parempaa.
Aina on jonkin kokoinen murros meneillään
Talvikauden tehtävistä on paketoitu jo Yhteisvastuu 2012, jonka päätösjuhla oli maanantaina. Tiistaina postitettiin yhteistyökumppaneiden kiitoskirjeet.
"Yhteisvastuu 2013 auttaa syrjäytyneitä vanhuksia. Kotimaisena keräyskohteena on etsivän vanhustyön projekti, jonka kohderyhmänä ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat yksinäiset, eristäytyneet tai syrjäytyneet vanhukset. Keräysvaroin etsitään heikko-osaisia vanhuksia ja pyritään saamaan heidät erilaisten palvelujen piiriin. Vanhusten vertaistukihenkilöiksi koulutetaan aktiivisia vanhuksia, jotka haluavat jakaa arkeaan ikäistensä kanssa. Projekti toteutetaan yhteistyössä Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelän ja seurakuntien diakoniatyön kanssa. Kansainvälisen diakonian esimerkkikohteena on Kambodza."
Uusi keräyskohde ja laaditut suunnitelmat herättävät minussa monenlaisia tunteita, joita on hyvä märehtiä kesälaitumella.
Kirpputori Toto on vielä vaiheessa ja paketoituu vasta ensi viikolla.
Eilen olin pihatöissä kirpputorilöytö päässäni. Lapsi tuli paikalle ja kertoi, että näytän noidalta. Niinpä. Vaikka omistan taikapeilin, johon katsoessani olo on kuin Lumikin äitipuolella peilin ajoittain vastatessa odotuksiini, niin valokuvat kertovatkin jo toisenlaisesta totuudesta jonka lapsen suu sinetöi.
 | Ma 21.5.2012 Sunnuntaina sama tahti jatkui. Naapureissa tehtiin mitä tehtiin, mutta minä olin kahvitustalkoissa kirkolla. |
Pe 18.5.2012
Muutaman päivän olen yrittänyt kampittaa huimausta, turhaan. Se on ottanut minut pelottavalla voimalla valtaansa makuuasentoon mennessä ja siitä noustessa. Välillä on tuntunut siltä, että se hiipii valtaamaan myös jalkeilla oloa ja ajosuoritusta. Huimaus toimi riittävänä pelottimena hakeutua lääkäriin. Poskiontelotulehdus, lääkitys ja toive saada oma elämä takaisin. Viikkoja jatkuneen sairastelun aikana olen ollut taipuvainen uskomaan, että minunkin kohdallani on kyse alkavasta muistisairaudesta. Kuka tietää, vaikka näin olisikin, mutta ensin on katsottava tämä lääkityksen tie loppuun.
Ke 18.5.2011 
Olin Gunnarin luona illasta aamuun. Iltahoitajina olivat P ja C, yöllä L, jonka kanssa saattelimme Gunnarin matkaan klo 3:05 tulleen kuoleman jälkeen.
Suuntasin auton nokan kohti kotia vesisateisessa aamunkajossa klo 04, jolloin lintujen laulu täytti ilman. Gunnarin tuskat ovat ohi!
Gunnar Erik kuoli Erikin päivänä.
To 17.5.2012
Tänään yhdessä 
Ti 15.5.2012
Lupa muistella ja muistaa
Tiistaina 17.5.2011
Sateeton aamu.
Olimme eilen hyvästelemässä.
Tulin yöksi kotiin ja nyt teen teen normaalisti edeten lähtöä mikäli ei tule soittoa.
Ravintoa ei enää anneta, morfiinia annetaan joka 3. tunti.
Tila oli kriittinen. Tukehtumiskuolema uhkasi.
Sinisyys levisi raajoissa ja kasvoissa,
tuskan hiki valui vuolaana enimmin kasvoilla ja kaulassa.
Kotisairaanhoito ennätti väliin.
Kun keuhkopöhön aiheuttamaa nestettä oli imetty pois ja annettu kipulääkitys tilanne tasaantui.
Tätä ennen kuolema-arvio oli muutama tunti.
Hengityskatkoksia ja väristyksiä kehossa sekä jatkuvaa tajuttomuutta, mutta hoitojen yhteydessä silmät avautuvat.
Ma 14.5.2012
Kuinka vähään tyytyykään
hyvin kasvatettu ihminen!
Eikä hänen tarvitse
raskaasti hengittää vuoteessansa.
Terveen unen saa se
jonka vatsa on kohtuullisen täysi
hän nousee varhain, ja sielu on virkeä.
Jeesus Siirakin kirja 31:19-20
Kiitos eilisen moninkertaisista juhlista Evalle ja perheelle, sekä kaikille läsnä olleille, jotka jaksoivat kotkotuksiani!
Juhlimisesta toivuttuani totesin aamulla, että elämä saattaa voittaa. Menneiltä viikoilta on jäljellä vielä pientä niiskuttelua ja muutamia yskähdyksiä.
Alla keväisiä kettukuvia viime perjantailta.
Pe 11.5.2012 
Viikko on vierähtänyt maanantaista perjantaihin enkä oikein tiedä miten.
Tiistaina aamu neljän maissa tunsin sydämen puolella tuntemuksia ja vietin pari tuntia levottomana sängyssä asentoa vaihdellen. Tässä hereillä olossa ei ole mitään uutta ja outoa - tuntemukset olivat se lisä, joka sai huolestumaan.
Kuuden jälkeen, kun odottelin lenkkikaveria, tuli voimakas heikkouskohtaus, pelkäsin tajunnan menevän ja soitin hätäkeskukseen. Ambulanssi tuli, otettiin sydänfilmi, mitattiin verenpaine, verensokeri ja lämpö. Kaikki oli kohdallaan. Olo tasaantui ja mieltä rauhoitti tieto, että sydän on kunnossa. Palvelu oli ystävällistä ja rohkaistiin soittamaan vastakin hätäkeskukseen.
Tähän asti eletty viikko on kulunut hekkoutta tuntien. Olen hoitanut sovitut tehtävät, mutta levännyt joka välissä. Kohta pitänee antaa periksi ja mennä lääkärin pakeille.
Eilen kosketti uutinen minullekin nuoruudestani tutun Timo Jämsenin kuolemasta.
Ma 7.5.2012
Tänä päivänä
Flunssa jatkuu ja kaikki keinot on otettava käyttöön, niinpä lämmitin tänään oikean löylysaunan. Ennen ylenpalttista kuumuutta lauteiden lämmössä tuli saastuttajan syyllisyys. Ajattelin olisiko vähemmän saastuttavaa ajaa 2x15 km matka uimahallin saunaan, kuin lämmittää oma sauna pesällisellä puita, mutta heitettyäni ahneudessani liikaa vettä kiukaalle tuli vain yksi ajatus - en selviä tästä kuumuudesta hengissä. Yleensä lämmitän saunaa vain sen verran, että tarkenen peseytymään.
Minut on kyllä aivopesty monessa asiassa ja tämä on mahdollista siksi, että viereltä puuttuu hän, joka pani asiat kohdalleen ja kertoi mihin kaikkeen ihmisellä on oikeus ja lupa kaikesta syyllistämisestä huolimatta.
Postin mukana tuli kirje serkultani. Kirjeessä oli hänen kirjoittamiaan runoja. En ole ennen tämän ystävyyden alkua herkistynyt runoille, mutta hänen kirjoittamansa runot puhuttelevat minua. Nyt saamiani runoja luen välipalana, työn ja olemisen tauoilla, antaumuksella, eläytyen. Johtuneeko iästäni ja elämäntilanteestani, vaiko vanhemmalla iällä avautuneesta ystävyydestä runojen kirjoittajaan?
Olin koirien kanssa alapihalla haravoimassa koivujen katkenneita oksia sammaleiseksi muuttuneelta nurmikolta. Siellä oli iljettäviä ja sitkeiksi tietämiäni rikkakasveja, joista ei googlesta löytynyt kuvia, mutta hävittämiseen löytyi neuvona kaikille rikkakasveille yhteinen torjunta-aine Roundup. Tuskin selviän näistä sitkokkaista ilman torjunta-ainetta. Täytemaata ottaessaan pitäisi tehdä selvitys mistä se on peräisin ja mitä se tuo mukanaan.
Tässä kirjoittaessani purin kamerasta kuvia ja hämmästyin, kun sieltä purkautui 85 kuvaa. Tällaista se on, kun lainaa kameraa jollekin innokkaalle räpsyttelijälle. Alla muutama kuva 5.5. lauantailta. Kuvissa Ramseksen ja minun lisäkseni serkukset Daniela ja Emma. 
Pe 4.5.2012
Urpujen aikaan sopinee urputtaa?
Olen muutamaan kertaan lähiviikkojen aikana pahoittanut mieleni eräässä vapaaehtoistyön kuviossa koettuani tulleeni epäasiallisesti kohdelluksi. Tilanne panee miettimään omat kuviot uudelleen ja tätä varten kävin vierailemassa Espoon vapaaehtoisverkostossa. Tarjonta on laaja minunkin ikäiselleni ihmiselle, eikä kenenkään "kynnelle kykenevän" tarvitse turhautua tekemisen puutteesta.
Nuoria aikuisia kaivataan vapaaehtoistoimintaan, mutta nuorella on esteensä myös se, että palkkiona on muuta kuin oravannahka. 
Nuorella tahtotila ja tavoitteet ovat oman elämän rakentamisessa. Elämä on vielä minä ja minun, me tulee myöhemmin. Saavuttamattomat tavoitteet eivät välttämättä anna tilaa "pyyteettömälle" toiminnalle toisten hyväksi.
Eksyin hieman aiheesta, mutta yhtymäkohta mielipahalleni ja nuoren minäkeskeisyydelle on se, että me vanhemmatkin ihmiset voimme ajoittain, tai kaiken aikaa, olla minämme tai tehtävämme pauloissa.
Vapaaehtoisuudenkin toteutuminen tarvitsee tuekseen viisasta ja hallittua johtamista.
Voin tulla sopimuksen mukaan paikalle ja antaa aikaani ja voimiani, mutta vähitellen sydän kylmenee ja mieli katkeroituu ja hakeudun "uusille virvoittaville lähteille", joista saan iloa vastapalkkioksi antamalleni uurastukselle.
JK. Levillä on parhaillaan synttärijuhlat meneillään, ensi kertaa isän luona!
To 3.5.2012
Itsestään paha pappi saarnaa
Koska muista ei voi puhua kuin itsestään, niin minä teen sitä näillä sivuillani kyllästyttämiseen asti, vaikka en pappi olekaan, paitsi yleisen pappeuden valtuuksilla.
Kiirastorstaina alkanut flunssa rapauttaa yhä, vaikka osaanhan toki heikentää omaa oloani ilman flunssaakin. Flunssa kuitenkin hidastaa kykyä ajatella, tekee haluttomaksi puhumisen ja voimattomuudesta johtuen kuunteleminenkin on ajoittain raskasta, jatkuva yskiminen kipeyttää rinnan ja nuha saa pään sekavaksi,
lisäksi sielua sirpaloi Gunnarin kuolinpäivän läheisyys.
Ehkäpä juuri tästä kummallisesta olotilasta johtuen suojaus on heikentynyt ja niinpä törmäsinkin eilen muutamaan kertaan "Pettymykseen poikineen",
mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Tapasin myös nuoren naisen, joka kätellen esitteli itsensä ja tuntui olevan koko sydämellään tilanteessa läsnä.
Flunssa estää yhä edelleen hoitokotiin menon ja niinpä minulla on jälleen "sitä niin rakasta omaa aikaa" kokonainen päivä, vaikka en sillä mitään kummempaa saa aikaiseksi. Tavanomaista kotona ja kevääseen kuuluvaa askaretta pihalla. Lisäksi käyn viimeistelemässä vaatevarastolta ystävyysseurakuntaan lähtevän lähetyksen.
Toukokuussa syntyneitä lasten lapsia Levi 4.5. ja Tua 13.5. sekä äitini sisaruksista Veikko Alarik Pääläinen 23.5.1917-14.10.1984
Ma 30.4.2012
Iloista vappua jälleen kerran! Eipä ollut kovinkaan helppoa löytää vappukuvia arkistoista ja siksi piti laittaa pari täytekuvaa.
Muistan joskus nähneeni yhden Kauppatorilla otetun kuvan, vaan eipä osunut nyt kohdalle.
|
|
|
|
|
Su 29.4.2012
Lämmin hyvän olon tunne nousi rintaan eilen, kun illan hämärässä näin eläimen nukkuvan pihallamme. Tuntui siltä, että en ole yksin - joku oli vartiossa.
Näin ei tietenkään ollut, vaan eläin oli levossa omista syistään.
Tänään on ulkotöille otollinen sää, mutta minä jumituin sisälle siivoamaan tuulikaappia ja pesemään talvisia tamineita. Toivottavasti kaunista ilmaa riittää vielä muutamaksi tunniksi, jotta ennätän auringon lämmössä silittämään pyykit ja istuttamaan sisäkukkien pistokkaat.
Viime vuosisadalla eräs turisti vieraili kuuluisan puolalaisen rabbin Hafez Hayyimin luona.Turisti hämmästyi nähdessään että rabbin koti oli vain yksinkertainen huone, joka oli täynnä kirjoja. Ainoat huonekalut olivat pöytä ja penkki.
- Rabbi, missä huonekalusi ovat? turisti kysyi.
- Missä sinun huonekalusi ovat? Hafez vastasi.
- Minun? Mutta minähän olen vain käymässä täällä.
- Niin minäkin, rabbi sanoi.
Pe 27.4.2012
Elämä on mitä on - vain omasta puolestaan on lupa puhua, vaikka elämät ovatkin vahvasti toisiinsa sidoksissa.
Tänään oli eräässä pitkään jatkuneessa ja voimia kuluttaneessa asiassa ratkaisun päivä, josta tie johtaa monenlaisiin haasteisiin, joissa jaamme tämän maiseman ja tämän elämän.
Alla oleva kahden sukupolven kuva pakottaa ottamaan kantaa: Gunnar seuraa elämäämme tyypillisellä tavallaan puoliksi salaa, ja toisena juttuna se, että tuossa kuvassa en ole vielä täysin harmaapäiväinen kuten nyt. Vuosi on ollut monella tavalla raskas. Kuten yllä totean, vain omasta puolestaan voi puhua, vaikka tunteet ja voimavarat ovat koetuksella läheisten henkilöluvun mukaisilla kertoimilla.
To 26.4.2012
Johtuneeko kuoleman vuosipäivän lähestymisestä, 18.5., vai mistä, kun näin yöllä unta Gunnarista. Unessa vietimme kodikasta ja hyvää hetkeä ja sitten hän sairastui uudelleen samaan sairauteen. Uni vaikutti vahvasti, sillä olin sitä katsoessani hiestä märkä ja jouduin herättämään itseni kertomalla, että kaikki koettu on jo takana eikä tilanne ala uudelleen. Unessa Gunnar oli positiivinen ja lohduttava, hyvin oma itsensä.
Lähetin tänään viestin hoitokotiin: Hei xxx! Sähköpostini ei toimi, siksi lähetän tämän tiedon sinulle facebookin kautta: Pitkään jatkunut flunssa pitää minut poissa hoitokodista. Tulen, kunhan paranen. Liitteenä keväinen kuva Emma Erinistä, joka vajaa vuosi sitten oli pienenä nyyttinä Gunnarin rinnalla. Hyvää kevättä! t. Mari
JK. Kyllä naurattaa, kun koirien nukkuessa päiväuniaan pitkin pihaa on ruskeanharmaita valkopeppuisia örttimörttejä mutustamassa muonaa.
Ke 25.4.2012
Aamupäivän työrupeama kolmen naisen porukassa ajoi minut etsimään tietoa googlesta. Tällä kertaa hakusana oli aggressiivisuus ja eteen tuli aggression portaat.
Aggressiivisella latauksella saa virtaa moneen tarpeeseen, mutta jos rinnalla on muita, joilla ei ole tarvetta tälle käyttövoimalle voidaan joutua törmäyskurssille.
Aggression portaat kuvaavat ihmisen tunnekehitystä. Jokainen meistä kehittyy kohti aikuisuutta näiden portaiden kautta.
Ma 23.4.2012
Pitkään jatkunut flunssa on verottanut voimavaroja ja hajottanut sopivasti ajatuksia vuoden takaisten viimeisten viikkojen muisteloista. Toki asiat pyrkivät mieleen, mutta jaksamisen kannalta on keskityttävä kulloinkin meneillään olevaan hetkeen.
Kuvat aikajärjestyksessä ylärivissä iltapeura, Emma, aamupeura, "pojat", alarivissä kuvia väylän varrelta eli vanhoihin seiniin uusi sisus, tuttu näky paikka paikoin kotimatkalla ovat odottavat rungot ja oksat, hirvieläinten kaalimaa, kotipiha.
Ma 16.4.2012
Sairasteluni jatkuu vapauttavissa tunnelmissa omassa kodissa ilman suorittamisen paineita, mutta ainahan mieli jonkinlaisia paineita vastapainoksi kehittää.
Elämän myllerryksessä mieli kuohuu
"Mulla ei oo mitään tekemistä, kaikilla muilla on paitsi mulla, kaikki muut saavat paitsi minä"
Halu vaiko tulkinnan suppeus saa aikaan lohduttomuuden kehän, jossa syyllistetään, syyllistytään, turhaudutaan, ollaan neuvottomia ja avuttomia, suuttuneita ja ahdistuneita rakkauden ja läheisyyden joutuessa kovalle koetukselle.
Ja kuitenkin, tämä on elämää, jota tuskin voi välttää.
Jokainen aika ajoin sysää oman elämän taakkaa muille tai maksattaa tehtyjä ratkaisujaan ja niiden seurauksia toisilla.
Aamuisen lenkin puheenaiheena oli kasvatus. Siitä innostuneena Googlasin aihepiiriä ja löysin Vierailija - 9.8.2007 12:37 valmiiksi netistä poimiman koosteen. Viisi vuotta sinne tai tänne ei haittaa, sillä kasvatus ja ihmisenä kasvaminen ovat ihmisenä elämisen ajaton aihe.
ASIAA ERILAISISTA KASVATUS TYYLEISTÄ
Aikuisjohtoinen, autoritaarinen kasvatus on aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutustapa, jossa keskeistä on aikuisen perustelematon kuri, lapsen ehdoton totteleminen sekä aikuisen ja lapsen välinen kilpailu, jonka aikuinen yleensä voittaa (Rönkä 1989, 11). Aikuisjohtoinen kasvatus rajoittaa sekä aikuista että lasta. Kasvatus perustuu moitteisiin, rangaistuksiin ja aineellisiin palkkioihin. (Ruopila 1983, 255.)
Autoritaarisessä kasvuilmapiirissä lapsi ei opi valinnan tekemistä, omaa tahtomista eikä saa onnistuessaan tyydytystä (Arajärvi 1988, 99). Lapselle saattaa kehittyä hyvin alhainen itsetunto. Hän eristäytyy sellaiseen seuraan ja toimintaan, jossa hän saa hyväksyntää. (Pulkkinen 1981, 144.)
Aikuisjohtoisessa kasvatuksessa aikuiset valtaavat lapsen oman tahdon itselleen, halliten sitä kuin omaansa (Karila 1992, 16.) Lapsella on voimakas tarve saada vanhempiensa rakkautta ja hyväksyntään, joten lapsi tottelee vanhempiensa tahtoa (Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1989, 81). Amerikkalaisen psykologin Tomas Gordonin (1981, 169) mukaan vanhempien vallanväärinkäyttö saattaa vaikuttaa lapseen niin, että hän katkeroituu, vihaa, haluaa kostaa, valehtelee, tukahduttaa tunteensa, petkuttaa, kantelee, syyttää toista, määräilee, haluaa voittaa aina, liittyy jengiin, alistuu, tottelee, nöyrtyy, mielistelee, mukautuu liiaksi, pelkää yrittää, ei kykene käyttämään luomiskykyään, haluaa varmistaa onnistumisen etukäteen, vetäytyy, pakenee todellisuudesta, näkee päiväunia tai taantuu.
Vanhemmat saattavat kasvattaa lapsensa syyllisyydentuntoiseksi. Tällöin lapsi kokee jatkuvasti, että hänen tekonsa aiheuttavat vanhemmille suurta mielipahaa tai sairautta. Syyllisyydentunto voi näkyä lapsessa aggressiivisuutena tai itsetuhoajatuksina. (Arajärvi 1988, 112.)
Ylihuolehtivaiset vanhemmat aiheuttavat lapsessa passiivisuutta, riippuvuutta sekä avuttomuuden tunnetta. Tällöin lapseen ja vanhemman väliseen suhteeseen liittyy aina sekä rakkautta että vihaa. (Arajärvi 1988, 103-105; Ruopila 1984, 255.)
3.2 Emootioiden ohittaminen
Lapsijohtoinen, vapaa kasvatus on sellainen aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutustapa, jossa keskeistä on epäjohdonmukaisuus, sattumanvaraisuus ja keskinäinen kilpailu, jonka lapsi voittaa. Lapsi ei saa johdonmukaista kasvatusta ja ohjausta eikä koe toivottuja käyttäytymismalleja. (Rönkä 1989, 11.) Vapaa kasvatus antaa lapselle vapaat rajat. Tällöin lasta ei lainkaan kasvateta. Lapsijohtoinen kasvatus on Arajärven (1988) mielestä lähinnä välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta.
Lapsijohtoisen kasvatuksen johdosta lapsi kokee olevansa aikuista vahvempi. Lapsen mielestä hänen on selviydyttävä kiperistäkin tilanteista itse, koska aikuisesta ei ole apua. Tämä voi aiheuttaa lapselle turvattomuutta, pelkotiloja ja unettomuutta. Toisaalta lapsesta voi kehittyä tyranni, jonka pitää aina voittaa ja olla keskipisteenä. Lapsella tulee yleistä aggressiivisuutta, tyytymättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, koska hän ei voi joka tilanteessa olla keskipisteenä. Hän ei ole oppinut empatiaa, eikä hän ymmärrä toisen kärsimystä. (emt. 100.)
Pulkkinen (1981, 129, 138-139) käyttää ilmaisua ¿itsekäs kasvatusilmasto¿, jolla hän tarkoittaa perhettä, joilla jäsenten välinen sisäinen kiinteys on vähäistä. Vanhempien välillä on jatkuvia ristiriitoja. Perheissä tyydytetään vain vanhempien tarpeita. Lasten tarpeet kielletään tai sivuutetaan. Itsekkäälle kasvatusilmastolle on keskeistä välinpitämättömyys, jossa lapsen huolenpito laiminlyödään ja lasta kohdellaan kovakouraisesti. Itsekkäiden vanhempien vaikutuksesta lapset ovat alttiita epäsosiaalisille vaikutteille, aggressiiviseen käyttäytymiseen ja heikkoon itsehallintaan.
Epäjohdonmukainen kasvatus, jossa toinen kieltää sen, minkä toinen myöntää, kasvattaa lasta epävarmuuteen, levottomuuteen ja/tai pelkoon. Ehdollinen kasvatus, jossa palvelu maksetaan palveluna, opettaa lapsen mekaaniseen ja kylmään ihmissuhteeseen. Tällöin lämpö sekä antamisen ja saamisen luonnollinen ilo jäävät lapselta kokematta. Torjuvaan kasvatusasenteeseen sisältyy uhkauksia, lapsen loukkaamista, kohtuuttomia rangaistuksia ja lapselle annettujen lupausten pettämistä. Tällainen kohtelu saattaa aiheuttaa lapselle psyykkisiä oireita. (Arajärvi 1988, 106-110.)
3.3 Emootioiden tukeminen
Ohjaava kasvatus perustuu lapsen ja aikuisen tasavertaisuuteen. Ohjaavassa kasvatuksessa toteutetaan myönteisiä perussuhtautumistapoja. Lapselle annetaan turvallisuutta (hyväksyntää), kiintymystä (hellyyttä) ja arvostusta (luottamusta). Ohjaavassa kasvatuksessa aikuisella on kokonaisvastuu lapsesta. Lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa molemmat voittavat. Molemmat osapuolet antavat ja saavat. Toiminnassa korostuvat yhdessäolo, yhteistoiminta ja yhteiset tunnekokemukset.
Ohjaavan kasvatuksen tavoitteena on avoin ja toisia perheenjäseniä arvostava, tunteita aidosti ilmaiseva sekä yhteistoimintaan pystyvä perhe. Aito tunneilmaisu mahdollistaa kasvattajan tulemisen lapselle läheiseksi, aidoksi ja lämpimäksi. Vanhemmat asettavat perusteltuja rajoja lapsen käyttäytymiselle. (Rönkä 1989, 11-12.)
Tunteisiin voidaan vaikuttaa odotusaikana lapsen ollessa sikiövaiheessa. Sikiön tuntoaisti kehittyy nopeasti, sillä kahdeksanviikkoinen sikiö reagoi kosketukseen (Kalliopuska 1983, 152). Hänellä on kuuloaistimuksia ilmeisesti viidennestä raskauskuukaudesta alkaen ja ulkoinen valo aiheuttaa sikiölle aistimuksia. Sikiö reagoi ääniin ja hän muistaa ja tunnistaa kuulemaansa. Äidin tunnetila vaikuttaa kohdun ilmapiiriin ja samalla sikiöön. Sikiö tuntee kosketukset ja hyväilyt äidin vatsanpeitteen läpi. (Kuusisto 1989, 55-56.) Ihon kosketuksesta sikiö pystyy muodostamaan kokonaisvaltaisia hyvänolon ja pahanolon tuntemuksia (Kalliopuska 1983, 152). Erään ryhmänjäsenemme omakohtaisen kokemuksen ja ultraäänikuvan mukaan kuuden kuukauden ikäisellä sikiöllä on hyvänolon ja naurunkokemuksia.
Lempeä, luonnollinen syntymä on empaattinen tapa vastaanottaa uusi ihminen. Kohtuolosuhteitten (esimerkiksi himmeä valo, lämpö, vesi, hiljaiset äänet ja rauhallisuus) mukailu lievittää vauvan hätää. Lempeästi syntynyt vauva ei ehkä itke synnyttyään ja hellä kosketus käynnistää vauvan elintoiminnot. (Kuusisto 1989, 58.) Ihokosketuksen, vauvahieronnan ja sylihoidon merkitys on vauvalle suuri, sillä se on osa vanhempien rakkautta ja huolenpitoa. Läheisyyden avulla syntyy voimakas yhteenkuuluvuuden ja kiintymyksen tunne. Vauvat, joita on hellitty tietoisella kosketuksella, kehittyvät tasapainoisiksi ihmisiksi. Heidän on helppo näyttää omia tunteitaan, sillä he ovat tietoisia omasta kehostaan. Samalla he ovat aktiivisesti kiinnostuneita muista ihmisistä ja koko elinympäristöstään. (Kalliopuska 1983, 152-154.) Hyvän itseluottamuksen pohjalla on lapsen tunne omasta tärkeydestään (Arajärvi 1988, 16). Vahvan kehonkaavan ja vankan itsekäsityksen eli itsetunnon omaava lapsi voi kasvaa empaattiseksi, sillä itsekäsitykseltään terve ihminen käyttäytyy vastavuoroisesti. Perheen sisäinen tunneviestintä sekä sanallinen että ilmein ja elein viestitty, jonka lapsi Arajärven (1988) mukaan vaistoaa herkästi, tulisi heijastaa turvallisuutta, jolle lapsi voi rakentaa tunteiden monipuoliseen kokemusmaailmaan. Vanhemmat voivat esimerkiksi esittää ja selittää vauvoille erilaisia ilmeitä ja tunnesävyjä. (Kalliopuska 1983, 154-155.)
Alle kouluikäisille lapsille päivähoidon kasvatustavoitekomitea pitää tärkeänä hyvän tunneilmaston aikaansaamista ja ylläpitämistä päivähoidossa. Turvallinen ja lämmin aikuinen voi tukea lapsen perusturvallisuutta. Aikuisen antama turvallinen tunnekontakti on lapselle esimerkkinä, joka edesauttaa lasta myönteisiin tunnesuhteisiin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Turvallisuutta voi edistää kasvatuksen johdonmukaisuudella ja lujuudella sekä hoitosuhteen jatkuvuudella. Päivähoidossa lapsen tulisi saada kokea olevansa hyväksytty niin yksilönä kuin ryhmän jäsenenä. Hänen tulisi oppia hyväksymään itsensä kannalta sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä kokemuksia. Päivähoidossa lapsen tulisi saada kokeilla omaa tahtoaan, sen mahdollisuuksia ja rajoja. Emotionaalisen kasvatuksen pyrkimyksenä on lapsen opettaminen hyväksyvällä tavalla ilmaisemaan omia niin hyvänolon kuin kiukunkin tunteitaan ja tuomaan esille omaa tahtoaan. (Ojala 1993, 189-190.)
Tunteiden tietoinen harjoittelu ja nimeäminen esimerkiksi draaman ja roolileikkien avulla kehittävät ihmisen empatiakykyä. Lapsen kasvatuksessa tunneilmaisujen on oltava rehellisiä ja aitoja. Aikuisen on hyvä kertoa lapselle, minä tunteen vallassa he ovat, miksi he ovat ja mitä sen seurauksena tapahtuu itselle ja muille. Kokemuksien kautta lapset oppivat tuntemaan avoimuutta, myötätuntoa, toisten ihmisten kunnioitusta ja myönteistä suhtautumista erilaisuutta kohtaan. Leikkimielisyydellä on oma merkityksensä yksilön ja lajin säilymiselle, sillä siinä heijastuvat tiedonhalu ja uteliaisuus. Leikkiessään lapset oppivat ja harjoittelevat elämistä ja elämään kuuluvia rooleja saaden monenlaisia elämyksiä ja tunnekokemuksia, jotka avartavat heidän mielikuvitusmaailmaansa. (Kalliopuska 1983, 156-159.)
To 12.4.2012
Lipaskeräyksen viimeistely etenee aikataulun mukaisesti. Viimeisiä tyhjiä keräyspaikkoja olen yrittänyt täydentää parhaani mukaan, mutta huonolla menestyksellä. Loppuun asti on kuitenkin pantava parastaan, vaikka flunssan viimeisin vaihe järjestää yskänkohtauksia lähes tauotta.
Etätyön etuna on, että voi yskiä silloin kun yskittää, ellei satu saamaan puhelua juuri pahaan aikaan. Näinkin on tänään käynyt. Toivottavasti huomenna on helpompi vaihe.
Sairauden vuoksi hoitokodissa käynti piti jättää väliin ja ihan sopivasti. Näin sain tarvittavaa YV-aikaa.
Levi, punakattoisesta talosta metsän takaa, kävi tekemässä läksyjä.
Kohta tulee Daniela.
Ti 10.4.2012
JAKSAA, JAKSAA
Aamulla olo oli yskityn yön jäljiltä kehnoakin kehnompi, juuri viereisen kuvan mukainen.
Toivon, että kuntoa riittää, ja että se jopa kohenee kiireen myötä, sillä nyt ovat viimeiset ajat saattaa perjantai-lauantain lipaskeräyksen yksityiskohdat kuntoon. Muutamia käheä-äänisiä puheluita soitettu ja muutama sähköposti lähetetty aamusella, ei yhtään tärppiä. Huolestuttavaa jälleen kerran. Tässä vaiheessa puuttuu vielä n. 16 kerääjää hyviltä keräyspaikoilta, hiljaisemmat liikekeskukset on jätettävä perjantaina kerääjittä, lauantaina partiolaiset ovat paikalla. Ainakin yksi kuljettaja on tiedossa ja toimistossa ehkä tarvittava määrä henkilöitä.
Kyllä tämä tästä!
Su 8.4.2012 
Flunssa tekee tuloaan ja olo on mikä on.
Muutama kuva eiliseltä hautausmaareissulta.
Pe 6.4.2012
Monenlaisista asioista sydän murehtuu
Yksi näistä murheasioista oli keskiviikkoaamun radio yle 1 kuuntelijakysymys tarvitaanko pääsiäistä vai voiko sen poistaa kalenterista. Juontaja tuntui olevan sataprosenttisesti poistamisen kannalla. Hän muistutti asenteellaan siitä, miten jokainen sukupolvi, ja nykyisin myös jokainen yksilö, haluaa muuttaa historiaa ja mielellään heti.
Tuo kuulemani jäi muhimaan mieleen ajatuksena mtä olisi elämä ilman pääsiäistä, sen sanomaa, sen värimaailmaa, sen mahdollisuuksia samaistua ihmisyyden tunnekirjoon, suruun, syyllisyyteen, anteeksiantoon, vapautukseen, iloon, toivoon, jälleennäkemisen riemuun.
Eilen oli Danielan mummopäivä. Kaksi tyhjennettyä kananmunan kuorta odotti maalaamista. Siinä hänen maalatessaan juttelimme pääsiäisestä. Jumalalle kiitos, hän ei, lapsien tavoin, pelkää puhua kuolemasta, Jeesuksesta, Jumalan maailmasta. Taas olen sen kysymyksen edessä, että miksi lapsia kastetaan, jos heitä ei opeteta siihen uskoon, johon heidät kastetaan?
Miksi ajattelen näin voimallisesti? Jokaisen ostamamme laitteen kohdalla saamme mukana käyttöohjeet. Raamattu on ihmisen käyttöohje, kirja josta löytyy apua silloinkin, kun elämä pettää sen kaikilla mahdollisilla tasoilla, kun usko omiin mahdollisuuksiin hiipuu ja seinä nousee vastaan, kun eteen tulee kysymys kuka olen, mitä mieltä tässä kaikessa on ja miksi ylipäätään elän, kun kaikki polut ja polun päät tuntuvat olevan kateissa. Onnellista on, jos rippikoulusta on jäänyt suunnistuskartta mieleen tai jos kummi, mummi tai joku läheinen on ohjannut lapsen taivaan maan kansalaiseksi!
Ke 4.4.2012 
Ulkokuori liikkuu, sisäpuoli murenee
Aamupäivän tehtäviin saatteli tämän kevään ensimmäinen peipposen liverrys ja se hetkeksi piristi tätä elämän ankeutta. Jo jonkun aikaa olen ollut huolissani voinnistani, voimistani. Elämäni rakenteet taitavat olla aika heikoissa kantimissa. Gunnarin kuoleman vuosipäivä lähestyy. En mieti vuoden takaisia, mutta toki kehoni ja mieleni tietää missä mennään ja pitää minut ajan tasalla. Murhe murentaa sisältä. Hämmästelen sen voimaa ja pikaisesti vanhentavaa vaikutusta.
Joku päivä sitten kertoi tuttava reippaan iloisena uutisen anoppinsa kuolemasta. Anopilla oli vaskulaarinen dementia, yhtä agressiivinen kuin Gunnarilla. Hautajaiset ovat edessä. Mielelläni kuuntelen ja otan osaa, mutta tämä tapaus tuli liian lähelle ja avasi sitä salaista arkkua, jonka olen pyrkinyt pitämään suljettuna.
Tiedän jokaisella solullani menetykseni eikä minulla ole tarvetta muistuttaa itseäni siitä.
Viikolla olen käynyt reviiritaistelua varisten kanssa ja kauriidenkin elämä on tästä häiriintynyt, mutta tänään ne ovat olleet eri kokoisina ryhminä useaan otteeseen ruokailemassa. Varikset oppivat nopeasti sen, että tullessaan kauriiden kanssa samanaikaisesti paikalla, niitä ei hätistetä pois. Laajakaistakuvassa oikealla on korppi.
Ma 2.4.2012 
Huhtikuussa syntyneitä suvun jäseniä
isoisä Aleksanteri Pääläisen isoisä Jeremias Pääläinen *22.4.1827 +17.5.1866
isoisän 1. sisko Hilma Pääläinen *8.4.1891 +18.10.1892
isoisän 3. siskon Amandan puoliso Aaron Heikkilä (Aino-mummon veli) *3.4.1834 +8.5.1918
Amandan ja Aaronin lapsi Ilmi Heikkilä *5.4.1915 oli minulle tuttu äidin serkku
Ilmin Into-veljen poika Pertti Heikkilä *24.4.1956
Huhtikuussa kuolleet sisarukset
Taimi Lahja Pääläinen +10.4.1985
Laura Fanny Martikainen s. Pääläinen +18.4.1985
Inkeri Elviira Latvakangas s. Pääläinen +21.4.1995
Monet ovat saavuttaneet määränpään ja monet ovat matkalla, me kaikki omassa vaiheessamme.
Ajatukset risteilevät mielessä omaa matkaa arvioidessa ja päämäärää tähyillessä.
Suuntaa voi määrittää niin monesta majakasta, liian monesta.
2. Moos. 3:5: Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä."
Hoitavat sanat, Alaric Lewis: Miltä tuntuu, kun kaikkien elävien Jumala saapuu luoksemme joskus jopa sairaiden ja kuolevien hahmossa?
Ja taas muistamme kevätlapsen syntymää ja juhlimme taustalla syntymäpäivää.
Nyt on vuorossa lasten lapsista esikoinen. Ikäeroa esikoisen ja kuopuksen välillä on 21 vuotta ja 2 päivää.
Aamukuudelta lenkki koirien kanssa. Sitä seurasi mahanalusten puhdistus, josta seurasi koirien raju yhteenotto.
Voimavaroja nakertaa viikon jatkunut eroahdistus perheestä ja toisaalta jaettu tila. Samanlaista se taitaa olla lasten kanssa.
Aikansa voi kaikkea jaksaa ja kestää, mutta ei loputtomiin.
Tänään tilanne muuttuu.
Lenkin jälkeen Inalle onnitteluviesti ja aamukahvi. Sitten vaatteiden silitys, tiskaus ja pölyjen pyyhkiminen, jonka jälkeen alkaneen vapaaehtoishommiin valmistautumisen katkaisi ilmoitus muuttuneesta aikataulusta - sain kaksi tuntia "omaa aikaa".
Rytmin rikkouduttua myös virhetoimintojen määrä lisääntyi. Mielenkiintoista!
Isättömyys jättää aukon lapsen sisimpään
Yhteistä Emmalle ja minulle on, että emme ole eläneet päivääkään isiemme kanssa.
Tänään on Emma Erinin 1-vuotispäivä - paljon onnea!
Taivaan Isä kanna,
lasta matkallaan.
Enkeleitä anna,
kanssaan kulkemaan,
turvallista tietä,
että kulkis hän
joka ainut päivä,
halki elämän!
 |  | Ti 27.3.2012 10:30 Koirat alkoivat hetki sitten haukkua. Luulin niiden reagoivan alueella tapahtuviin räjäytystöihin, kunnes kuulin oudon äänen ja totesin, että taitaa öljyä virrata säiliöön. Öljyauto oli tullut pihalle huomaamattani. Menin puhelemaan kuljettajan kanssa, mutta hetken aikaa paikalla oltuani totesin, että vastaanotto oli kalsea ja puhe väkinäistä, niinpä annoin miehen tehdä työnsä rauhassa. |
Su 25.3.2012
Ihanasta valosta harmaaseen hämärään
Kellojen siirtäminen kesäaikaan ja vasta satanut lumi ovat vaihtaneet kevään heleän kirkkauden harmaanvalkoiseksi ja hiljaiseksi maisemaksi, josta lintujen sirkutus on vaiennut. Olisi juuri sopiva aamu jatkaa unia, mutta siihen ei ole mahdollisuutta eikä se oikeastaan ole minulle ominaista.
Nousin klo 06, ruokin koirat ja ihmettelin aamun pimeyttä. Nyt olen pallotellut 1,5 tuntia ja odotellut päivän valkenemista lähteäkseni lenkille koirien kanssa. Lenkin jälkeen odottaa aamukahvi ja sitten on taas laitettava "orjan vaatteet päälle ja lähdettävä puurtamaan".
To 22.3.2012
Olen toiminnoissani lyhytjännitteinen ja sen huomaan tänäänkin tilanteessa, jossa "hiiri" sanoi itsensä irti ja levottomuus valtasi mieleni. Vaihdoin patterit uusiin, ei toimintaa, latasin akut ja vaihdoin ne, ei toimintaa, kävin operoimassa ohjauspaneelia, ei toimintaa. Uurastuksen tahaton tulos: ei toimintaa ja hiiri poistettu lisälaitteista. Ongelmanratkaisukykyni tässä asiassa oli 0%. Nyt on odotettava tukea paikalle, vaikka tekisi mieli heittää hiiri seinään ja hankkia välittömästi uusi laite.
Malttamattomuuteni totesin myös eilen. Jäin joogakoukutukseen kuopuksen syntymän aikoihin 1974 ja muutama liike on seurannut matkassani kaikki nämä vuodet. Silloin tällöin toteutettu liike on päällä seisonta. Seison seinää vasten, en oikeaoppisesti ilman tukea, enkä liikkeestä palautumistakaan tee oikeaoppisesti, vaan malttamattomuudessani teen liikkeen aamupäivällä suositellun iltapäivän sijaan ja palautumisohjeita en noudata lainkaan. En siis ole oikeata joogaaja-ainesta, vaan levoton suorittaja ja nopean edun tavoittelija.
Eilen oli upean keväinen päivä, josta todistivat myös muutamat seinustalle tulleet kärpäset. Edellisenä päivänä kiirehdin kuvaamaan merikotkaa, mutta lopulta kuvattavaksi jäi vain oravanpesä ja Danielan ihmettelyn kohde, Gunnarin tekemä talon tuuliviiri. Ja voi hurja, miten olen sukuni edustaja ulkonäöltäni. Kuvasta tulee mieleen äitini Irma-serkku.
Ti 20.3.2012
 |  | Ma 19.3.2012 |
 | La 17.3.2012 | ||
Muistisairaudessa on ulottuvuuksia, joita en itse joutunut kokemaan, kuten, että sairastuneelle rakas ihminen on muuttunut tuntemattomaksi ja sen myötä pelottavaksi henkilöksi. Ennen yhteiset hyvät hetket muuttuvat ahdistaviksi tilanteiksi, joista on pyrittävä karkuun juoksemalla tai saatava apua huutamalla. Yksi toisensa perään yhteiset toiminnot käyvät mahdottomiksi: autoilu, ulkoilu, tanssi, peseytyminen jne. Pelko ja kaipaus täyttävät mielen. Kaipaus pitää liikkeellä etsimässä kadotettua. Tässä kaaoksessa ei ole ihme, että molempien olemus heijastaa surua. Vierellä kulkeminen ja rakastaminen on taitolaji! | |||
Elämänkulkuun liittyviä haasteita ja muutoksia voivat olla esimerkiksi sairaus, läheisen kuolema, stressitilanteet, työttömyys ja uudet vaikeat työkuviot. Silloin tarvitaan kykyä käsitellä stressiä niin, että muutoksista tulee vaikeuksien sijaan mahdollisuuksia muuttua yhdessä, kasvaa ja uudistua. Parit voivat juuttua muutoksiin ja seurauksena voi olla vieraantumista ja masennusta. Vaikeudet voivat etäännyttää ja heikentää parisuhdetta, jos suhteessa ei osata puhua ja keskustella näistä asioista. Toisaalta parhaassa tapauksessa vaikeudet voivat myös lujittaa suhdetta. Jos näitä elämän muutoksia tulee monia yhtä aikaa, voidaan tarvita ammattiapua. Lainaus Väestöliiton sivustolta | |||
"Ainoa asia, joka elämässä ei muutu, on jatkuva ja ennustamaton muutos." | |||
To 15.3.2012 
Eilinen on takana, huominen edessä, elän tätä päivää.
Eilisen yllätyksiä oli, että maailma on syntynyt linnunmunasta. Asiasta kehkeytyi Danielan kanssa keskustelua, jossa toin esille oman näkemykseni, mutta lapsi tiesi mistä puhui. Oma opettaja oli päiväkodissa näin sanonut ja näin se on. Vapaan leikin aikana Daniela ja joku toinen tyttö olivat olleet odottavia äitejä ja yksi pojista lääkäri, jonka piti leikata, en tiedä mitä, mutta leikkiin varattu aika loppui ja leikkaus jäi tekemättä.
Hoitokodin yllätyksiä oli, että neljä tuttua hoitajaa on lähtenyt pois ja asukkaidenkin keskuudessa on olluti vaihtuvuutta.
Myös puolisoryhmä on muuttunut naisvoittoisesta miespainotteiseksi. Nähtäväksi jää nopeuttaako vaihtuvuus irtaantumistani hoidokodista.
Asiantuntijuus löytyy ammattiin vihkiytyneiltä, rakkaus ja huolenpito läheisiltä.
Ti 13.3.2012 
Viime yö oli poikkeuksellinen, kun mieleni keskukseen nousi asia oman valtapiirini ulkopuolelta eikä jättänyt minua rauhaan. Mieli käsitteli vaikeata asiaa monenlaisen kauhuskenaarion kautta eikä tavallisista uneen vaivuttavista menetelmistä ollut apua. On uskomattoman kova paikka joutua miettimään asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Onneksi armelias uni vapautti viimein tuskaisesta olosta.
Ilokseni totesin heti aamulla, että kauriita on runsaasti liikkeellä tuttuun ja totuttuun tapaan kaikilla ruokapaikoilla.
Päivän sää on ollut ailahteleva. Aamupäivä oli kaunis, mutta iltapäivällä melko voimallisesti puhaltavan ja puuskittaisen tuulen säestämänä oli eri asteista lumisadetta vuorotellen melko pilvisen sään ja välillä auringon kanssa. Ilmatieteen laitoksen mukaan säätyyppi kuuluu kevääseen, mutta ikävää on, että taas oli sähköttä tuhansia kotitalouksia.
Tänään on ollut rento päivä. Normitöiden lisäksi oli aamupäivällä parin tunnin palaveri ja iltapäivällä Levi kävi tekemässä läksyjä, mutta huominen on toista maata. Tehokkaasti ohjelmoitu päivä alkaa kukonlaululla klo 05.
Kuvassa Emma mummon sylissä 18.2.2012
Ma 12.3.2012
Mieliala ei ole ihan niin huipussaan, kun toivoin sen tänään olevan. Ehkä se kulkee samaa rataa sään kanssa, josta odotin enemmän; lämpimämpää ja aurinkoisempaa, oikeata huippusäätä ulkona oleskelulle.
Eilisen ykköstehtävä oli päästä eroon mahdollisimman monesta leipäsäkillisestä ja niinpä kuutioin leipiä muutaman tunnin ja vein niitä useampaan paikkaan tarjolle sillä seurauksella, että eläimet hämmentyivät eikä niitä ole aamuhämärän jälkeen näkynyt. Nyt tunnen oloni hiukan yksinäiseksi.
Tämän päivän ykköstehtävä on suoriutua Onnenpäivän palkintojen soittolistasta, joka sekin on vapaaehtoishomma. Listalla on 13 lahjoittajaa, joista 12:30 mennessä 5 on luvannut tukea tapahtumaa, 5 on vielä vaiheessa ja 3 jättää väliin.
Aika monet nykyisistä tehtävistäni ovat joko kokonaan tai osittain epämiellyttäviä tai sellaisia, joiden mielekkyyttä epäilen ja joista mieluummin luopuisin kuin pakottaisin itseni niitä tekemään. Patistaessani itseni jatkamaan mietin aika ajoin - jos ei tätä, niin mitä sitten? Mitä ajallani tekisin, vainko mukavia asioita, ja mitä ne mukavat asiat olisivat ihmiselle, joka on niin nautiskelunhaluinen kuin minä? Oleminen, syöminen, itseni viihdyttäminen. Liekö pakotetun kasvatuksen tulosta, että toiminta yhteiseksi hyväksi on parempi kuin toimettomuus yksilön hyväksi? Niin kauan kuin saan haluttomuuteni hallintaan saa kehonikin osansa toiminnan mukanaan tuomasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
Summa summarum "Iloista antajaa Jumala rakastaa" ja on ilo kerjätä yrityksistä, joissa vastaanotto on myönteinen. Soittokierroksen jälkeen vakuutuin siitä, että yrityksen menestymiseen vaikuttaa asenne, joka heijastuu myönteisesti myös asiakkaaseen ja lisää positiivista energiaa. Uusi kierros odottaa - lahjoitusten nouto loppuviikosta.
La 10.3.2012
Aseita päivän harmautta vastaan
Pieni puuhastelu ja pienet keväiset ostokset ovat olleet tänään aseeni harmaata päivää ja sen esille nostamia menetyksen ikävän ajatuksia vastaan. Vihreätä ja ruskeata -kevään vihreitä antiikkikynttilöitä ja liotettuja herneitä multaan. Ajauduin myös googlettamaan onni ja onnellisuus sanoja, onni on taitolaji, onnellisuus on asenne, onnellisuus on valinta, onnellisuus on ketjureaktio. Tekemällä toteutan itseäni ja siirrän ikävää ja yksinäisyyttä tuonnemmaksi.
Pe 9.3.2012
Suurentava peilini meni rikki. Ostin uuden, mutta sen teho ei riittänyt tarpeisiini ja niinpä ostin jälleen uuden. 2X teho ei riittänyt ja nyt näyttää siltä, että 5X tehokaan ei riitä ja kuitenkin peilaan yleensä vain kasvojen aluetta. Millä peilaan suurempaa osaa itsestäni selvittääkseni mikä on tilani?
Viidakkoperhe on TV1:ssä oleva sarja esitysaikaan, jolloin olen tottunut vetämään henkeä ja tauottamaan päivän puuhia jonkin mielekkään ohjelman parissa. Muutaman kerran uutta sarjaa katsottuani totesin, että se ei ole minua varten. Tänään uusinta-aikaan oli kuitenkin halu rentoutua ja niinpä katsoin ko. sarjaa kohdassa, jossa perheen äiti oli kuollut ja muu perhe mietti mitä elämällään tekisi. Tämä osa tuli lähelle koskettaen liikutuksen kyyneliin asti. Ihanaa, että välillä saa itkeä pois omaa menetystään ja elämän mukanaan tuomia monenlaisia pettymyksiä. Iloitsen siitä, että Gunnar sai poistua keskuudestamme tietämättä murheista, jotka jo hänen viimeisinä kuukausinaan ympäröivät elämäämme.
Ke 7.3.2012
Huh, miten kylmää, vaikkakin kaunista!
Mieleni tekee vähän urputtaa tästä kylmyydestä. Katsoin edellisien vuosien aamulämpöjä ja totean, että toissa vuodesta klo 06 mittarilukemassa on tapahtunut tuplaus: 2010 -6,2, 2011 -9,2, 2012 -13,3. Silti kevät etenee, vaikka lämpö ei olekaan mieltä hivelevää.
Aika tavaran nauttii, oli yksi Gunnarin äidin sanonnoista, ja siihen minun on nyt luotettava, kun hoitokotimatkalla viime torstaina poikkesin Prismaan ostamaan 65 senttisen jumppapallon ja kotona ihmettelin miten sitä käytän, kun koirien vuoksi en voi tehdä mitään lattiatasolla niiden villiintymättä. Villiintyminen on tuloksena myös imuroinnista, lattian pyyhkimisestä, soutulaitteella soutamisesta ja kuntopyöräilystä. En edes uskalla ajatella millä kasvatusvirheillä Victoria ja Cesar osoittaisivat minun joutuneen tähän tilaan.
Ma 5.3.2012
Maaliskuun merkinnät voisi aloittaa vaikkapa maaliskuussa syntyneistä (helmikuu on jäänyt tarkoituksella väliin). 
Emma 2012 Ina 2009 Helmi-täti ja Arvo 1928 Mandi 1927
Lastenlapsista esikoinen ja kuopus kääntävät uuden vuosilehden kuun lopulla.
Pääläisen suvun maaliskuussa syntyneet ovat lapsuudesta asti elämääni kuulunut isoisä Aleksanterin sisar Helmi-täti, Helmi Lyydia 11.3.1899-15.8.1980 ja hänen poikansa Arvo, aikuisena Mentulan Jaska, Arvo Toivo 7.3.1928-6.5.1966 sekä Aliina Maria 18.3.1893-18.1.1895 ja Amanda 7.3.1895-3.10.1930.
Kesä tulee, oletko valmis?
Tällaisena ihanan aurinkoisena kevätpäivänä on helppo olla heleällä mielellä ja kysellä vähän kummallisia itseltään. Jo pelkkä kysymys piristää. Nostetta lisää taakse jäänyt 1. lipaskeräys työntäyteisine päivineen kuin myös eilinen palautumispäivä siihen sisältyvine kolmen vartin päikkäreineen ulkona. Maatessa ja mietiskellessä totesin, että ulkopäikkäreille parasta aikaa on kevät, jolloin liika kuumuus ei ole haitta ja kalalokkien kotoinen ääntely on ilo.
Ke 29.2.2012
Su 26.2.2012
Juuri nyt poden osittaista lamaantumista tulevan viikon kiireisyyden ja vaihtelevaisen ohjelman vuoksi.
Erilaisuus alkoi perjantaina, kun hain Danielan päiväkodista yökylään. Viime kerrasta, jolloin hän oli ollut "parku", olikin jo aikaa, ja hän totesi tuolloin tulevansa sitten, kun ei enää ole mikään parku. Illan eteneminen on aina yhtä jännittävää, vaikka kaava toistuu samanlaisena: telkkarin katselua, iltapalaa, iltatoimet ja parituntinen sängyssä lukien, laulaen ja ikävöiden. Tällä kertaa ikävää saattoi helpottaa vihreä yövalo, jota lapsi kuljetteli käsissään seuraten sen liikkeitä silmillään ja viimein raukeni uneen ilman itkua.
Eilen oli siivous- ja kyläilypäivä ja tänään ulkoilupäivä lumityön merkeissä. Kaiken aikaa oheistyönä on maaliskuisen lipaskeräyksen valmistelu, jossa riittää tehtävää viikon jokaisena päivänä yksin, yhdessä ja viimein toteutuspäivinä suurella joukolla laajalla alueella.
- - -
Gunnarilla tapahtui kynsissä muutoksia kuukausia ennen kuolemaa. Nyt olen havainnut itsellänikin muutoksia, mutta googlesta löytyi rauhoittavaa tietoa. Pitkittäiset uurteet kynnessä ovat ikääntymisen merkki. Niitä alkaa esiintyä jo keski-iästä lähtien. Uurteet eivät ole merkkejä mistään sairaudesta, eikä niitä saa häviämään tai edes lieventymään voiteilla tai muilla lääketieteen tai kosmetiikan keinoilla.
Nuoruuden etuna ovat voima ja kauneus. Vanhuuden kukinto on viisaus. (Demokritos)
To 23.2.2012 
"Minulla ei ole teille tarjolla mitään muuta kuin verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä"
on kuuluisa lause Winston Churchillin puheesta 13. toukokuuta 1940.
Toisen maailmansodan syttyessä ajat olivat nykyihmiselle tuiki tuntemattoman kovat ja raskaat,
mutta jokaiselle ajalle ja siinä eläjälle riittää kuitenkin uurastusta, hikeä ja kyyneleitä.
Kuulin tänään radiosta, että "tyhmä on se, joka tekee työtä, viisas se, joka elättää itsensä toisen työllä".
Todennäköisesti toisen työllä itsensä elättävä viisas välttyy kokemasta uurastuksen 
mukanaan tuomia tuntemuksia, hikeä ja kyyneleitä, mutta vastaavasti kokee jotain muuta.
Toisia työ kiinnostaa, toisia ei.
Toisia auttaminen ja toisen huomioiminen kiinnostaa, toisia ei.
Ja jokaisella on tarpeita, toiveita ja odotuksia.
Suojasäällä oli suotuisaa puhdistaa sisäpiha lumesta laattoja myöten. Lumi oli haurasta, mutta raskasta.
Välillä piti vaihtaa kuivat vaatteet ylle, kun sade kasteli päältä ja hiki sisältä. Siis uurastin, mutta ilman verta ja kyyneleitä.
Tekemällä oppii monenlaista.
Ti 21.2.2012 
On ihan pakko muistella hieman kansakoululaulua ajalta, jolloin lumityöt olivat toisten huolena. 2. Pyry, pyry, pyry hei! 3. Pyry, pyry,pyry,hei? | Ottaa haltuun Toisen tekona haltuunotto varastamalla, kavaltamalla, kaappaamalla tai omimalla on helpommin tunnistettavissa tässäkin ajassa. Omaksi teoksi sitä ei heti tunnista, vaikka tätäkin tapahtuu mikäli on uskominen kymmentä käskyä, 5. Älä tapa. | mutta kuinka ollakaan päädyin näihin käskyihin, joista yksi ja tärkeä |
La 18.2.2012
Hurjan äkkiä olenkin tullut kaikki askelmat aivan huipulle asti - vanhuuteen - hienojen näköalojen paikalle joista en millään haluaisi luopua.
Onneksi luonto huolehtii asioista omalla tavallaan ja luopuminen etenee haltuunoton tavoin pienempinä tai isompina pyrähdyksinä.
65 - vanhuus
- luopuminen
- sopeutuminen iän tuomiin rajoituksiin
30 – 65 keski-ikä
- ammatillisen itseluottamuksen kehittyminen
- sopeutuminen perhe-elämään tai yksin elämiseen
12 – 22 nuoruus
- uuden ruumiinkuvan muotoutuminen murrosiässä
- vanhemmista irrottautuminen
- aikuisidentiteetin löytäminen
- maailmankuvan täydentyminen
- työperiaatteen oppiminen
- oppiminen toimimaan omien ikätovereiden kanssa
6 – 12 varhainen kouluikä
2 – 6 leikki-ikä
- minäkäsityksen kehittyminen
- itsearvostuksen, itsetunnon kehittyminen
- sukupuoliroolin oppiminen
- omantunnon kehittyminen
- oppiminen toimimaan ikätoverien kanssa
- työperiaatteen oppiminen
0 – 2 vauvaikä
- perusturvallisuuden saavuttaminen
- kävelyn ja puheen oppiminen
- selviäminen erotilanteesta
Ke 15.2.2012
Lumitöitä ja muita töitä on riittänyt aivan kestämisen äärirajoille asti.
Aamulla autoilu oli kaiken aikaa yhtä seikkailua, mutta samassa seikkailussa oli moni muukin autoilija.
Itse jäin vain kerran jumiin, mutta näitä tilanteita varten minulla on autossa syksystä kevääseen "kuuppalapio".
Tällaisen koettelevan päivän jälkeen katse kääntyy kevääseen ja kesään.
Lumitöitä tehdessä on monta kertaa ajatus viivähtänyt tulevassa, säiden puolesta helpommassa ajassa.
Yritän vakuuttaa itselleni, tämän talven ja lumityöt koettuani ja niistä tähän asti selvittyäni, että ensi kesänä olen reippaampi, kun elämä on säiden puolesta helpompaa.
Tiedä hänestä onnistunko?
Varma kevään merkki on, että kuukauden kuluttua tulevat taas jakoon venesataman vahtivuorot.
Viime vuonna jakopäivänä oli paljon lunta ja kylmyyttä.
Ti 14.2.2012
Ystävänpäivänä
Su 12.2.2012
Tänään siunattiin tehtäväänsä Espoon 2. piispa Tapio Luoma ja parin viikon kuluttua astuu virkaansa Suomen tasavallan 12. presidentti Sauli Niinistö.
Näiden uusien henkilöiden myötä huomaan toivovani laajemmalle väestönosalle jakautuvaa maallista hyvää ja kipinää paremmasta tulevaisuudesta sekä kansaa jakavan taloudellisen eriarvoisuuden eteen tehtäviä toimia ja uhrauksia. Ja heti perään putkahtaa mieleen ajatus, että mikään ei muutu, koska kokemus on osoittanut, että sanat jäävät usein vain sanoiksi ilman tekoja. Ensimmäiset kuukaudet uuden vallan tiellä osoittavat miehen ja mielen suunnan, ei siis vielä ole syytä vaipua pessimismiin.
Näin sydäntalvella lumitöitä tehdessä ajatus on välillä viivähtänyt nuoruuden talvissa, naapuritalon pihalle rakennetussa mahtavassa lumilinnassa, jossa oli katto ja sisällä kynttilänvaloa ja -lämpöä, musiikkia kovaäänisistä tarjoavalla luistinradalla, rusettiluistelussa, koulun rinteen pelottavan jyrjässä jäämäessä, lumipesuissa tai niiden uhassa, ja monessa muussa muistossa, jotka aikanaan tapahtumina saattoivat olla ikäviä, mutta nyt muistoina tuottavat hyvää mieltä.
Mielelläni olisin liittänyt tähän muutaman vanhan valokuvan ko. talvisista asioista, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin mielenkiintoisen sivuston http://kavelylla.vuodatus.net/blog/category/Vanhat+harrasteet. Alla olevissa valokuvissa ovat uimaranta ja kioski talviasuissaan.
To 9.2.2012
Onnellista on, että tänään ei satanut lunta eikä pakkastakaan ollut sietokyvyn rajoille saakka, vaan juuri sopivasti sään pysyä kauniin talvisena.
Päivän kohokohtia:
Kotoisaa hoitokodissa ja haikeata hoitokodin jälkeen. Kaikkialla ja kaiken aikaa ihmisiä kuolee. Hoitokodissa on neljä henkilöä siirtynyt ajasta ikuisuuteen tämän vuoden puolella ja heitä ajatellessani on halu sanoa, että jokainen heistä oli "rakas persoona", ja jokaisella heistä on jonkinlainen muistipaikka mielessäni niin kauan kuin jaksan muistaa hoitokotia ja sen elämää. On huomattavan helppoa rakastaa vierasta, josta ei kanna vastuuta ja johon ei ole sitoutunut kuin kunkin tapaamisen verran.
Palatessani kotiin totesin, että eläinten ruoka oli loppunut. Kiireesti leikkasin leipää ja hätistin kauriit matkaan tankatakseni eläinsuojan. Hämmästyin, kun yksi eläimistä jäi lähelle, ei viereen, mutta jonkin matkan päähän, katsoi kohti ja seurasi toimiani. Tottakai ajattelin heti, että olisipa kamera, mutta ymmärsin myös, että eläin pysyy paikallaan vain jos toimin kuten se on nähnyt minun aiemmin toimivan; kaikkea ei voi ikuistaa toisille jaettavaan muotoon.
Kuvia aamuiselta fikkarilenkiltä n. klo 6:30: luminen polku, kauriin ruokakaivanto, Ramses polulla, Bono polulla.
Ke 8.2.2012
Muutamia kuvia tältä päivältä 
Ti 7.2.2012
Ennen eläkeikääni ihmettelin aika ajoin puhetta siitä, että eläkkeet sen kun pienenevät.
Helmikuun eläkkeen saatuani ihmetys loppui. Tässä, kuten monessa monessa muussakin asiassa tarvitaan omakohtainen kokemus, jotta voi uskoa toisen kokeman todeksi.
Oma eläkkeeni pieneni 2 kuukauden bensakulujen tai vaihtoehtoisesti 3 viikon ruokakulujen verran.
Pienen hämmennyksen ja pahan mielen jälkeen löysin tasapainon. Ajattelen, että kyse on ennakoimattomasta laskusta, joita saattaa tulla silloin tällöin. "Kaikkihan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu", laulaa Jori Malmsten. Ei siis ole mahdollista panna hanttiin eikä syytä pahoittaa mieltään.
Suomi-neidolla on valtavat kulut ja näiden kulujen jyvityksen jälkeen minulle lankesi tämä lasku maksettavaksi. Ja laskun saa vieläpä maksaa osamaksulla 11 kuukauden ajan. Enkö siis olisi iloinen, kun saan olla auttamassa ja tuottamassa iloa vaikkapa jollekin, jolla ei ole lainkaan tuloja, joka saan tulonsa kansan karttuvasta kädestä?
Ma 6.2.2012
Ihmisillä on käsittämättömät voimavarat
Nimeni on Pietari, olen 25-vuotias ja sairastan harvinaista lihassairautta nimeltään Duchennen lihasdystrofia. Sairauteni vuoksi istun pyörätuolissa ja käytän hengitystukea maskin kanssa lähes kokoajan. Päässäni ei ole mitään vikaa vaikka monet luulevatkin, että pyörätuolissa istuminen tarkoittaisi automaattisesti sitä. Pohjimmiltaan olen kai hyväsydämminen ja avulias, mutta myös vihainen ja helposti hermostuva saatan välillä olla.
Lainaus blogista Pietar.in
Kuvissa "sisko ja sen veli".
Su 5.2.2012 
Tänään on ollut monenmoinen päivä. Ensinnäkin pitkä työpäivä vapaaehtoishommissa (9.30-17) ja melko kehnossa kunnossa, mutta tuntui hienolta tulla kotiin "voittajana". Kotona ruokaa odotti kaksi koiraa ja lauma kauriita, joille on nyt järjestynyt muonaa varmaankin koko viikoksi, mikä riemastuttaa minua suuresti. Ylimääräisiä bonuksia tuli siitä, että hoitovapaalla oleva äitihenkilö esitteli minut pienokaiselleen sanoin "tässä on ihana Mari". Kyllähän minä tiedän, että tämä on vain sanahelinää, mutta joskus sitä kuuntelee varsinkin henkilöltä, jolle sanat luontaisesti istuvat.
Lantin toinen puoli on suru tai avuttomuus, kun ei voi auttaa.
Vain omaan elämään voi vaikuttaa ja sen suuntaa muuttaa. Jos on kyse toisten, vaikkakin läheisten elämästä, ei voi tehdä muuta kuin toivoa, että tasapainoinen elämä jossakin vaiheessa jollakin tavalla löytyisi. Jokainen kuljettaa purttansa oman halunsa ja taitonsa mukaan ja karttaakin voi lukea ja tulkita monin tavoin, ja silloin rannalta käsin on turha antaa ohjeita, on tyydyttävä katsojan osaan. Myrskyn velloessa purjehtija ei välttämättä osaa tai ymmärrä rantautua vaikka haaksirikko saattaa olla edessä.
Onnistunut rantautuminen antaa mahdollisuuden opiskella tarvittavia taitoja, joista yksi on johtamisen vaikein laji - itsensä johtaminen.
La 4.2.2012
Tämä hieno pakkaspäivä on tullut vietettyä sisällä raskaita töitä vältellen. Nyt yön koittaessa ja miettiessäni päivän aikaansaannoksia on kovin tyhjä olo. Joka päivä pitäisi tehdä jokin juttu, josta päivä jää mieleen ja tietäisi eläneensä, mutta tänään tiedän vain olleeni. Ehkäpä näin on ollut hyvä tämän päivän terveydentilani huomioiden.
John Ruskin: Kaikkinainen kasvatus alkaa työllä. Ajattelemisemme, tahtomisemme, uskomisemme ei ole lopultakaan erittäin tärkeätä. Ainoa tärkeä on tekemisemme. Ja miehen, naisen ja lapsen kasvatuksen ensimmäinen aste on se, että saa heidät tekemään parhaansa. Kaiken hyvän talouden laki on se, että kaikesta tehdään paras.
To 2.2.2012
"Arvottu päivän mietelause" on aika sopiva tähän ajankohtaan omassa elämässäni.
Aleksis Kivi: Canzio 1916
"Mieheen, joka kieltää Jumalan ja tyhjäksi tekee sielumme kuolemattomuuden, siihen mieheen älä milloinkaan lujasti luota. Siinä kohdassa hän harvoin kestää viimeisen koetuksen. Se mies kauvan kyllä taitaa olla sua kohtaan uskollinen, aina kuinka jalosta aineesta hän on, hän taitaa tehdä uhrauksia oikeuden ja totuuden tähden, taitaa vastoin tahtoansakin langettaa oikean tuomion; mutta kas kun kerran nipistää, kun koko hänen maallinen onnens ja olentons, joka on hänen ainoa rikkautensa, pannaan kysymykseen, silloin luikertaa hän liukkaana ankeriaana sekä sinusta että oikeuden ja totuuden asiasta. Niin on se mies; hän on mitätön sen miehen rinnalla, jonka katsannossa nähdään kangastus loppumattomista maailmoista."
Ke 1.2.2012
Helmikuun 1. päivä, Riitan nimipäivä.
Harkinnassa on kotisivuista luopuminen tai ainakin radikaali muutos sisällön suhteen niin, että kaikki sukua koskevat tiedot ja kuvat saavat jatkossa poistua. Ajatus on kypsynyt pakotettuna mielessäni. Muutos tekee sivuista tylsät ja entistä itsekeskeisemmät, sen tiedostan, mutta ajattelun muutoksen myötä sivuille löytyy oikea muoto tai sitten ei. Jos mielekkyys loppuu, on luovuttava tästä tavasta ilmaista itseään.
Ti 31.1.2012
"Ylös - alas, ylös - alas juoksee elohopea. Se on niinkuin sisilisko -kiiltävä ja nopea!"
Tuli mieleeni lasten loru todetessani miten nopeasti kuntoni eilen muuttui. Aamulla oli vain ääni painuksissa, mutta iltapäivällä olin katkeamattomassa suhteessa nenäliinaan, ja suhde jatkuu yhä. Päivän ohjelmaan on tullut myös höyrytys ja jalkojen hautominen.
Kaikesta huolimatta kävin tänään hakemassa 68+ sporttikortin, jonka saamista olen odottanut runsaan vuoden. En tosin tiedä tulenko sitä miten aktiivisesti käyttämään, mutta ainakin on annettu mahdollisuus maksuttomaan liikkumiseen. Nyt pitäisi hankkia kuntosalille sopivat varusteet ja seuraavaksi rohkaistua avaamaan ovi uudenlaiseen maailmaan. Uimahallissakaan en ole käynyt muutamaan aikaan ihan yksikseni. Viimeksi olin joskus mukana Danielan vauvauinnissa ja siitä on jo jokunen vuosi.
Iloinen asia on se, että tänään loppuu kauriseläinten metsästys, mutta surullista se, että leipää ei ole jakaa niukkuutta enempää. Leivän vähyys näkyy kaivausjälkinä metsässä ja pihalla. Aivan tästä ikkunastanikin näen vieri vieressä paikkoja esiin kaivetuista mustikanvarvuista.
Koska yrittänyttä ei laiteta, niin kysyin kauppamatkalla Lidl'istä leipää eläimille. Heiltä leivät menevät biojätteisiin eli ravintoketjuun kyllä, mutta vähän hitaamman prosessin kautta.
Ma 30.1.2012
Erilainen aamu
Naapurin koira haukkui pihalla, mutta aamuherätys tuli sopivaan aikaan 4:45, vaikkakin tuntia tarvetta aiemmin. Meillä naapureilla oli molemmilla erilainen aamu ja itse mielelläni kohtaan sisäänajamattomat tilanteet väljällä aikataululla.
Olin lupautunut herättämään tänään Danielan, joten menin naapuriin 6:30, herätys 07, päiväkotiin 7:45 ja kuittaus äidille onnistuneesta hoitoon jäämisestä 8:15.
Vanhemmilla oli varhaisaamun menoa ja äidillä edessä työmatka. Ikävää lieventämään riensi Angry Birds.
Leluilla on paljon vaikutusvaltaa lapsiin. Tämäkin lintu lennellessään hetken aikaa pitkin päiväkodin aulaa kanavoi ja tasasi lapsen tunteita, kunnes se lopulta rauhoittui ja kuuli kehotuksen paikka. Lähtiessään uudelleen suppeammassa tilassa lentoon Daniela itse päätti laittaa sen päiväkodin lokerikkoon rauhoittumaan.
Linnun avulla "hallittu sisääntulo" ja lähes itkuton hoitoonjääminen. Sylittely, halittelu, rutistus ja reipas siirtyminen käsienpesulle ja sitä kautta aamupalalle.
Vaikka olen saanut elämäni aikana harjaantua näissä eron ja surun tilanteissa, niin silti ne ovat satuttavia, onneksi, se kun vain kertoo siitä, että tunteita riittää ja rakkautta on.
La 28.1.2012
Teen saman virheen toistamiseen, että en tallenna kirjoituksia ja joudun tähän turhauttavaan tilanteeseen, jossa mietin mitä tulikaan kirjoitetuksi. No, vielä pahempi tilanne on, kun joutuu miettimään mitä tulikaan sanotuksi - kirjoitus kun tässä tapauksessa kuitenkin on kadonnut, mutta sanottuja sanoja ei useinkaan saa takaisin.
Yritän palauttaa mieleeni muutama minuutti sitten ajatuksissa olleita asioita ja niiden sanoituksia.
- - -
Tänään on ihanan keväinen päivä; jossain on aurinkoista, meillä puut estävät auringon näkymisen koko komeudessaan, mutta kajo antaa aavistuksen kevään ihanuudesta.
Muutama päivä sitten mietin jo päivälepoa ulkona, mutta luovuin kuitenkin ajatuksesta, vaikka houkutus oli suuri.
Huomenna on esikoislapsemme syntymäpäivä, jota juhlitaan perheen piirissä tänään ja juhlaa odotellessa kirjoittelen muutaman rivin.
Onko elämä riskibisnes, tuli tänään mieleeni, ja googlatessa löytyi alla oleva kannanotto otsikolla Elämä on riskibisnes.
Teksti: Jukka Ruukki, julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.
Ei käy kateeksi esivanhempia. Joka päivä oli vaaran paikka.
Kun isoisoisä marssi metsään karhua kaatamaan, ei lopputulos ollut ennalta selvä. Matti Nykästä mukaellen mahdollisuudet olivat fifty-sixty, metsästäjän hyväksi.
Isoisoäiti pyöräytti pirtin täyteen lapsia, vaikka hengen lähtö oli joka kerta lähellä.
Kukaan ei kuvitellut olevansa kuolematon – eikä ollutkaan. Keski-ikä oli jossain kolmen-neljänkymmenen hujakoilla.
Tänään on toisin. Elämä on niin suojattua ja turvattua, että ihmisiltä on tähtäin hukassa. Pelkäämme vähemmän kuin ennen, mutta turhempia asioita. Todelliset vaarat puuttuvat, tai ne ovat sellaisia, joita emme halua pelätä.
Tupakan ja viinan lisäksi ruoka on suomalaisten suurimpia uhkia. Kuluttajia huolettavat lisä- ja torjunta-aineet ja geeniruoka, vaikka ruoan todelliset riskit ovat aivan muut: määrä ja rasva. Ihmiselle on hyvä, jos kerran vuodessa on joulu. Nyt me syömme kuin joulu olisi joka päivä. Seurauksena on syöpää ja sydänkuolemia.
Säteilykin pelottaa, jos se on peräisin vuosia sitten sattuneesta reaktorionnettomuudesta. Kukaan ei tunnu pitävän maaperää tai röntgenlaitteita vaarallisina, vaikka niistä kertyy suurin osa suomalaisten vuotuisesta säteilyannoksesta. Tšernobylin jättämän laskeuman osuus on murusia, alle prosentti.
Brittiprofessori Frank Furedin mukaan länsimainen ihminen elää median ja viranomaisten tehtailemassa pelon kulttuurissa. Olemme passiivisia sätkynukkeja, joilta puuttuu henkilökohtainen tuntuma siihen, mitä pelkäämme.
Miten pääsisi oman elämänsä riskien herraksi? Furedi ehdottaa riskinoton kunnianpalautusta. Ei hän karhumetsälle ketään patista, vaan uskaltamaan ja ottamaan asioista itse selvää. Sellaisiakin asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan, voi hallita yrittämällä ymmärtää niitä.
---
Päivän kuvat ovat tapahtumista muutaman minuutin sisällä.
Ensin ruokailupaikalle tuli kolme kaurista, sitten viisi ja lopulta kahdeksan, joista kaksi pidettiin sisäpiirin ulkopuolella. Kuuden poistuttua viimeisen kuvan kaksi joutuivat toteamaan laarin lähes tyhjäksi. Leipä on vähissä ruokajonoissa olevilta ihmisiltä ja heidän jälkeensä tulevat eläimet. Illalla laitoin esille myös pilkottuja banaaneja, jotka nekin olivat tehneet kauppansa. Nyt mietin mistä lähtisin pummaamaan vanhaa leipää eläimille.
To 26.1.2012
Eliniän kestävä kumppanuus vaatii eliniän pituisen sisäänajon
Jukkapalmu, lakastuva kohtalotoveri, jolle purkki on käynyt liian pieneksi.
Minulle purkki on käynyt liian isoksi. Kriitikko ja kumppani puuttuu, nyt kaikki on mahdollista, mutta mitään en haluaisi.
Saattaa olla vanhanaikaista keskustella puolison kuin ystävän kanssa, mutta elämän
vaihtopöydässä puoliso on saatu voimavara, jonka kanssa on lupa elää avoimesti ja luottamusta opetellen.
Vaikka luottamuksen opettelu on usein tuottanut pettymyksen on se kuitenkin ollut elämää maustavaa ja tarpeellista suolaa.
Satuttavaa on ollut myös tuoreeltaan ja oikeassa kohdalla saatu kritiikki.
Maaliin osuessaan se on loukannut itsetuntoa ja satuttanut suhdetta, nostanut tunnetta pintaan niin,
että vastaanottamisen sijaan onkin tullut välitön puolustautuminen suuttumuksineen ja takaisin suuntaamisineen.
Myös nöyrtymistä on ollut turvallista opetella puolison rinnalla ja kanssa.
Ti 24.1.2012 
Tässä Leviä odotellessa kirjoittelen muutaman sanasen ja laitan muutaman kuvasen tältä päivältä.
Monenlaisia asioita pyörähtää mielessä, mutta sitten ne taas katoavat toisten samanlaisten merkityksettömien asioiden alle. Elämäähän tämä on, vaikkakin merkityksensä menettänyttä väljähtynyttä elämää, jossa päivät ovat värittömien ja mitäänsanomattomien helmien ketjua.
Vanhentumisen tapahtuma on nopeutunut huomattavasti yksin jäämisen myötä. Kasvojen uurteet syvenevät, silmistä valo sammuu ja keho muuttuu raihnaiseksi.
Yllä oleva oli omaa. Nyt seuraa lainattua.
"Psykiatria opettaa, että ihmisen on vapauduttava vääristä kaunan tunteista halutessaan olla rakastettava ja rakastava ihminen omine oikeuksineen. Hänen asenteensa maailmaan muodostuu mielessä säilytetyn vanhempien kuvan mukaan, ja tunnetta toisiin miehiin ja naisiin hallitsee automaattisesti rakkaus tai viha sen mukaan, kumpi niistä on vallitsevana tuossa isän ja äidin muistossa. Jos ihminen itsepintaisesti peittää muistamansa kuvan vanhan kaunan synkän verhon alle, tuomitsee hän itse itsensä käyttäytymään toista kohtaan kuten pahantuulinen lapsi, joka painuu nurkkaan kieritelläkseen siellä yksinään itsesäälin synkkyydessä ja heittää koston pahansuopia katseita kuviteltuihin sortajiin.
Sekä viisaus että oma etu johdattavat ihmisen pois tästä varjoelämästä kypsyyden kestävään valoon. Hänen tärkein tehtävänsä on tällöin yrittää paneutua vanhempiensa asemaan, näkemään heidän silmillään ja kärsimään heidän vaikeuksistaan ja vastoinkäymisistään - niin, vieläpä niistä epäoikeudenmukaisuuksista, joita vanhemmat joskus aikaisemmin olivat itse saaneet osakseen. Silloin tuo lapsekas ja kylmä "minä syytän" häviää kokonaan ja tilalle tulee aikuisen ihmisen hellä "minä ymmärrän".
Anteeksiannon hengessä ihminen havaitsee, kuinka vähän yhtä kaikki oli anteeksi annettavaa - ja kuinka paljon rakkaassa muistossa säilytettävää.
Jokainen vääristynyt menneisyyden hetki, joka asetetaan kohdalleen, tekee automaattisesti nykyisen näkemyksen paremmin soveltuvaksi tosiasioihin. Jos ihminen antaa vanhemmilleen anteeksi, hän vapautuu samalla neuroottisesta tarpeestaan vaatia "hyvitystä" niiltä miehiltä ja naisilta, jotka myöhemmin elämässä saavat sijan hänen sydämessään. Ihminen ei enää odota koko maailman rakastavan häntä pelkäksi korvaukseksi eikä painu synkkään epätoivoon nähdessään inhimillistä heikkoutta niissä, joiden pitäisi häntä rakastaa. Sen sijaan hän oppii etsimään kaikesta hyvää ja varjelemaan tätä hyvää uusin voimin. Siten ihmisen suvaitsevainen sisäinen näkökanta heijastuu myös ulkonaiseen hyvinvointiin, ja hän voi jälleen voittaa itselleen rakkautta, jonka jo luuli menettäneensä."
Ma 23.1.2012
Taas on se aika vuodesta, kun kasvot ovat peruslukemilla lippusten ja lappusten laatimisen vuoksi. Samojen sanojen pyörittelyssä tahtoo mennä pää sekaisin tai ainakin lappuset ovat hukassa, kunnes tähän taas löytää oikean työotteen.
Oma lukunsa on toimivatko nettiyhteydet. Tänään tuli siitä taas pieni varoitus ja pakollinen työskentelytauko, mutta, koska työt on tehtävä, on päivää jatkettava yön suuntaan.
Keräys ei suju ilman kerääjiä. Heidän löytämisekseen onkin jo jalkauduttu parina sunnuntaina kirkolle ja sama linja jatkuu. Samanaikaisesti tapahtuu jo mukana olevien henkilöiden uudelleen kutsuminen ja uuden aiheen esittely. Yhteisvastuun teemana 2012 on VÄLITTÄVÄ YHTEISÖ. Onhan sekin välittämistä, että yritetään solmia kontakteja uusiin ja vanhoihin kerääjiin.
Su 22.1.2012
Kahtena peräkkäisenä sunnuntaina olen ollut ennen ja jälkeen messun mainostamassa helmikuussa alkavaa Yhteisvastuukeräystä ja parhaamme mukaan olemme kulloisenkin työparini kanssa yrittäneet värvätä lipas- ja listakerääjiä. Messuväen kohtaaminen on mielenkiintoista. Esteitä kerääjäksi ryhtymiselle on moninaisia. Vanhemmalla väestöllä yleensä terveys, mutta yllättäen nuoremmilla on sama este. Väistämättä tulee mieleen, että olemme hurjan sairaita, ainakin me kirkossa kävijät. Kotimatkalla tuli hoidettua myös äänestys.
Ja luntahan ON tullut. Kuvissa maisemanmuutosta ihmettelevät ja siitä nauttivat, palloja etsivät koirat. Lumitöiden ja etsintöjen jälkeen kotona odottaa lämmin keitto.
Pe 20.1.2012 Lumisade jatkukoon, huomenissa on aikaa tehdä lumitöitä.
Lumi elementtinä antaa mahdollisuuden huomioida lähimmäisiä, sillä melko usein eteen osuu joku, jolle voi tuottaa hyvää mieltä. Tilaisuuden tullen teot puhukoot, suu vaietkoon ja sydän todistakoon, ja sydän tekee sen mielellään ja laajalti.
Mitä tapahtuu; meillä ulkona on ruokailtu ja sisällä lepotauko. 
To 19.1.2012
Lumenluonnista hyötyliikuntaa ja siistiä jälkeä. 2,5 tunnissa tuli kolattua sisäpiha ja etupiha, väylä kotipihalle, eläinten ruokintapaikalle ja naapuriin, sekä tieosuus suuntaan ja toiseen. Hieno suoritus jatkuu edelleen erilaisina tuntemuksina kehossa.
Kolaamisen rinnalla oli oheisliikuntana pallojen heittelyä kahdelle koiralle, jotka ulkoilun alkaessa olivat omilla tahoillaan pallojensa parissa, mutta ajan pitkittyessä ja turhautumisen lisääntyessä keksivät yhteistä tekemistä, lumikolan haukkumista, ja lopulta haukkuminen kiihdytti tunteet keskinäiseksi kahinoinniksi.
Elämässä ei ole tavatonta, että yhteiset leikit päättyvät riitelyyn tai sopu selkkaukseen.
Ke 18.1.2012
Moni asia on tehnyt vaikutuksen tällä viikolla, vaikka viikko on vasta aluillaan. Elokuvista yhden vahvimman jäljen jätti Charles Dickensin Nicholas Niklebyn elämä ja seikkailut.
Elävästä elämästä esimerkkinä koiran kipu. Bono oli reväyttänyt tai muuten satuttanut jonkin kohdan itsessään ja illalla yllätyksekseni ei päässyt sujuvasti liikkumaan.
Tästä palautui mieleeni ne moninaiset surut ja kärsimykset, joita me joudumme suoraan tai välillisesti kohtaamaan tai joiden todistanija joudumme olemaan.
Kuinka monta koiraa koiriin hullaantunut ihminen joutuukaan elämänsä aikana saattamaan viimeiselle matkalle ja joka kerta se on yhtä ahdistavaa tai vielä ahdistavampaa. Kuinka mahdotonta on kohdata lapsen tuska, jota ei voi lieventää tai poistaa?
Miltä tuntuukaan katsoa rakasta ihmistä silmiin elämän viimeisillä minuuteilla?
Kuvat lukusuunnassa: Kauriita ruokatunnilla, uuden vuoden perunasalaattia riittää jokaiselle päivälle, rauhallinen talvimaisema kotimatkalla, "tätä on odotettu, lunta".
Ma 16.1.2012 Sunnuntain pihatouhuja
La 14.1.2012 Rakasta, niin opit rakastamaan.
Aina ei löydy yhteistä kieltä ja sanatkin saattavat olla kadoksissa.
On kuitenkin hyvä, että voi olla lähellä, vierellä.
Jonakin päivänä yhteinen kieli saattaa löytyä, jos sen löytämiselle annetaan mahdollisuus.
Lumi ja kevään tulo saa ihmeitä aikaan.
Aamu ei ollutkaan tänään sysipimeä, vaan puolihämärä. Metsässä ohut lumipeite toi polut näkyville toisin, kuin pimeinä sateisina aamuina, jolloin kaikki on yhtä ja samaa pimeyttä ja josta selviytymiseen tarvitaan valoa.
Tuulen voimasta lipputangon viiri oli mennyt yön aikana solmuun
ja tuulen voimasta se myös aamun aikana avautui. Näinkö helppoa se on?
Lähipiirin huonoja uutisia tuli taas eilen, mutta tänään elämä näyttäytyy toiveikkaampana.
Kiitos sen, että hylätyllä on unelmia paremmasta tulevaisuudesta hylätylle perheelle, vaikka toivoa ei näyttäisi olevankaan.
Tuskin taistelija voisi antaa itselleen koskaan anteeksi sitä, että ei ole tehnyt kaikkeansa. Samoin on vastapuolen.
Ero lienee siinä, että toinen taistelee itselleen toinen perheelleen.
Pahoinvointia on paljon ilman ihmisen omaa aikaansaannosta, mutta erityisen paljon ihmisen aikaansaamana.
| Ma 9.1.2012 Danielalla on ollut kuumetta ja yskää, joten hän ei ollut päivähoidossa, vaan sai olla kotona äidin kanssa aamupäivän. Äiti lähti Las Vegasiin viikon työmatkalle ja luulin hoitovuoron vaihtuessa, että erosta tulee haikean raastava, mutta tällä kertaa selvittiin ilman kyyneleitä. 12. kotisivun aloittaa jälleen kauriskuva, jossa lumen ansiosta eläimet ovat selvästi näkyvillä. Ja lumestako sekin johtuu, että eläimiä tuntuu olevan liikkeellä tavallista enemmän, vaikkakaan viime talven 14-15 eläimen samanaikasta läsnäoloa tuskin tullaan näkemään. |
